Tadzikistan, ehkä köyhä, mutta ystävällinen

Uzbekistanista siirryimme Tadzikistanin puolelle. Tällä kertaa raja oli helppo, mutta aikaa oli kuitenkin mennyt sen verran,  että kello lähenteli iltayhdeksää kun saavuimme Khujandin kaupunkiin. Uuteen maahan ja kaupunkiin saavuttaessa on aina kaikenlaista pikku puuhaa; rahanvaihtoa, ruokailua ja hotelliin kirjautumista. Khujand, jonka joku ehkä tunnistaa vanhasta nimestä Leninabad, vaikutti sympaattiselta paikalta, mutta 24/7 pankin kassa olikin suljettu eikä automaatistakaan herunut rahaa. Ennenpitkää kaikki kuitenkin järjestyi. Sitten alkoi hotellirumba koska kaupunki oli pieni, eikä koko seurue mahtunut yhteen paikkaan. Lopulta saimme huoneet DeLuxe-hotellista – tekisi mieli lausua omen est nomen, mutta ei nyt ihan, hotelli oli kuitenkin hyvää keskitasoa ja aamiainenkin monipuolinen ja ravitseva. Taksihinta hotelliin on syytä mainita, se oli tasan 9 somonia eli 90 eurosenttiä.

Seuraava päivä oli kiireinen, oli tutustuttava kaupunkiin koska aikataulu salli vain kaksi yöpymistä kaupungissa.

Venäjänkielellä pärjää hyvin näissä stan-maissa joskin se on jäämässä vanhempien asukkaiden kieleksi nuorison opiskellessa koulussa englantia. Toki se on stan-maiden keskinäisen kanssakäymisen kieli koska niitä muita kieliä ovat sitten tadzikki, uzbekki, kirgiisi ja kazakki. Khujandissa olimme varsinaisia näyttelyapinoita, kaikki halusivat testata englanninkielentaitoaan, ujot koulutytöt kiersivät meitä kihertäen haluten selfieitä turistien kanssa ja bussimme kaiken keskipisteenä sai erityishuomiota. Poliisi tarjoutui vahtimaan sitä keskusaukiolla koko yön, mutta lopulta bussi kuitenkin vietiin hotellin eteen parkkiin.

Osuimme oivalliseen viikonloppuun, seuraavana päivänä, sunnuntaina juhlittaisiin presidentti Emomali Rahmonin vallassaolon 14-vuotispäivää sekä uuden voimalan avajaisia. Lauantaina parlamenttitalon edessä harjoiteltiin juhlaohjelmaa.

20181114_203438

Tässä 200.000 asukkaan kaupungissa oli jotakin herttaista ja  kotikutoista, oli kuin kotikaupunkiinsa olisi mennyt. Nimi Khujand muuten merkitsee paikkaa missä aurinko paistaa ja paistoihan se aurinko kaupungissa vielä näin syksylläkin.

Nähtävyyksistä voi mainita parlamenttitalon, kulttuuripalatsin, linnoituksen, keskusaukion moskeijoineen ja suuren basaarin.

 

Upea nähtävyys oli talkootyönä 1950-luvulla rakennettu Arbob -kulttuuripalatsi, siellä oli mm.  teatterisali 800 katsojalle. Ainoastaan rakennuksen kattoja olisi voinut ihailla pari päivää, ne olivat niin upeata käsityötä. Nykyään tämä 3-siipinen rakennus tuntui olevan jonkinlainen rauhanpalatsi missä järjestetään konferensseja. Valitettavasti pihan yhdeksän suihkulähdettä eivät näin syksyllä olleet enää käytössä, vaan ammottivat tyhjyyttään, mutta puutarhassa ruusut lopettelivat  vielä kukintaansa, joku jo pakkasenpureman saaneena..

DSCN3165
Rakennuksen seinää koristavat sulassa sovussa presidentti Emomali Rahmon ja  sotasankari Temur Malik

 

DSCN3161

DSCN3175

 

dscn3174.jpg

Kaupunkikierroksella päädyimme taas kerran basaariin – kuinkas muuten. Mitä ei basaareista saa, sitä ei tarvitakaan. Alakerta oli omistettu ruoalle. Arvatkaa vaan herättikö ryhmämme huomiota basaarissa ja torilla. Aluksi meitä tosin luultiin amerikkalaisiksi, mutta sitten bussilla matkaavien suomalaisten maine kulki jo edellämme, ihmiset olivat uteliaita ja ylitsevuotavan ystävällisiä. Ja jälleen otettiin niitä selfieitä.

Tadjikistan on selvästi köyhempi kuin naapurinsa, yksi syistä on öljyn puuttuminen, oppaan mukaan 70% kansasta elää köyhyydessä.  Maan on myös välillä ollut pakko turvautua ulkomaanapuun kuivuuden vuoksi. Oletettavasti köyhyys on näkyvämpää maaseudulla koska Khujandissa ei näkynyt edes kerjäläisiä niinkuin esimerkiksi naapurimaassa Kirgisiassa.

