Miten matkustaa maitse Myanmarissa

Myanmarissa matkaillessa tulee turhan paljon lentoja, ainakin jos osallistuu matkatoimistojen matkoille. Maahan täytyy joka tapauksessa mennä lentämällä, sillä maaraja-asemilta se ei onnistu jollei sitten mene Kiinan kautta.

Myanmarissa pystyy kuitenkin matkustamaan muutenkin kuin lentäen, esimerkiksi vesitse, yksi reitti kulkee Mandalaysta Baganiin. Sitä en kuitenkaan kokeillut, sen sijaan kokeilin junaa ja bussia.

JUNA YANGONISTA BAGANIIN

Ensimmäinen etappini oli Yangonista Baganiin junalla. Kaupunkien välinen matka on runsaat 500 kilometriä. Päätimme mennä yöjunalla. Koska juna lähti jo neljältä iltapäivällä näkisimme maisemia ja elämää maaseudulla.

Menimme ajoissa asemalle ja hyvä niin, sillä asemalta ei saanut eksaktia tietoa miltä raiteelta juna lähtisi. Viimein eräs nuori nainen neuvoi meitä, hän näytti meille myös osastomme, veti ikkunat auki ja yritti sitten kaupitella sikaylihintaisia vesipulloja. Ostin yhden, mutta normaalimpaan hintaan.

Osasto oli neljälle hengelle, osaston ovet sai lukkoon sisäpuolelta.  Osastossa oli myös oma toiletti, siellä pytty josta suora reikä radalle (eipä silti, sellaisia oli meidänkin junissamme vielä 60-luvulla).  Oli myös likainen ja ruosteinen lavuaari josta lirusi vähän vettäkin. Meidän kahden lisäksi osastossa oli myös paikallinen mieshenkilö.

DSCN3841 (2)

Lähtiessämme konduktööri otti vastaan ruokatilauksia, emme olleet kiinnostuneet, mutta osastomme mieshenkilö tilasi ruokaa ja se työnnettiin ikkunasta sisään jollakin asemalla. Konduktööri pyysi myös laittamaan reput yläpetille ettei tuuli vie niitä. Ehkä hän ajatteli kaksijalkaisia ”tuulia”.

Osastossa oli kaksi ylävuodetta ja penkeistä sai kaksi alavuodetta. Valmiina oli myös lakanat ja tyynyt.

Sitten juna puksutteli  matkaan, alkoi 18 tunnin verkkainen taival.

 

DSCN3844

DSCN3843

dscn3880.jpg

dscn3845.jpg

DSCN3848 (2)
Pyykki kuivatettiin radalla
DSCN3847
Perhe on löytänyt rauhallisen paikan

 

DSCN3854
Jollei ole varaa taloon voi asua teltassa

DSCN3856

Junamatka osoittautui varsinaiseksi elämysmatkaksi. Radanvarret olivat surullista katsottavaa. Suurkaupunkeihin muuttaa paljon ihmisiä maalta eikä heillä ole työtä eikä kunnollista asuntoa. Teltta- ja hökkelikylät olivat tavallista katsottavaa, roskat oli heitetty minne sattui tai sitten niitä poltettiin. Tyypillistä olikin savun katku radan varrella olevista nuotioista, toisaalta myös ruoka näissä asumuksissa tehtiin avotulella.

Näkyi kuitenkin myös viljelmiä; riisiä ja vihanneksia näytti olevan  kasvamassa. Välillä radan varrella laidunnettiin myös lehmiä.

Nukkuminen hytissä oli vaikeaa koska juna jarrutteli ja klonksutteli äänekkäästi nykien.  Muitakin vaikeuksia ilmaantui matkan aikana, illalla ikkunat oli kuumuuden takia pakko pitää auki ja hyvä olikin sillä hyttimme miesmatkustaja sauhutteli ahkerasti. Kun viileni ja yritimme ikkunoita kiinni niin eivätpä ne niin vai menneetkään ilman raakaa voimaa, yksi jäi avoimeksi ja sieltä lenteli sisään mäkäräisiä/moskiittoja, mitä lienivät. Pimeän laskeuduttua huomasimme myös, ettei hyttiin tullut lainkaan valoa, pilkkopimeässä oli hankala edes etsiä  lisää vaatteita. Onneksi sitten miesmatkustajamme kävi valittamassa asiasta ja saatiin sitten valotkin toimimaan.

