Källskär – erään miehen unelma

Olipa kerran mies joka rakasti kukkia, vielä enemmän hän rakasti merta ja luontoa.  Vuonna 1958 tämä mies sattui käymään Källskärin luodolla Ahvenanmaan saaristossa, hän rakastui oitis palavasti tähän saareen ja halusi sen omakseen. Saari ei kuitenkaan ollut myytävänä. On myös olemassa laki jonka mukaan ulkomaalaiset eivät saa omistaa maata Ahvenanmaalla ja kaikeksi onnettomuudeksi tämä mies sattui olemaan ruotsalainen. Jos oikein kovasti jotakin haluaa niin mitkään uhraukset eivät ole liian suuria, tämä mies vapaaherra Göran Åkerhielm nimeltään muutti siis asumaan  Ahvenanmaalle. Vihdoin vuonna 1965 hän sai ostaa saaren keskiosan. Seuraavat 18 vuotta tämä mies, jota kutsuttiin kreiviksi toteutti unelmaansa ja teki saaresta omannäköisensä paratiisin. Kaikki kesät hän vietti tiiviisti saarella muuttaen karun saaren viheriöiväksi keitaaksi. Saarella ei ollut liiemmälti pintamaata joten naapurisaarista käytiin hakemassa kaikki mahdollinen ruokamulta.

Saari oli kaukana kaikesta, hankalien yhteyksien päässä, lähin suurempi saari oli Kökar, nykyisin sieltä järjestetään kesäkuukausina tutustumiskäyntejä saarelle.

Muutama  vuosi sitten osallistuimme tällaiselle retkelle.

Kreivin inhokki oli betoni, niinpä saarella ei betonia näy, sen sijaan on käytetty kiviä.  Herkules tähyää merelle korkealla kalliolla, patsas on valettu pronssiin. Myös  piha on koristeltu antiikin patsaita imitoivilla marmoripatsailla.

Kreivi rakasti vanhaa kreikkalaista kulttuuria ja välimerellistä flooraa. Saarella kukkivat rhododendronit ja siellä kasvaa sypressejä, tuijia, kastanjoita ja kuusamia. Itse asuintalo on Reima Pietilän suunnittelema ja tuotu valmiina saarelle.  Se on rakennettu hirsistä vanhan karjalaisen mallin mukaisesti, keskellä taloa on suuri leivinuuni, kreivi kun ihaili myös vanhaa suomalaista kulttuuria. 

 

Kreivi rakasti vanhaa kreikkalaista kulttuuria ja välimerellistä flooraa. Saarella kukkivat rhododendronit ja siellä kasvaa sypressejä, tuijia, kastanjoita ja kuusamia. Itse asuintalo on Reima Pietilän suunnittelema ja tuotu valmiina saarelle.  Se on rakennettu hirsistä vanhan karjalaisen mallin mukaisesti, keskellä taloa on suuri leivinuuni, kreivi kun ihaili myös vanhaa suomalaista kulttuuria. 

Karua saarta on jääkausi ja meri muovannut. Saaren nähtävyys on ”kannu”, yli kolmemetrinen, sileäksihioutunut kivimuodostelma. Saari on sangen vaikeakulkuista kalliota ja kivenmurikkaa, sieltä löytyy myös irtokiven täyttämiä pirunpeltoja.

Saaren eteläpuolelle rakennettiin satama ja aallonmurtaja meren myrskyjä hillitsemään. Joka kevät työn sai tehdä myrskyjen jäljiltä uudestaan. Kreivi ei pitänyt myöskään tekniikasta, hänen mielestään ruumiillinen työ jalosti ihmistä, siksi kaikki onkin rakennettu pelkällä lihasvoimalla.

Kreivi kestitsi mielellään vieraita, saarella vierailivat näyttelijät, kirjailijat ja liikemiehet. Tove Jansson oli kreivin hyvä ystävä ja kävi saarella joka kesä, niinpä Tovelle on rakennettu oma mökki saarelle. Mökki on nimeltään Muumitalo, kuinkas muuten. Mökin kattokoristetta hän sitten myöhemmin käytti mallina omassa muumitalossaan.

Muitakin rakennuksia saarelta löytyy, yksi niistä on Häxans hus.

Kyllähän pihassa nyt ruohomatto on oltava oltiin sitten saaressa tai ei. Kiviaita suojeli kasvustoa ja toi lämpöä, kivien suojassa kasvoivat yrtit, vihannekset  ja jopa viiniköynnös. Ruohomatolla saattoi pelata krikettiä, mittasuhteet oli tarkoin harkittu.

Kaiken kruunasi suuritöinen kastelujärjestelmä.

Aamuisin työntekijät saapuivat saarelle rakennustöihin ja jokaisella oli oltava kaksi ämpärillistä multaa mukanaan. Eihän se puutarhakaan tuhkasta nouse.

Ahkerinkin rakentaja kuitenkin vanhenee eikä enää jaksa taistella luontoa vastaan, siksi kreivi testamenttasikin saarensa Ahvenanmaan maakuntahallinnolle vuonna 1984. Onneksi testamenttasi, nyt joku toinen huolehtii saaresta ja pääsemme katsomaan tuota erään pienen ihmisen suurta unelmaa.

Onko sinulla jokin unelma minkä hyväksi teet töitä? 

Seuraa fammon vaeltelua myös Instagramissa