Jokainen on varmaan joskus miettinyt millaista olisi leijailla avaruudessa painottomassa tilassa. Tai millaista olisi hypätä lentokoneesta ja sinkoutua avaruuteen. Ja toivoa, että varjo tai edes varavarjo aukeaisi ajoissa. Minua oli onnestanut ja olin saanut joululahjaksi tällaisen kokeilun, matkan painottomana. Kesti yhdeksän kuukautta kypsytellä ajatusta lennosta, no joo, täytyi odottaa ensin edullisia olosuhteita.
Koitti kuitenkin vihdoin sekin päivä, että suunnistimme maamme pääkaupunkiin aikeenamme lennellä yläilmoissa. Edellisenä päivänä päätimme käydä Helsingin korkeimmassa paikassa ottamassa tuntumaa lentämiseen. Pienen pohdinnan jälkeen saimme selville, että Majakka-tornitalo Kalasatamassa kohoaa 134 metrin korkeuteen, satsasimme kuitenkin varmaan sisäänpääsyyn ja valitsimme Stadionin torniin, joka kohoaa ainoastaan 72 metriin maan pinnasta.
Torniin pääsee ainoastaan hissillä, joka jättää kuitenkin tasanteelle josta on vielä pari kerrosta kavuttavaa. Ulkoterassilta avautuivat huikeat näkymät joka ilmansuuntaan joskin siellä joutui kurkistelemaan turvaristikoiden välistä. Ulkoterassilta saattoi ottaa hieman tuntumaa, miltähän mahtaisi tuntua leijailla tornin ulkopuolella. Ajatus sekä kiehtoi että hirvitti samanaikaisesti.
Seuraavaksi päiväksi oli varattu se kuuluisa lento. Menimme neljään pekkaan metrolla. Paikka oli Fööni kauppakeskus Redin kupeessa.
Paikalla täytyi olla runsas tunti aikaisemmin jotta ehtisi kunnolla valmistautua lentoon. Aloitin täyttämällä vastuuvapauskaavakkeen, siinä todistin, että olen perusterve, alle 125-kiloinen enkä ole raskaana. Alle 18-vuotiailla tulee olla vanhempien suostumus. Selvitin kaavakkeen helposti ja siirryin ohjaajani huomaan. Ohjaaja etsi minulle sopivat varusteet; lentopuvun, kypärän ja huivin. Vaihdoin pukukopissa lentohaalarin päälleni ja poistin samalla kaikki korut. Asukokonaisuuden kruunasivat korvatulpat. Aloin olla valmiina.
Ohjaajani syventyi antamaan minulle ohjeita koskien lentoasentoa, samalla hän opetti minulle käsimerkit jotta pystyisin lentäessä korjaamaan pään, jalkojen ja käsien asentoa. Kotoväki näppäisi pari valokuvaa minusta kaikkine varusteineni ja sitten astuin jo sisään lentosimulaattoriin.
Lentoja oli kaksi, molemmat ruhtinaallisen minuutin pituisia. Ensimmäisen lennon aikana ohjaaja ohjaili, toisen lennon aikana saisi liidellä itsenäisesti. Kiitos kysymästä, en halunnut.
Täytyi varoa etten pitäisi sormiani tai käsivarsiani väärässä asennossa – ei pelkoa – käteni olivat lamaantuneet kauhusta enkä pystynyt liikuttamaan niitä milliäkään. Toinen lento ei tuntunut 60 sekunnilta vaan 600 sekunnilta, liitelimme yläiloissa, apua, ottaisiko katto vastaan vai lentäisimmekö suoraan ulos. Viimeinkin laskeudumme ja painoni palautui, ohjaaja työnsi minut ovelle ja astuin ulos horjuvin jaloin.
Ohjaaja oli innokas tenttaamaan minua siitä miten koin lennon, oliko hienoa lentää. Mieleni oli kuitenkin vielä myllerryksessä ja veressä kohisi adrenaliini, toisaalta tunne oli mahtava, toisaalta vähän pelottava.
Föönissä voisi suorittaa myös pro-lentokortin, sen jälkeen voisi sukkuloida simulaattorissa mielensä mukaan.
Lento oli ohi ja vaihdoin ”siviilit” päälle. Muistoksi sain videon sähköpostiini, latasin sen kotona ja nyt voin elää yhä uudelleen lentämisen riemun ja kauhun.
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa.
FAMMO MATKALLA 
Upea kokemus. Alkoi kiinnostamaan itseäni. Olen benji-hypyn joskus tehnyt yli sadan metrin pudotuksella, mutta tämä olisi jotain ihan muuta. Kiitos siis vinkistä!
TykkääTykkää
Onnittelen jos olet kokenut benji-hypyn. Ihan superia, mutta ei minulle. Enää.
TykkääTykkää
Makee. Olen tietoinen föönistä, koska muistaakseni Skydive Finlandin jäsenyydellä saa siellä lentää halvemmalla. Se ole kuitenkaan kiinnostanut, koska vapaapudotus on kivempi, vaikka korvat poksuvatkin. Niin, ja hampaat jäätyvät. Oikea on aina oikeaa. Oikealla laskuvarjokurssilla, jonne menevät sellaiset, millä on tervettä elinikää jäljellä enemmän kuin minulla lillutaan myös harjoittelemassa Föönissä. Lievempine terveysvaatimuksineen se on myös hyvä vaihtoehto koneesta hyppäämiselle.
Pere eli peregrinus eli muuttohaukka kuitenkin lentää kiinni vielä vapaaputoajankin. On se melkoinen. Tykkään: https://www.youtube.com/watch?v=PaOyrD1DGp4
TykkääTykkää
Aikanaan laskuvarjokurssi kiinnosti kovastikin, mutta nämä polvet ja tämä ikä rajoittavat valitettavasti kaikki extreemit elämästäni.
TykkääTykkää
Tätä haluaisin kyllä kokeilla, vaimo ainakin tykkäsi. Lähimmäksi painottomuuden tunnetta olen päässyt sukeltaessa, kun pystyy ikään kuin leijailemaan vedessä.
TykkääTykkää
Onnea lennolle, toivottavasti on miellyttävä kokemus!
TykkääTykkää
Olipa seikkailu! Onneksi olet uskaltanut lähteä lentoon.
TykkääTykkää
Joopa, kaikenlaista sitä tulee tehneeksi.
TykkääTykkää
Näyttääpä hauskalta. Tuosta asusta tuli mieleen, että olisit menossa ajamaan Karting -autoilla ☺️
TykkääTykkää
On kyllä samantapainen asu. 😄
TykkääTykkää
Kävin tuolla tammikuussa 2020. Oli ihan mielenkiintoinen kokemus, vaikkei se ilmavirta kovin miellyttävältä tuntunutkaan. Mulla oli koko ajan sellainen tunne, että kypärä lähtee päästä. Voisin kyllä joskus kokeilla uudelleenkin, ja haluaisin myös hypätä oikean laskuvarjohypyn.
TykkääTykkää
Saattaa kyllä olla, että tämä kokemus oli minulle tarpeeksi, joku varmaankin nauttii kovasti, minä en niinkään.
TykkääTykkää