Miksi maaliskuun loppu oli hyvä aika vierailla Tansaniassa

Jambo!

Vuorokauden matkustusrupeama takana ja 32 asteen kostea lämpö tässä ja nyt. Ollaan Afrikassa. Tarkemmin sanottuna saarella Intian valtameressä, Sansibarilla. Ja jos oikein tarkkoja ollaan niin Sansibarihan on saariryhmä jossa on kaksi suurempaa saarta. Meidän saaremme on 85 kilometrin pituinen Sansibar (Unguja), se pienempi saari on Pemba.

Saarelta on Tansanian mantereelle nelisenkymmentä kilometriä, nopealla yhteysaluksella sinne pääsee puolessatoista tunnissa. Laskeuduimme kuitenkin suoraan Sansibarin omalle lentokentälle. Majoituspaikkaamme oli Bububun kylässä, Sea cliff-hotellissa, sinne pääsimme taksilla. Matkaa oli parisenkymmentä kilometriä, matkaan tuhrautui kuitenkin kokonainen tunti, sen verran ruuhkaisia ja kapeita tiet olivat. Mutta täällähän ei hermoilla, tilaa on sekä autoille, mopoille, polkupyörille sekä juhdille tässä vasemmanpuolisessa liikennesompailussa. Oitis tuli tutuksi paikallisten viljelemä sananparsi : hakuna matata*. On aina paikallaan toistaa tätä mantraa ja seuraavien päivien aikana alkoikin hakuna matata-mentaliteetti hitaasti, mutta varmasti vallata meidät.

Laituri oli korkeitten paalujen varassa sillä vuorovesi on Sansibarilla nelisen metriä

Sansibarin saarten pääkaupunki on myös nimeltään Zanzibar vaikkakin sitä kutsutaan kotoisasti nimellä Stone Town. Saarten 1,3 miljoonasta asukkaasta valtaosa asuu tässä kaupungissa johon mekin pian pääsimme tutustumaan.

Sansibarin saaret ovat valkohiekkaisia, turkoosin, trooppisen meren liplatellessa ympärillä. Siitähän saattaa jo päätellä, että Sansibarin tärkein elinkeino on turismi mausteiden viennin ohella. Siitä pystyy myös päättelemään, että hotellimme oli resortti, niin kuin useimmat hotellit saarella. Oikeastaan se oli jopa järkevää, koska ravintoloita tai kauppoja sai etsiä Stone Townista asti ja sinne taas oli lähes tunnin matka vaikka oma hotellimme olikin kohtuu lähellä kaupunkia.

Hotellissamme nautimme puolihoidosta ja täytyy sanoa, että ruoka oli herkullista, oli teemailtoja jolloin nautimme karibialaista, espanjalaista tai intialaista ruokaa. Ja totta kai välillä myös swahililaisia herkkuja, Tansaniassa muuten myös puhutaan swahilia arabian ohella. Maa on muslimimaa, mikä tarkoittaa, etteivät kansalaiset käytä alkoholia, mutta eihän tuo sääntö turisteja koskenut. Lisäksi sattui olemaan ramadan-kuukausi, joten kansalaiset eivät saaneet edes syödä päivisin. Kuulimme tosin, että hallitus oli kieltänyt julkisen päiväsyömisen vangitsemisen uhalla kaikilta muiltakin uskontoon katsomatta.

Niin, ei tietenkään turisteilta. Tai ainakin oletimme niin ja vapaina miehinä tässä vielä kuljetaan.

Hotelliltamme oli joka päivä kuljetus tähän lähistöllä sijaitsevaan saaren pääkaupunkiin, Stone Towniin. Niinpä hyppäsimme heti toisena aamuna tähän bussiin. Kaupunki oli jo tuttu kanssamatkustajillemme ja he kertoivat ettemme tulisi toimeen ilman opasta. Siinäpä pulma, mistä saada opas?

No ei todellakaan ollut minkäänlaista ongelmaa saada opasta, siinähän oppaat kilpailivat asiakkaista bussin pysähdyspaikalla. Palkkasimme oppaan ja ihan hyvän sellaisen.

Stone town on kuuluisa vanhoista kivitaloistaan ja varsinkin kaiverruksin somistetuista puisista porteista joita riittää joka kortteliin. Ja tottahan toki Stone Town on myös Unescon suojelukohde.

Kaupunki on ylpeä rakennuksistaan jotka ovat saaneet vaikutteita arabialaista, afrikkalaista ja intialaisesta rakennustyylistä. Erityisen ylpeitä ollaan kuitenkin massiivisista puuovista jotka ovat taidokkaasti kaiverrettuja.

Stone Townin historiallinen puolikaan ei ollut pelkästään museoita ja vanhoja linnoituksia vaan joukkoon mahtui hotelleja, kouluja ja kapoisia kauppakatuja.

Seuraavana päivänä lähdimme merimatkalle. Siitä myöhemmin lisää.

Entä sitten vastaus otsikon kysymykseen: miksi oli kätevää matkustaa Tansaniaan maaliskuun lopussa?

Tansaniassa kello oli tunnin edellä Suomen aikaa ja siihen tottui niin nopeasti, että kotona heräsi jatkuvasti tunnin aikaisemmin kuin ennen. Eihän siinä sitten tarvinnut montaa päivää odottaa kun kesäaika alkoi joten – valmiina kesäajassa ja kesäterässä. Vihje kaikille meille joille kesäaikaan siirtyminen on harmillista.

Tietysti toinen juttu oli se, että Tansaniassa alkoi huhtikuun alussa sadekausi.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa.

https://instagram.com/te_strom

https://fammomatkalla

*hakuna matata = älä hötkyile, kaikki järjestyy