Vuoden 2019 kooste, miten meni niinkuin omasta mielestä

Vuoden loppu ja kaikenlaisten tilastojen vuoro, ja tottakai myös tämän blogin vuoden 2019 tilastot. Tavoitteena oli vähentää lentämistä ja lisätä maitse tapahtuvaa matkailua. Toteutuivatko suunnitelmat? Miten meni niin kuin omasta mielestä?

Talven mahtavin lumimyräkkä

Vuoden 2018 loppu oli aika kiireinen, niinpä vuosi 2019 alkoi kutkuttavan rauhallisesti: vähän kotimaassa kuljeskelua ja sitten visiitti Tukholman seudulle. Tietysti laivalla. Tukholmassa sattui olemaan pienimuotoinen lumimyrsky, junat myöhästelivät ja bussit liukastelivat, mutta kaikesta selvittiin lumilapioiden, hiekan ja jarrumaton avulla.

 

Kuukauden pagoda

 

Helmi-maaliskuussa olikin sitten jo vuorossa mannertenväliset lennot Bangkokiin ja sieltä Laosiin ja Myanmariin. Vaikea mennä muuten kuin lentämällä. Mutta Myanmarissa liikuttiin sekä junalla että bussilla. Näistä vaihtoehdoista bussi voitti kirkkaasti 6-0. Mikäli asiasta haluaa tarkempaa tietoa niin siitä voi lukea tästä.

Temppeleitä  ja pagodoita riitti sekä Laosissa että Myanmarissa. Luang Prabangissa saimme ihailla kuninkaan pagodaa, Yangonissa oli komea Shwedagonin pagoda, Mandalaysta löytyi Kuthodawin, Sandamunin ja Hsinbyumen pagodat. Puhumattakaan sitten Baganista joka on täynnä temppeleitä ja pagodeja.

Minun mieleeni oli eniten Mingun-saaren valkoinen Hsinbyumen pagoda.

 

 

 

 

Värikkäimmät kylät ja vuoden vetisin kaupunki

Huhtikuussa lensimme Milanoon mistä jatkoimme junalla La Speziaan ja edelleen Venetsiaan.

La Speziasta pääsee ihailemaan Cinque Terren viittä värikästä kylää, ehdottomasti käynnin arvoinen paikka.

Se vetisin kaupunki oli tietysti Venezia joka uhkaavasti vajoaa veteen ja turmeltuu syystulvien kurimuksessa. Käykää toki kun vielä ehditte.  Mikäli mahdutte joukkoon.

Vuoden oudoin kirkko

Vajaa viikko Prahassa ilahdutti koleassa toukokuussa, vaan eipä sielläkään lämpötiloilla rehvasteltu. Junaa tuli toki taas käytetyksi, tällä kertaa Kutná Horaan ja takaisin. Kutná Hora on sympaattinen pikkukaupunki, sen  pääkohde on outo luukirkko, Sedlecin Ossuaari jossa ahkera munkki on pessyt ja valkaissut vainajien luita ja sen jälkeen rakennellut mahtavia sommitelmia niistä.

Paras perhekohde

Kesäkuussa lennettiin taas, tällä kertaa lastenlasten kanssa Rodokselle. Tämä minulle silloin vielä tuntematon Kreikan saari yllätti meidät iloisesti. Kaikenlaista erikoista löytyi, niin kuin Johanniittojen kortteli Rodoksen kaupungin vanhassa osassa ja Lindoksen valkoinen, lumoavan kaunis kylä.

Lapset nauttivat eniten uima-altaiden houkutuksista, niitä löytyikin kattava valikoima.

Heinäkuun mahtavimmat maisemat

Loppukesä meni sitten autoillen ja veneillen.  Kaskisista siirryimme veneellä Ruotsin Korkearannikolle. Höga kustenin korkeat kalliorannat eroavat täydellisesti Suomen puolen matalasta, karikkoisesta rannasta. Pohjanlahdessa on nähtävissä jääkauden jättämät erilaiset jäljet. Mukava sää ja rauhallinen meno muuttuikin sitten aikamoiseksi höykytykseksi tuulen yltyessä tuskastuttaviin lukemiin. Vaikken yleensä merisairaudesta kärsi niin nyt tulivat akunapit käyttöön.

