Tornion ja Haaparannan ainutlaatuinen symbioosi

Toukokuun alussa teimme kokousmatkan Tornioon, olin ihan innoissani koska paljon oli Tornionjoessa vettä virrannut siitä kun viimeksi vierailin Torniossa ja silloinkin olin vain ohikulkumatkalla.

Tosin Tornio ei toivottanut kovinkaan ystävällisesti meitä tervetulleiksi, räntää satoi niin, että näköä haittasi ihan kirjaimellisesti.

Tornio sijaitsee itse asiassa saarilla ja ennen kuin huomasinkaan oli bussi jo ajanut sillan yli ja olimmekin Haaparannalla. Olisihan siinä tullikin ollut, vaikkakin autiona. Myöhemmin kuulin, että tällä rajalla on  Suomen vilkkain rajaliikenne, 15 miljoonaa ylitystä vuodessa.

Majapaikkamme sijaitsi Haaparannalla, kokousohjelmat taas pidettiin Tornion puolella, nyt oli todellakin koko ajan se  kuuluisa mikä maa-mikä-valuutta-olo. Eikä sekään riittänyt, kello pahuskin kun oli tunnin jäljessä Ruotsin puolella. Kännykän kellolla olikin tekemistä kun se vaihtoi aikaa joka kerran kun siirryimme rajan yli, viimeisenä päivänä se ei enää jaksanut vaan jäi Ruotsin aikaan vaikka me jo olimme matkalla etelään.

Kaupungintalon edestä löytyi pusupysäkki ja Sara Edströmin kultakoristeinen työ Norrbotten

Tämä sininen laatikko on jokaisen ruotsalaisen kaupungin tunnusmerkki

Suomen sodan jälkeisessä rauhassa vuonna 1809 oli vedettävä raja Ruotsin ja Venäjän välille, sopivaa rajakohtaa mietiskeltiin pitkään, kuitenkin Tornionjoki osoittautui järkeväksi rajajoeksi ja maiden väliseksi rajaksi tuli siis Tornionjoki tai oikeastaan yksi sen  haaroista.

Ruotsin puolelle ei jäänyt lähettyville sopivaa kaupunkia ja siksi perustettiin 1812 Karl Johans stad. Kaupunkeja voi toki perustaa, mutta toisinaan asukkaat päättävät toisin. Tällä kertaa asukkaat halusivat asua lähempänä entisiä maitaan, siksi Haaparannan kylästä tehtiin kauppala. Siitä tulikin kasvukeskus joka vuonna 1842 sai tapuli- ja kaupunkioikeudet.

Nykyään Suomen Tornio ja Ruotsin Haaparanta elävät iloisessa symbioosissa. Asukkaat ovat pääsääntöisesti kaksikielisiä, suomalaiset lapset voivat esimerkiksi käydä koulua Ruotsin puolella,  kaupassa käydään missä maassa mielitään, matkakeskus on kaupunkien yhteinen. Myös maakuntamuseon sanotaan olevan ainoa  laatuaan, sillä se on  kahden valtakunnan yhteinen ja miksei olisi, niin perusteellisesti ovat kaupunkien historia ja toiminnat kietoutuneet toisiinsa.

Asukkaat käyttävät suvereenisti kummankin kaupungin palveluja, ehkä vain minulle tuottaa ongelmia kaupunkien eri aika ja eri valuutta.

Vaikeuksia luulisi tuottavan myös koirien maahantulosäädökset, Suomeen tulevat koirat täytyy madottaa ekinokokkia vastaan, niinpä koirat jotka kulkevat rajan yli  esim. harjoituksissa tai muuten täytyy madottaa joka 28:s päivä (jokseenkin turhaan ).

Rajalla on tietenkin muutakin byrokratiaa, sitä ilmenee erityisesti yritystoiminnassa, siksi  rajabyrokratiassa auttavat  Pohjoiskalotin rajaneuvojat.

Tornion puolella  sijaitsee kaupungin ylpeys Veli Aineen taidemuseo. Veli Aine oli torniolainen autokauppias ja intohimoinen taiteenrakastaja joka yhdessä vaimonsa kanssa keräsi valtaisan taidekokoelman.

Museossa on peruskokoelman lisäksi aina myös näyttelyitä, tällä kertaa, ”Jaettu ilo – Veli Aineen syntymästä sata vuotta” ja Joel Karppasen ”Alhaisolauluja”.

Maakuntamuseo sijaitsee Tornion puolella, mutta se on Suomen ja Ruotsin yhteinen. Pysyvässä näyttelyssä voi seurata Tornionlaakson vaiheita rajan molemmin puolin alkaen arkeologisista löydöistä asti. Näyttelyssä voi tutustua myös tornionjokilaaksolaisten elinkeinoihin, ruokakulttuuriin, rajakauppaan ja sotahistoriaan. Siellä pääsee kuuntelemaan myös murteita mm. alueen omaa meänkieltä.

Kun keisari Nikolai II hyväksyi vuonna 1899 Bobrikovin laatiman ohjelman Suomen liittämiseksi kiinteämmin Venäjän keisarikuntaan nousi Suomessa valtaisa vastarinta-aalto. Isänmaalliset tunnot heräsivät, alatorniolainen Eetu Isto maalasi symbolisen teoksensa Hyökkäys ja Jean Sibelius sävelsi Finlandian.  Iston taulu salakuljetettiin ensin piiloon Berliiniin ja myöhemmin sitä säilytettiin turvassa Haaparannan puolella. Museon nykyinen maalaus on jäljennös, aito riippuu Kansallismuseon seinällä.

Eetu Iston  Hyökkäys-taulussa Suomi-neito puolustaa lakikirjaa jota Venäjän kaksipäinen kotka tavoittelee

Elämä rajan pinnassa tässä kaksoiskaupungissa on erikoista, mutta asukkaat ovat tottuneet siihen  vuosien saatossa. Kun kysyn mikä on parasta täällä asuessa saan aivan odottamattoman vastauksen, kaksi ilotulitusta uutenavuotena, ensin Suomen puolella ja tunnin kuluttua Ruotsin puolella.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja portaalissa blogit.fi