Juna pysähteli usein, asemilta voi ostaa kaikennäköistä ruokaa, perillä Baganissa ei sitten enää myyty mitään, mutta pikkulapset tulivat kerjäämään ikkunoiden alle.

Perillä Baganissa piti olla kahdeksalta, mutta siellä olimme vasta 10.30. Rautatieasemalla odottivat kuten tavallisesti ylihinnoitellut taksit.

Mitä tämä lysti sitten maksoi; kaksi paikkaa neljän hengen hytissä, 16.500K/paikka (9,5€)

 

BUSSI INLELTÄ MANDALAYIHIN

 

20190307_092932

Entäs sitten bussimatkat, tuli sitäkin kokeiltua. Ostimme bussiliput Nyaung Shweestä, pikkukaupungista Inle-järven pohjoisosassa. Bussiyhtiö oli JJ-express jolla oli toimisto Nyaung Shweessä. Valitsimme päivävuoron koska tie kulki vuorten yli ja olin kuullut hurjastelevista kuljettajista. Vähän siis arvelutti serpentiiniteillä ajelu yöaikaan.

Toimistolle meidän piti mennä ajoissa, eli puoli tuntia aikaisemmin. Meidät poimittiin lava-autoon ja sitten matkasimme Hehoon, isontien varteen. Sinne sitten vihdoin tuli se JJ-bussikin. Eikä mikä tahansa bussi, bussihan oli ihan luksusta. Penkit olivat kuin lentokoneessa, mutta leveämpiä, niitä oli vain kolme rivissä. Jokaisella oli oma tietokoneruutu ja runsaasti viihdetarjontaa; filmejä ja musiikkia. Autossa jaettiin huovat, karamellejä ja vettä.

20190307_120906.jpg

20190307_103106

20190307_103122

20190307_105725
Huopa ja viihdetarjontaa

Pari tuntia matkattuamme auto pysähtyi lounastauolle, kaikki menivät syömään läheiseen kuppilaan, ruokalista oli tosin aika suppea. Sitten matka taas jatkui.

Tiet olivat suhteellisen hyvässä kunnossa ja lisää oltiin rakentamassa. Päästiin sitten sinne vuoristoonkin niille kiemurteleville teille. Kuljettajasta on sanottava, että hän ajoi hyvin ja maltilla. Itse asiassa kuljettajia oli kaksi. Lisäksi meillä oli autoemäntä ja neljäntenä apupoika joka kanniskeli laukkuja.

Iltapäivällä tuotiin jokaiselle laatikko joss oli kaksi leivonnaista ja suklaarakeita. Autoemäntä tarjoili jokaiselle kahvia ja virvokkeita. Kuului siis hintaan.

20190307_114928
Kuppilamättöä
20190307_143911.jpg
Välipalalaatikko

Kun tulimme Mandalayn kaupunkialueelle bussi jatkoi matkaansa ja meidät siirrettiin yhteysbussiin, ferry nimeltään. Tämä bussi ajoi rautatieasemalle jossa meillä olikin hotelli varattuna. Hyvää palvelua.

250 kilometrin matka kesti 9.30-18.30,  2,5 tuntia arvioitua kauemmin. Matkantekoa hidastivat kylät matkan varrella, tiellä saattoi olla lehmiä tai hitaita ajoneuvoja.

Matka maksoi 22,600K (13€).

Myanmarissa voi siis mainiosti siirtyä paikasta toiseen myös  maitse vaikka välimatkat ovat usein pitkiä eivätkä tiet vastaa länsimaista tasoa. Minun kokemusteni mukaan se käy parhaiten luksusbussilla. Aikaa on kyllä varattava runsaasti, siinä missä lentäen pääsee perille 40 minuutissa kestää bussi- tai junamatka koko päivän.

 

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja portaalissa blogit.fi

3 vastausta artikkeliin “Miten matkustaa maitse Myanmarissa

  1. Näitä siirtymispostauksia on aina mielenkiintoista lukea, koska tietoa todellakin tarvitsee! Viime vuonna teimme lyhyen reissun Myanmariin, jolloin tuli käytettyä lentoja. Suunnitelmissa on kuitenkin pidempi reissu jossain vaiheessa, jolloin pääsisi näkemään pohjoistakin. Sitten ehdottomasti maa- ja jokuteitse 😊

    Tykkää

    1. Vahva suositus bussille, tunteja kuluu, mutta jaloittelemaan pääsee välillä ja palvelu on upeaa. Jokikuljetusta kokeilin Mingunin risteilyn verran, aikaa sekin vaatii.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close