 

 

Syyskuun alussa nousin sitten bussiin ja suuntasin Kaukasian bussi- ja risteilymatkalle.  Valitettavasti jouduin lentämään Kaunasiin sillä matkapäivät eivät ihan natsanneet. Lensin myös takaisin Sotshista.

Bussimatka alkoi Suomesta, eteni etelään päin Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan kautta. Jatkoi sitten matkaansa Ukrainaan ja Moldovaan, ylitti Mustanmeren, kiersi eteläiset Kaukasian valtiot ja poistui Venäjän kautta takaisin Suomeen.

Bussimatka kattoi minun osaltani kahdeksan maata joista uusia minulle olivat Armenia, Georgia ja Azerbaidzan. Nämä kolme Kaukasian maata olivat kaikki keskenään erilaisia vaikka yhtäläisyyksiäkin läytyi, esimerkiksi ruoka- ja viinikulttuuri oli aika samanlaista kaikissa kolmessa maassa.

Vuoden paras risteily

Vuoden paras risteily ja ainakin harvinaisin oli kolme päivää kestävä risteily Mustanmeren yli. Se jäänee mieleen loppuelämäksi.

Mustanmeren ylityksestä voit lukea tästä  

 

Vuoden paras vuori

Ihan pakko oli ottaa yhdeksi kategoriaksi vuoden vuori. Vuoriahan Kaukasiassa riittää, esimerkiksi Kazbeg kohoaa ylväänä huimaaviin korkeuksiin, mutta valinta vuoden vuoreksi on kuitenkin Ararat. Sitä voi vain kuvata sanalla sympaattinen, Jerevanin kaupunki ikään kuin uinui sen helmoissa. Siellähän se Nooan arkkikin kuulemma jossain  nököttää.

 

Vuoden oudoin valtio

Venäjän puolelle tultuamme käväisimme myös Abhasiassa, maassa joka haluaa olla valtio valtioiden joukossa, mutta tuntuu olevan Venäjän vasalli. Alueen pitäisi kuulua Georgialle, mutta Georgian puolelta sinne ei edes pääse.

 

 

Marraskuussa alkoikin sitten hiljaiselo matkailusaralla polvioperaation myötä. Hiljaiseloa valitettavasti jatkuu ainakin vuoden loppuun asti joten eiköhän tämä vuosi ala olla taputeltu. Tai mitä tuota valittamaan, itsehän tällainen operaatio tuli pyydettyä, toipuminen saisi vain sujua nopeammin, matkajalkaa vipattaa jo.

 

Tänä vuonna käytyjä maita oli 15  (Ruotsi, Thaimaa, Laos, Myanmar, Tsekki, Italia, Kreikka, Liettua, Puola, Ukraina, Moldova, Georgia, Azerbaidzan, Armenia ja Venäjä) lisättynä Abhasialla, sekin nimittäin haluaa olla itsenäinen valtio. Ennen käymättömiä maita oli viisi. Lisänä oli vieraiksi jääneitä kotimaan kohteita kuten Joensuu ja Kolin mahtavat maisemat sekä pohjoisessa kaupunkipariharvinaisuus Tornio-Haaparanta. Nämäkin  osoittautuivat erikoisiksi ja hienoiksi kohteiksi.

Ja sitten vihdoinkin niihin tilastoihin!

Bussilla tuli kuljettua 9400 kilometriä,

Laivalla ja veneellä 2500 kilometriä

Junalla 1400 km

Lentäen 37.000 kilometriä

Hotelleissa tai sukulaisten/tuttavien luona nukuttuja öitä tuli  74, laivassa/veneessä vietettyjä öitä oli 28 ja sitten ne 3 sairaalassa vietettyä yötä.

Vertailu vuoteen 2018: bussilla ja laivalla kuljetut kilometrit 17.000,  lennetyt kilometrit 60.000.  Suhteessa lentokilometrit ovat supistuneet joten tavoite on saavutettu.

 

Seuraa Fammon uusia seikkailuja  Facebookissa ja instassa