Astana vai Aqmolinsk vai Tselinograd vai Aqmola?

Astanassa oli kylmä, arolta puhalsi jäätävä viima joka ujelsi suoraan housujen lahkeista sisään ja sai koko kehon hytisemään. Eipä ihme, että kaupungissa oli monia suuria , ultramoderneja ostoskeskuksia, jos ei muuta niin niihin pääsi karkuun tuulta ja pakkasta. Hotellimme ei ollut ihan keskustassa ja kun kävellen lähdimme matkaan niin kävelimme sitten sisukkaasti kolmen kilometrin matkan keskustaan asti pakkasen nipistellessä sormenpäitä. Kaupunkia oli koristeltu eri tavoin varsin originellisti, keskustasta löytyi klassisen kauniita rakennuksia kuten teatteritalo, mutta lähes kaiken huomion veivät mielikuvitukselliset lasi ja -kromipalatsit jotka pimeän aikaan valaistiin näyttävästi.

 

 

Rahaa ei ollut säästelty missään, katukäytävien reunakivetkin olivat monissa paikoissa marmoria, tämä jalo kivilaji tuntuikin kovasti olevan rakennuttajan suosiossa.

Astana on toki ollut olemassa kauan, sen alkuperäinen nimi oli Aqmola, kaupunkioikeudet saatuaan siitä tuli Aqmolinsk. 60-luvulla kaupunkia kutsuttiin nimellä Tselinograd, mutta Kazakstanin itsenäistymisen jälkeen 1992 se sai  takaisi Aqmola-nimen kunnes presidentti Nursultan Nazarbajev päätti tehdä siitä pääkaupungin. Vuodesta 1998 kaupunki on ollut Astana, nimi merkitsee kazakiksi  – mitäpä muutakaan kuin pääkaupunkia. Kaupungin suunnitteluun tilattiin ulkomailta arkkitehtejä, yleissuunnitelman  teki japanilainen Kisho Kurokawa. Presidentin idea oli yhdistää idän ja lännen parhaimmat luomukset.

 

Kun puhutaan Astanasta tulee väkisinkin mieleen pallo. Siellä on kaksikin kuuluisaa palloa, toinen on viimevuotisella Expo-alueella, sijaitseva tiedekeskus, toinen on osa kuuluisaa 97-metristä näköalatornia Bayterekia. Se on kaupungin symboli joka sijaitsee kaupungin parhaalla paikalla vastapäätä presidentinlinnaa.  Sadussa Samruk-lintu rakentaa pesänsä turvaan korkean paalun päälle, torni  on siis turvallisuuden symboli.

Lipun jonottaminen torniin oli tuskaista, sen jälkeen saikin jonottaa hissille ja vielä piti päästä koskettamaan presidentin kultaista kättä.  Kun nimittäin painaa kätensä presidentin kultaiseen näköiskäteen niin saa toivoa jotain ja toive toteutuu. Tilanteessa oli sen verran sählinkiä, että unohdin mitä minun piti toivoa. Toivoin sitten hätäpäissäni maailmanrauhaa – saa nähdä aikooko presidentti täyttää toiveeni.

 

 

 

 

 

 

Kaupunkikuvaa koristi usea pramea ostoskeskus joista kuvassa oleva Khan Shatyr-kauppakeskus oli erikoisin. Ylimmissä kerroksissa oli huvipuistolaitteita ja uimala, alemmat kerrokset olivat ravintoloiden ja kauppojen valloittamia. Meitä suomalaisina kiinnosti vanha, suomalainen firma Finn Flare, joka  on myyty Venäjälle ja jolla nyt on lukuisia liikkeitä ympäri Venäjää ja Kazakstania.

Kaupungin halki virtaa Išim-joki jolta oli hienot näkymät  kaupungin rannoille. Joen rannalta löytyi myös Astana Tower jossa sijaitsee Suomen suurlähetystö.

 

Astanalaisten elämä ei kuitenkaan ole pelkästään vaeltelua supermodernien elementtien seassa. Vanhat kunnon huvittelumuodot ovat säilyttäneet paikkansa. Neuvostoliitossa ja myöhemmin Venäjällä jokaiseen vähänkin  suurempaan  kaupunkiin kuuluu teatteri ja sirkus. Myös Kazakstanista löytyi draamateatteri sekä baletti- ja oopperateatterit. Sirkuskin löytyi ja tietenkin jääkiekkoareena. Kaupungin joukkue on KHL-joukkue Barys Astana ja sillä sattui olemaan ottelu Tseljabinskiä vastaan. Ryhmämme urheilujaosto menikin katsomaan ottelua. Barys Astana on tullut kuuluisaksi siitä, että jos joukkueella menee huonosti otetaan käyttöön järeämmät keinot; jääkiekkokaukalossa uhrataan vanhan kasakkiriitin mukaisesti lammas ennen ottelua ja veri pirskotellaan ympäri kaukaloa. Tällä kertaa ei taidettu uhrata lammasta sillä Barys hävisi tiukan ottelun.

 

 

Montaa korttelia ei kuitenkaan tarvinnut edetä keskustan ulkopuolelle kun ultramodernit talot  loppuivat ja alkoi kaupungin vanha osa, joka oli paljon vaatimattomampi. Tuntui heti kodikkaammalta. Astanalaiset taitavat rakastaa kukkia koskapa kukkakauppoja  riitti joka kadulle.

 

 

Mainitsinko jo, että Astanassa oli tuulista ja kylmää? Astana onkin maailman toiseksi kylmin kaupunki heti Ulan-Batorin jälkeen. Mutta eipä hätää, kansalaisia hemmotellaan monella tapaa, esimerkkinä lämmitettävät bussikatokset ja luonnollisesti varustettuna wifillä. Siellä sitä kelpaa näpytellä puhelinta bussia odotellessa sormien jäätymättä.

Astanaan tutustuttuaan turisti-parka on ihmeissään. Onko tämä kaupunki ultramoderni pääkaupunki joka yhdistää idän ja lännen parhaat puolet vai onko tämä presidentin unelma ja nukkekoti  keskellä autiota tundraa, jossa ehtymätön mielikuvitus on saanut temmeltää täysin holtittomasti eikä kustannuksia  ole tarvinnut hetkeäkään ajatella. Mikä mahdollistaa kaikki nämä futuristiset rakennukset ja mielikuvitukselliset kokeilut?

Mikäs muukaan kuin  Kaspianmeren suuret öljy- ja kaasulöydökset. Osa kansasta nauttii näistä rikkauksista, suuri osa saa edelleenkin elantonsa maanviljelystä ja karjanhoidosta.

 

Mikäli haluaa matkailla oudossa kaupungissa missä hintataso kuitenkin on hyvinkin kohtuullinen ja missä kaupunkilaiset  suhtautuvat suopean uteliaasti turisteihin kannattaa valita kohteeksi Astana. Suosittelen kuitenkin kesäaikaa tai ehkä varhaissyksyä. Kyrilliset kirjaimet on myös hyvä opetella ennen matkaa jotta matkasta saa enemmän irti, tosin presidentti Nazarbajev on luvannut muuttaa kirjainjärjestelmän vuoteen 2025 mennessä.

Matkamme jatkui Kazakstanin halki kohti Almatya, entistä pääkaupunkia. Tällä 1200 kilometrin matkalla havaitsimme, että rahaa ei ole kuitenkaan riittänyt esimerkiksi teiden kunnostukseen.

Kazakstanin halki