Lento Laosista Bangkokin kautta Yangoniin laskeutui ajallaan ja otimme taksin hotelliimme. Päivä oli ollut väsyttävä kaikkine lentokentällä odottamisineen ja lisäjännitystä toi vielä kaverin viisumista unohtunut sukunimi. Onneksi asia lopulta selvisi niin ettemme jääneet koneesta ja niin Myanmarin matkamme saattoi alkaa.
Aamulla katselimme näköalaa hotellin kuudennen kerroksen ikkunasta. Alhaalla oli suuri puutarha uima-altaineen, taustalla vihreiden puiden peittämät kukkulat joiden rinteillä kultaiset pagodat kimaltelivat aamuauringossa, kaupunkihan näytti aivan mahtavalta.
Yangon, entiseltä nimeltään Rangoon on Myanmarin entinen pääkaupunki ja maan suurin kaupunki jossa on vajaat viisi miljoonaa asukasta.
Shwedagonin pagoda
Lähdimme kävellen liikkeelle, päätimme aloittaa parhaasta herkkupalasta joka oli tietysti Shwedagonin pagoda. Vaikka kaupungissa ei olekaan valtavaa mopoarmeijaa oli liikenne kuitenkin niin kaoottista, että kadun ylityskin oli haastavaa. Täällä ei todellakaan kunnioitettu jalankulkijaa.
Shwedagonin pagoda on itse asiassa suurehko pagodaryhmä korkealla Sanguttaran kukkulalla, jonne tosin johtaa katettu käytävä ja portaat. Pagodakäyntejä suunnittelevaa ohjeistaisin, että jalkapohjia voisi ruveta karaisemaan jo puoli vuotta aikaisemmin, missään ei nimittäin saa käyttää kenkiä eikä sukkia ja kivilattiat ovat todella kuumia.
10 000 kyatilla (5,95€) lunastimme sisäänpääsyn ja pääsimme kuuden hehtaarin kokoiselle alueelle jossa oli pagoda pagodan vieressä.
Pääpagoda oli suunnattoman leveä, kultaisena kimalteleva, yli sadan metrin korkeuteen nouseva rakennus jonka huippu oli päällystetty lukemattomin timantein. Sen lähellä oli erikseen kuningas Tharyarwadin kello. Tuskin tätä kelloa on koskaan paljoakaan siirrelty, se kun painaa 42 tonnia.

Perheenjäsenet rukoilivat kukin omassa syntymäpäivän mukaan määräytyvässä pagodassaan, pitivät piknikkiä temppelien varjossa ja kävivät sitten pötkölleen siestan aikaan. Näkyipä kokonainen perhekin olevan umpiunessa oman buddhan lempeän katseen alla. Omat eväät olikin viisasta varata mukaan jos aikoi viettää temppelialueella pidemmän aikaa, mitään ruokaa ei nimittäin alueelta voinut ostaa, vettä sai ottaa suurista säiliöistä.
Buddhia oli sen seitsemää sorttia, makaavia, istuvia, onnellisia, henkistyneitä, opettavia ja vaeltavia. Löysimme täältä myös buddhan jalanjäljen, ei ollut tämä buddha todellakaan mikään tavallinen kuolevainen, siksi mahtava oli jalan koko.

Kandawkyin alue
Suhteellisen lähellä hotelliamme oli myös Kandawgyi-tekojärvi. Se on toinen Yangonin tekojärvistä, britit kaivoivat sen kaupungin vesivarastoksi hallintokautenaan. Järven pääsee kiertämään, suureksi osaksi sitä kiertää puinen kävelysilta, joissakin kohdin sitä oltiin paraikaa uusimassa ja matkaa pystyi jatkamaan rannalla. Matkaa tuli yhteensä kahdeksan kilometriä. Alueen komistus on Karaweik-laiva joka on rakennettu burmalaisen, kuninkaallisen kaleerin kopioksi. Sisälleen tämä kullattu komistus kätkee ravintolan, me söimme kuitenkin ravintola Aromassa joka sijaitsi lähellä Karaweikia. Siinäkään ravintolassa ei ollut mitään vikaa.

Yangonin eläintarha
Tekojärvien vieressä oli eläintarha ja puistoalue, paikka tuntui olevan erityisesti perheiden suosiossa, sinne mentiin viettämään sunnuntaipäivää pitkän kaavan mukaan. Vaikken olekaan eläintarhojen ystävä niin tänne oli kuitenkin mentävä, olihan kyseessä valtaisa puisto joissa eläimillä olisi runsaasti tilaa ja jossa oli muutakin oheistoimintaa. Jouduin kuitenkin pettymään, eläinten tilat olivat niitä perinteisiä, vähävirikkeisiä betonirakennelmia joita miettii ahdistuneena kun ei saa yöllä unta.
Mielenkiintoisempaa kuin eläinten katselu taisi olla yangonilaisten seuraaminen. Tuollaisissa paikoissa tulee katsoneeksi paikallisten tapoja, pukeutumista ja muuta käyttäytymistä.

Yangonin downtown
Entäs sitten kaupungin keskusta?
Yhden iltapäivän ja illan ajan kiertelimme kaupungin keskustassa tutkien kaupungin antia. Keskustaa lähestyttäessä rakennuskantakin muuttui, talot olivat brittikolonialismia joissa näky vuosien kulutuksen jäljet.
Kadunvarsikuppilat muuttuivat ketjukahviloiksi ja katumyynnin korvasivat ostoskeskukset. Kaupungin ytimessä oli Maha Bandulan puisto joka tuntui olevan kovasti asukkaiden suosiossa, siellä oli mm. näyttely elefanttien suojelemiseksi. Puiston keskellä komeili Itsenäisyyden monumentti ja puiston vierellä olivat kaupungintalo ja oikeustalo.Vähän kauempana keskellä Maha Bandula Roadia oli kauniisti valaistu Sule-pagoda johon emme kuitenkaan ehtineet sen tarkemmin tutustua. Satuimme nimittäin kulkemaan Yangonin Sky barin ohi eikä sitä pystynyt mitenkään ohittamaan, varsinkaan kun olin lukenut siitä jo lentokoneessa. Ylhäältä kattoterassilta olikin mahtava näköala öisen Yangonin kattojen yli, siitä voi nauttia samettisessa, lämpimässä yössä drinkkilasi kädessä



Kahden yön jälkeen oli aika jatkaa eteenpäin. Otimme taksin Yangonin rautatieasemalle mistä matkamme kulki eteenpäin kohden Bagania.
Seuraa myös Fammon junamatkaa Baganiin Junalla Baganiin