Synkänjyhkeää kivilinnoitus Tallinnan satamasta Kalamajaan päin on pahamaineinen Patarein vankila. Vankila toimi osana 1800-luvulla rakennettua merilinnoitusta, se otettiin käyttöön 1920-luvulla ja viimeiset vangit lähtivät rakennuksesta vuonna 2002. Nyt vankilassa on avattu museo yleisölle ja rakennuksia varten on kaikenlaisia suunnitelmia, lopullisesti tämä kulttuurihistoriallinen turistikohde tulee olemaan valmis vuonna 2026, tai niin ainakin sen suunnitellaan olevan.
Olimme kuulleet puhuttavan Patarein vankilasta ja sinnehän oli sitten pakko suunnistaa. Museo on auki keskiviikosta sunnuntaihin klo 10-18, sinne on pystytetty näyttely ”Kommunismi on vankila” joka esittelee kommunismin ideologiaa ja rakennuksen historiaa. Vankila on osa Patarein 1800-luvulla rakennettua meripuolustuslinnaketta, rakennus on myös Viron tasavallan marttyyrien vastarinnan symboli.
Patarei on yksi suurimmista kokonaisuutena säilyneistä klassisen arkkitehtuurin rakennuskokonaisuuksista Virossa ja lähialueilla. Kompleksi rakennettiin vuonna 1840 osana Venäjän pääkaupungin Pietarin puolustusjärjestelmää (1710–1918 Viro kuului Venäjän keisarikuntaan). Vuonna 1918 perustettu itsenäinen Viron tasavalta otti entisen kasarmin käyttöönsä valtion keskusvankilana 1920-luvulla, ja siinä käytössä se oli keskeytyksettä vuoteen 1940 asti, jolloin Neuvostoliitto miehitti Viron.
Eihän tämä nyt niin paha paikka ole. Ostetaanpa liput ja astutaan sisään itse vankilarakennukseen.
Astumme alkuperäisen vankilasiiven ovista sisään ja hyvin nopeasti rakennuksen kammottava historia hyppää verkkokalvoille.
Sellit, jotka on jätetty alkuperäiseen kuntoonsa ja joihin on nyt kerääntynyt ajan patinaa muutaman hämähäkinseitin ja hiirenpapanan muodossa, ovat pääosin olleet valtion vihollisten asuttamia. Nämä henkilöt olivat arvostelleet silloista maan hallintoa tai piirrelleet Viron lippuja talojen seiniin. Vähintään epäilyttävää on ollut myös jos omisti lännestä ostettuja tavaroita tai jos katseli kotonaan Suomen televisiota.
Selleissä oli kaikki tarpeellinen; sänky, tuoli, pöytä ja lavuaari. Vuodevaatteitakin on ehkä ollut, ehkä ei. Vangit joista useimmat olivat mielipidevankeja vietiin kahdesti päivässä kuulusteluihin. Näissä kuulusteluissa käytettiin tietysti kidutusta sen verran, että lopulta kaikki vangit tunnustivat tekonsa. Todelliset tai oletetut teot. Sen jälkeen seurasi oikeudenkäynti ja monen vuoden kakku jollei sitten teloitus. Viimeinen teloitus tapahtui vankilan teloitushuoneessa vuonna 1991 Viron itsenäistymisen aikoihin. Teloitushuoneen ohella vankilasta löytyy myös hirttohuone, sen lattiassa on suuri neliönmallinen aukko minne hirtettyjen ruumiit putosivat.
Patareissa oli noin 1000 vankipaikkaa, mutta pahimpaan aikaan vankilassa kärsi tuomiotaan jopa yli 4000 ihmistä. Vankeihin lukeutui niin naisia kuin miehiä kuin lapsiakin. Alle kymmenen hengen selleissä oli majoitettuna jopa yli 30 ihmistä.
Vuosien 1920-1940 aikana Patarei toimi virolaisen hallinnon alla, kunnes toisen maailmansodan alussa Neuvostoliitto miehitti Viron. Natsi-Saksa taas miehitti Viron vuosina 1941-1944, jolloin myös Patareista tuli osa holokaustia.
Vuoden 1941 syyskuussa mestattiin Patarein kellarissa yli 200 virolaista juutalaista.
Näihin 40 hengen saleihin ahdettiin helposti yli 80 vankia. Jokaiselle piirrettiin liidulla oma 40 senttimetrin oleskelu- ja nukkumatila. Vuodevaatteita ei ollut, repusta tuli oiva tyyny ja pyyheliinasta tyynyliina. Vaatepaketteja ei saanut vastaanottaa, koko omaisuus säilytettiin taskuissa tai repussa.
Ikkunoissa ei ollut laseja joten mereltä pääsi tuuli tuivertamaan suoraan selleihin, kesällä se oli siunaus, talvella hyytävän kylmä piina.
Tästä toimistosta löytyivät kaikki 2000-luvun alun teknologian hienoudet, tietokone, ergonomisten vaatimusten mukainen työtuoli ja termostaattisäätöinen lämmitys. Tai sitten ei kuitenkaan ihan.
Uloskäynti vankilasta. Huh, huh, raikasta ilmaa ja auringonpaistetta. Miten ihanaa onkaan vapaus!
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa.
FAMMO MATKALLA 
Tämä olisi erittäin kiinnostava vierailukohde. Varsinaisista vierailemistani vankiloista tulee parhaiten mieleen Alcatraz ja Robben island, joissa käynnit on jäänyt pysyvästi mieleen. Toivottavasti ehdin seuraavan Tallinnassa käynnin aikana käymään myös Patarein vankilassa.
TykkääTykkää
Robben islandilla olen käynyt ja se on vähän eri tyyppinen vankilasaari. Siistimpikin, ehkä ei olekaan ihan alkuperäisessä kunnossa.
TykkääTykkää
Valitettavasti talvella Patarei ei ole auki ja nyt kesällä olimme alkuviikosta ja kiinni myös. Ehkä niin alkeellinen (eli alkuperäinen!!!) vankila, että voisi mennä suosiolla 2026 jälkeen.
TykkääTykkää
Totta, Patarei on suljettu ma-ti ja lämpimänä aikana onkin paras vierailuaika.
TykkääTykkää
Tämä taisi aikaisemminkin olla jo auki, ainakin muistan monta juttua siitä lukeneeni muutamia vuosia sitten. Ilmeisesti nyt taas, hetken. Jotenkin tuo on aina kuitenkin tuntunut sen verran masentavalta kohteelta, ettei ole oikein koskaan päässyt Tallinnan kohteiden short listillemme.
TykkääTykkää
Kyllähän moinen instituuitio masentaa, mutta on hyvä välillä nähdä yhteiskunnan pimeät puolet jotta muistaa arvostaa sitä normaalia elämää.
TykkääTykkää
Paterein vankila on kyllä sellainen kohde Tallinnassa, että siellä kannattaa vierailla. Koskettava paikka, ja nykymaailmantilannetta miettiessä taas varsin ajankohtainen muistutus ihmisen julmuudesta.
TykkääTykkää
Valitettavasti aina yhtä ajankohtainen.
TykkääTykkää
Itse olen käynyt tuolla vuosia sitten. Sinun kuvista näyttää, että siellä on siivottu tai kunnostettu, kun oli nätimmän näköistä kaikesta karuudesta huolimatta. ☺️
TykkääTykkää
Patarei oli itselleni järkytys. Osittain myös sen takia, että se on osa oman maan historiaa yhtä lailla kuin Vironkin. Se on erittäin tärkeä historiallinen kohde, joka auttaa meitä muistamaan, miten ideologiasta voi tulla mielen vankila.
TykkääTykkää