Maata vaivaa myös sähköpula ja sähkökatkot, tämän puutteen lievittänee vastaisuudessa Rogunin vesivoimala valmistuessaan.

Tarkastelin kehitysaputilastoja ja huomasin, että Suomikin on antanut Tadzikistanille kehitysapua mm. yleisen käyhyyden lievittämiseen, rajojen vartiointiin ja naisten turvatalon rakentamiseen.

20181115_115731
Kaupungin suurin basaari josta saa kaiken tarvittavan

 

 

20181115_114542

DSCN3203

20181115_114035

 

20181115_115820

DSCN3199
Toriaukio ja taustalla sheikki Muslihiddin mausoleumi

DSCN3200

 

DSCN3193

 

Iltapäivällä lähdimme pienryhmän kanssa retkelle vuoristoon. Ajoimme Syr Darya-joen yli parin tunnin verran Istravshanin vuoristoon 2600 metrin korkeuteen. Matkalla kiipesimme näkölakukkulalle ihailemaan Mug Teppen linnoitusta ja pysähdyimme myös käsityöläiskylään jossa sepät takoivat veitsiä, heloja ja muuta  käyttötavaraa.

DSCN3210
Mug Teppen linnoitus

 

 

DSCN3213

20181115_145253
Paikalliset sepät esittelevät ahjoaan
20181115_154103
Näillä vuorilla saa olla pää pilvissä

 

Päästyämme surullisenkuuluisalle Dušanbeen tunnelille käännyimme takaisin. Tämä viisi kilometriä pitkä Anzob-tunneli on louhittu vuorten läpi jotta turvattaisiin turvallinen ja nopea reitti pääkaupungista Dušanbesta maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Khujandiin ja sieltä edelleen Uzbekistaniin. Kuuluisaksi tunnelin tekee sen pitkä rakennusaika, tunneli nimittäin avattiin autoilijoille keskeneräisenä jo vuonna 2006. Se oli huonosti valaistu ja huonosti ilmastoitu, täynnä pakokaasua, nokea, suuria kuoppia ja kiviä –  Anzob-tunneli saikin nimen ”kuoleman tunneli”.  Pari vuotta sitten iranilaiset korjasivat tunnelin ja nyt liikenne sujuu ihan eri tavalla.

Dušanbessa olisi muuten ollut  – vaviskaa haminalaiset -165 metriä korkea lipputanko joka hetken oli maailman korkein.

 

dscn31811.jpg

DSCN3230
Kuuluisa Anzob-tunneli alkaa tästä

20181115_160147

 

Seuraavana päivänä oli vielä aikaa kaupunkia kehystävälle,  komealle Sughdin linnoitukselle, joka sekin on 80-luvulla pieteetillä restauroitu. Tämä linnoitus rakennettiin jo 800-luvulla eaa, tuli tuhotuksi ja korjattiin silloisen hallitsijan toimesta 1500-luvulla. 1800-luvun uusi tuho oli kuitenkin niin mittava, ettei linnoituksessa ole enää torneja ja sivumuurejakin on jäljellä enää kaksi.  Restauroinnin jälkeen sisäpuoli on rakennettu museoksi, jossa esitellään elämää vuosisatojen saatossa, nähtävillä on astioita, mattoja ja muita tekstiilejä.  Aulaa hallitsee Temur Malikin patsas, hän oli kansallinen urho joka  taisteli tsingisklaania vastaan, tosin turhaan.

Myös Aleksanteri Suuri valloitti kaupungn aikoinaan. Hänelle on omistettu museon alakerros, mosaiikit kertovat hänen elämänsä vaiheista.

DSCN3157
Kaupungin linnoitus jonka sisällä Sughdin historiallinen museo

 

20181116_083638
Mosaiikkiteos Aleksanteri Suuren vaiheista
FB_IMG_1543693554321
Sotasankari Timur Malik
DSCN3236
Pakkohan tässäkin on julkaista yksi selfie. Huom! Seurueen mieshenkilö ei ole Khujandista

Vielä viimeiset selfiet paikallisten kanssa ja sitten olikin jo aika jättää Khujand ja matkata eteenpäin kohden Kirgisian rajaa. Poliisi oli kuitenkin sitä mieltä, että koska oli sunnuntai ja presidentin juhlapäivä ja näin ollen paljon ihmisiä liikkeellä, niin bussimme tarvitsi poliisisaattueen kaupungin läpi. Niin sitä sitten ajettiin pitkin kaupunkia poliisin ajaessa edellä antaen valomerkkejä ja sulkiessa poikkiliikenteen. Ja tietysti näin tärkeä saattue ajoi päin punaisia valoja.

