Almaty, kaupunki Kazakstanissa

Kazakstanin pääkaupungissa Astanassa olimme ihmetelleet kaupungin uusia, mielikuvituksellisia rakennuksia ja kärsineet hieman tuulesta ja pakkasesta. 1200 kilometrin päässä maan etelärajalla sijaitsee Almaty, jo 1800-luvulla perustettu maan vanha pääkaupunki, nyt matkamme on jatkunut tänne.

Monet asiat ovat täällä Almatyssa eri lailla. Ensinnäkin; täällä on lämmintä. Syksy on edennyt vasta vaiheeseen jolloin puut pudottavat lehtiään, täällä  ei myöskään jyllää mummoarmeija haravoimassa puistoja  vaan lehtipuhaltimet on otettu käyttöön. Lämpötila on siinä kymmenen asteen hujakoilla. Aivan ekstraa.

Toinen asia joka eroaa Astanasta on vuoret. Astana on rakennettu viimaiselle arolle, Almatyssa vuoret ympäröivät meitä, ne ovat  aina siellä jossakin taustalla sulkien kaupungin turvalliseen syleilyynsä. Hotellimme takana on jo ensimmäinen vuori – 1100 metriä korkea Kok Tobe – sen huipulle pääsee kaapelivaunulla. Huipulla on kaikennäköistä katseltavaa ja koettavaa; huvipuisto, eläintarha, kiipeilyseinä ja taidegalleria. Romantikot voivat käyskennellä Rakkauden kujalla ja ihailla utuisia vuorimaisemia, itse nimi Kok Tobe on kazakkikieltä ja merkitsee sinistä kukkulaa.

 

 

Kun lähtee kaupungin ulkopuolelle pääsee Trans-Ili Alatan vuorille, sieltä löytyy mm. kuuluisa Medeun luisteluareena.

Kolmas seikka mikä heti kiinnittää huomiota on kieli, venäjän sijasta tai sen ohella täällä puhutaan kazakkia. Kaikki kyltit ovat kahdella kielellä ja toisinaan vain kazakiksi.

Ilmapiiri on aivan erilainen kuin Astanassa, ilmapiiri on sellainen joka syntyy vanhan sivistyksen sivutuotteena. Almaty on myös suurkaupunki, asukkaita on noin 1,5 miljoonaa ja kaupunki on  maan kaupan ja kulttuurin tyyssija.

Almatyn symboli on omena, kaupungin entinen  nimi Alma Ata merkitsee omenan äitiä. Hedelmiä myydäänn kadunkulmissa, omenia on montaa lajiketta ja ne ovat niin maukkaita että syön niitä joka päivä.

Almatyssa on myös paljon puistoja. Suuressa Panfilovin puistossa palaa ikuinen tuli sankarivainajien muistoksi. Puiston perillä nököttää myös Ylösnousemuskatedraali, se on Pavlovich Zenkovin suunnittelema värikäs puukirkko vuodelta 1904, kuin ihmeen kaupalla kirkko selvisi vuoden 1911 maanjäristyksestä. Kirkko on omistettu 28:lle toisessa maailmansodassa kaatuneelle sotilaalle. Nyt kirkko  tosin on remontissa, mutta mikäli ulkokuoreen on uskomista on katedraali valmistuttuaan varmasti sisältäkin upea nähtävyys.

 

Kohden keskustaa kulkiessa löytyy lisää pienempiä puistoja. Yhdestä niistä löytyy Dennis Tenin muistoseinä. Tenniskentän seinä on täynnä kirjeitä ja kukkia joissa ikävöidään rakastettua urheilijanuorukaista. Dennis oli 25-vuotias, korealaissyntyinen olympiatason taitoluistelija joka yhytti heinäkuussa pari varasta vohkimassa  autonsa sivupeilejä. Dennis juoksi hätiin, mutta sai puukosta reiteensä ja kuoli myöhemmin sairaalassa verenvuotoon. Traaginen ja niin turha kuolema. Varkaita ei tavoitettu.

 

Toinen kaunis kirkko sijaitsee muutaman korttelin päässä Baytursynov-kadun varrella, sekin puistossa. Kirkko on Pyhän Nikolain kirkko, rakennettu 1909. Suurimman osan elinajastaan se on kuitenkin toiminut bolsevikkien tallina kunnes sitten peruskorjattiin ja palautettiin ortodoksikirkoksi 80-luvulla. Kirkosta löytyy upeita ikoneja ja runsaasti reliikkejä. Siellä on myös maalaus viimeisestä tsaarista Nikolai II:sta ja hänen perheestään.

 

Pienen etsinnän tuloksena löysimme myös kaksi erityyppistä museota, Almatyn kaupunginmuseon ja taidemuseon. Kaupunginmuseo esitteli Kazakstanin esihistoriaa ja myös aikaa osana Neuvostoliittoa.

 

Valtavan kokoisessa taidemuseossa oli venäläisen taiteen osasto, nykytaiteen osasto, veistoksia, koruja ja tekstiilejä.  Näiden lisäksi oli varattu tila erikoisnäyttelyille. Nyt se sattui olemaan nukkenäyttely. Esillä oli erityyppisiä ja erityylisiä nukkeja.

 

Museoiden vastapainoksi kaupungista pitäisi  tietenkin löytyä kahviloita joissa istuksia ja ravintoloita missä ruokailla ja löytyyhän niitä. Parasta on, että päivisin tarkenee vielä ulkoilmakahviloissakin.

Ruoka on lihavoittoista, enimmäkseen lammasta ja hevosenlihaa. Myös hevosenmaitoa on saatavilla jollei sitten pidä enemmän kamelinmaidosta. Kazakstan on kuulemma ainoa maa missä on vielä villihevosia, sitä en tiedä onko ravintoloissa syötävä liha riistaa vaiko aroilla kasvatettua. Ruokalajeina on kebabia, pilahvia ja pataruokia ja tietysti pelmeneitä (täytteellisiä taikinanyyttejä), hatsapureja ja muita piirakoita. Salaattejakin on toki tarjolla. Ravintoloita on kaikenhintaisia, mutta Suomen hintatasoon verrattuna kaikki toki edullisia.

 

Löytyyhän kaupungista myös ultramodernia rakennuskantaa, kaikki rakentaminen ei olekaan keskittynyt maan pääkaupunkiin. Kaupungin maamerkkeinä toimivat kaupungin kaksoistornit, Almaty Towers.

Tässäkin kaupungissa on toki ostoskeskuksia, mutta ne sijaitsevat kaupungin ulkopuolella. Kaupungin keskustassa sijaitseva Fashion Centre myy  merkkivaatteita. Suosittuja tuntuvat olevan turkikset; turkistakit, turkisliivit ja turkishatut.

Liikkuminen kaupungilla on helppoa, jos ei kävely innosta voi hypätä bussin kyytiin, linjoja on runsaasti ja lippu ei paljoa maksa. Myös metro toimii moitteetta. Viivymme kaupungissa kolme yötä, aamulla lähtiessämme sataa – selvästikin aika vaihtaa maisemia.

 

 

 

 

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja portaalissa Blogit.fi