Samarkand – Keski-Aasian lumoava kaunotar

Silkkitie on historian pitkäikäisimpiä kauppareittejä. 6400 kilometriä pitkällä reitillä halki Keski-Aasian kuljetettiin silkkiä ja muita kauppatavaroita 1500 vuoden ajan. Reitti alkoi Kiinasta Xianista, haarautui matkan varrella ja päätyi Antiokiaan tai Konstantinopoliin (Istanbuliin) Silkkitien arvellaan yleensä muodostuneen  vuoden 132 eaa. tienoilla, aikana, jolloin Kiina halusi vahvistaa valtaansa Keski-Aasiassa, mutta oletettavasti kauppaa on harjoitettu jo tuhatkunta vuotta aikaisemmin. (National Geographic)

Silkkitie haarautui moneksi eri väyläksi, yksi tärkeimmistä kulki kuitenkin Samarkandin läpi. Karavaanitorilla, nykyisin Registan-aukiolla oli väsyneiden kamelien levähdys- ja juottopaikka. Samarkand merkitsee rikasta kaupunkia ja Samarkand olikin upporikas, osittain kaupankäynnin ansiosta, osittain  mongolivaltiaansa Amir Timurin ansiosta. Rikkaudesta  todistavat myös  lukuiset mausolemit. Hautamonumenttien pystyttämisessä oli havaittavissa pientä kilpailumentaliteettiä, kuka rakennuttaisi komeimman muistomerkin. Samarkandin ja koko Uzbekistanin, aikaisemmin Timurid-dynastian oma poika on Amir Temur. Hän oli sotapäällikkö ja varsinainen pahis joka hallitsi rautaisella kädellä ja suurensi valtiotaan pala palalta. Sana temur tarkoittaakin terästä, tosin häntä kutsuttiin myös rampa-Timuriksi hänen taistelussa saamansa jalkavamman vuoksi. Tämä verenhimoinen paimentolaishallitsija oli julmuri, joka saattoi haudata kokonaisia kylällisiä ihmisiä kerrallaan. Suurin osa moskeijoista ja monumenteistä on Temurin tai hänen sukunsa rakennuttamia. Amir Temur itse on haudattuna komeaan Gur-e-Amiriin, jonka hän itse asiassa rakennutti  pojanpojalleen, mutta tulikin sitten haudatuksi sinne itse.

 

Amir Temurin vahvuus oli hyvin koulutetussa armeijassa ja uhkarohkeudessa. Valloitettuaan kaikki maat Delhistä Moskovaan asti hän otti Kiinan seuraavaksi kohteekseen. Kävi kuitenkin niin onnettomasti, että matkalla Kiinaan Amir Temur vilustui jurtassaan, sai keuhkokuumeen ja kuoli. Kiina jäi valloittamatta.

Sillä aikaa kun Amir oli sotimassa päätti hänen vaimonsa  Bibi Khanym rakennuttaa itselleen oman mausoleumin. Tullessaan kotiin Amir Temur järkyttyi; mausoleumi oli valtaisa ja sen portti oli korkeampi kuin hänen omassaan tien toisella puolen. Amir määräsi mausoleumin heti purettavaksi porttiin asti. Valitettavasti Amir Temur siis siirtyi autuaimmalle rakennusmaille ja Bibi Khanymin  moskeija jäi silleen. Tarua vai totta, kukapa sen tietäisi.

Bibi Knanymin moskeijan vieressä on myös Siab-basaari, se sijaitsee kahden vanhan karavaanitien ristyksessä. Basaari oli osittain suljettu vierailupäivänämme , ehkäpä siksi siellä olikin hyvää tilaa kierrrellä ja tehdä ostoksia.

 

Häät ovat Uzbekistanissa tärkein juhla ja hääpareilla on tapana kuvauttaa itsensä Itsenäisyydenaukiolla. Ilma oli hippasen viileä ja tuulinen, hymyä piti kuitenkin kehitellä tänä tärkeänä päivänä.

 

Ulugh Bek oli Amir Timurin pojanpoika, hän oli kuuluisa tähtitieteilijä ja arkkitehti joka kirjoitti runoja ja tutki historiaa. Kaupungin keskustassa olevalla Registan-aukiolla on kolme erillistä madrassaa  (koraanikoulua) aukion kolmella sivulla, yksi niistä on Ulugh Bekin rakennuttama madrassa.  Kaksi muuta ovat 1400-luvulla rakennettu Tilya-Kor madrassa ja 1600-luvulla rakennettu Sher-Dor madrassa, jonka julkisivussa kisailevat peurat ja tiikerit, harvinainen aihe koska islamissa eläinaiheet ovat kiellettyjä. Aukio on todella upea, kiitos siitä kuuluu ehkä Neuvostoliitolle joka entisöi madrassat suurella rahalla turistinähtävyyksiksi.

Ulugh Bekillä oli  myös oma observatorio. Nykyään hänen saavutuksiaan voi ihailla museossa minkä vieressä komeilee kuilu missä on hänen konstruoimansa mittauslaite.

 

Registan-aukiolla sai alkunsa viime vuosisadan alussa suuri murhenäytelmä, 400 naista päätti protestoida huntua vastaan, he heittivät ne torilla päältään ja sytyttivät tuleen. Jokainen naisista tapettiin perheelleen aiheuttaman häpeän vuoksi. Loppujen lopuksi naiset kuitenkin voittivat tämän jupakan, kasvot peittävä huntupakko poistettiin. Naisten ei kuitenkaan pidä vieläkään liikkua ulkona yksin illalla kahdeksan jälkeen.

Ulugh Bekillekin kävi huonosti, hän nousi valtaan isänsä Shah Rokhin jälkeen, mutta sukulaiset murhasivat hänen  matkalla Mekkaan.

 

 

 

Madrassat olivat upeita, mutta minun mielestäni parhaat monumentit olivat Shah-i-Zindan hautausmaalla. Sinne on rakennettu hautoja 1000-luvulta alkaen, erilaisia rakennuksia on yli 20. Hautamausoleumeja on vaatimattomista hyvinkin upeisiin, koristeluissa ei ole säästetty, ornamentit ovat taidokkaita ja runsaita. Kukkulalla, monumenttien yläpuolella on hautausmaa nykyajan vainajille. Vuonna 2016 menehtyi Uzbekistanin itsenäisen valtion ensimmäinen presidentti Karimov, hänet haudattiin tälle hautausmaalle ja sen jälkeen hautausmaa suljettiin. Halusin katsomaan uudelle puolelle, opas sanoi kuitenkin, että sinne on pääsy kielletty. Vähän ajan kuluttua hän tuli kuitenkin sanomaan minulle –  mene vaan jos löydät avoimen portin.

No minähän löysin helposti.

 

 

Maininnan ansaitsee myös Dilshoda-hotelli/majatalo minne majoituin. Se sijaitsi kätevästi aivan Gur-e-Amirin mausoleumin vieressä. Hotellissa oli sisäpiha, joka ei näin talvisaikaan päässyt oikeuksiinsa, mutta lämpimämpänä vuodenaikana se on varmaan varsinainen keidas.

 

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja portaalissa blogit.fi