 

Gulistonin raja-asemalla ei ollut tungosta. Kaksi saksanpaimenkoiraa tutki tarkkaan bussin, mitään epäilyttävää ei läytynyt mutta toinen koirista löysi takapenkille jätetyn lihapiirakan. Ylpeänä se astui ulos bussista piirakka suussaan. Bussimme oli kuulemma toinen bussi tällä raja-asemalla  kymmeneen vuoteen. Nämä apinat taisivatkin olla se kaikista suurin nähtävyys Khujandissa.

 

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja portaalissa blogit.fi

 

17 vastausta artikkeliin “Tadzikistan, ehkä köyhä, mutta ystävällinen

  1. Onpa ystävällistä palvelua poliisilta! Nämä kaikki vaikuttavat niin ihanilta paikoilta, että oikein harmittaa, kun en käynyt Venäjä vuosinani enempää seikkailuilla.

    Tykkää

    1. Ainakin ne ovat erilaisia paikkoja ja omalla tavallaan eksoottisiakin.

      Tykkää

  2. Mielenkiintoisia (ja itselle niin täysin vieraita) kohteita nuo kaikki stan-maat. Ihmiset vaikuttivat postauksen perusteella sympaattisilta ja helposti lähestyttäviltä. En taida olla ikinä matkustanut paikkaan, jossa turisti olisi melkein kuin nähtävyys paikallisille. Ehkä Arabiemiraattien Sharjahissa saattoi olla välillä vähän sellainen fiilis, että olin sillä hetkellä ainoa länsimaalainen nainen koko emiraatissa.

    Tykkää

    1. No ei tarvinnut ihmisiä lähestyä, he kyllä hoitivat itse lähestymisen. En sitten tiedä miten paljon bussimme keräsi huomiota ja olisiko yksittäisen turistin vastaanotto ollut samanlainen.

      Tykkää

  3. Varmasti mielenkiintoinen elämys ja tosiaan olette saaneet varmasti paljon huomiota.

    Tykkää

  4. Kiinnostavaa seutua tuo Keski-Aasia, nuo rakennukset ovat kyllä tosi kauniita. Melkoinen vip-matka teillä:)

    Tykkää

    1. Osattiin sitä rakentaa ennenkin, jokainen hallitsija pyrki tekemään itselleen oman muistomerkin.

      Tykkää

  5. Haha, tää ”bussilla matkaavien suomalaisten maine kulki jo edellämme” oli hauska mielikuva! Mä matkustin myös vuosi sitten Tadzikistanissa ja Kirgisiassa ja oli jännä huomata myös tuo ero naapureiden välillä. Kirgisia vaikutti paljon vauraammalta! Juttujani voit lukea täältä: https://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/category/tadzikistan/

    Tykkää

    1. En itse enää ehtinyt mukaan tuolle Pamirin valtatielle, siellä näytti olevan ihan mahtavat maisemat.Tuo varustelista on ihan kuin itse laatimani, juuri noin! Teillä oli myös kuumuus kiusana, syksyllä ei enää ollut moista ongelmaa vaikka lämpötilanvaihtelut kohtalaisia olivatkin.

      Tykkää

  6. Stanimaat kiinnostaa mua kanssa joten oli mielenkiintoista lukea juttuja sieltä sekä nähdä kuvia tietysti.
    Edulliset on vielä hinnat, aitoutta ilmassa ja nähtävää! Olihan teillä hiukka kiireinen aikataulu mutta ilmeisesti hyvin riitti silti tuo aika.
    Hauska tuo saksanpaimenkoiran tempaus, päätti pitää lounasbreikin kun bussin tutkiminen venyi 😀

    Tykkää

    1. Olisihan yksi lisäyö ollut mukava, mutta Kiinan rajalle oli ehdittävä sovittuna päivänä, siksi aikataulu. Haha, koirien koulutus taisi olla vaiheessa.

      Tykkää

  7. Älyttömän kiehtovaa! Itselläni itään päin suuntautuneet matkat ovat jääneet pitkälti siksi, että olen tottunut reissaamaan paikoissa joissa hallitsen kielen (edes jotenkuten) ja sellainen totaaliummikkouden riski on hieman pelottanut. Hienoja kuvia paikallisten arjesta!

    Tykkää

    1. Ymmärrän kyllä pointin, sellainen olo oli Kiinassa esimerkiksi. Toisaalta Thaimaa on suosituimpia kohteita eikä sitäkään kieltä moni ymmärrä, hienot rannat voittavat kielimuurin.

      Tykkää

  8. Mielenkiintoista lukea tarinoita ja katsella kuvia maasta, josta ei tiedä itse mitään! Tälle seudulle tekisi mieli lähteä seikkailemaan vielä joku päivä.

    Tykkää

    1. Kauan minäkin noista seuduista haaveilin ennen kuin hyvä tilaisuus vierailla siellä viimeinkin koitti.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close