Hispaniolan saarella on kaksi valtiota; Dominikaaninen tasavalta ja Haiti. Santo Domingo on edellisen pääkaupunki. Santo Domingo, jonka Kristoffer Kolumbuksen veli Bartholomeo Kolumbus perusti vuonna 1498 on myös Uuden maailman vanhin kaupunki ja näin ollen suvereenisti maailmanperintökohde.
Santo Domingoon pääseminen oli työlästä, sinne näet piti ostaa retki ja epäonneksemme ostimme retken väärältä agentilta, meitä ei noudettukaan aamuvarhaisella hotellilta niin kuin sovittu oli. Kun vihdoin saimme yhteyden agenttiin niin selityksenä oli, että autonkuljettaja oli mennyt väärään hotelliin. Lukuisia retkiä ostaneena kautta vuosien, tällaista ei ole koskaan ennen sattunut.
Niinpä. Seuraavana aamuna olimme taas kukonlaulun aikaan odottamassa kuljetusta, tällä kertaa ostaneina retken toiselta agentilta ja matkatoimistolta.
Päivän ohjelma oli tiukka ja tarkkaan organisoitu, se ei antanut paljoakaan varaa sooloilulle mikä oli sinänsä harmillista. Matkan varrella tutustuimme paikallisella luonnonsuojelualueella maanalaisen joen luoliin ”Los tres Ojos”. Näistä luolista kerron erikseen.
Aamupäivällä saavuimme sitten vihdoin Santo Domingoon, kahden ja puolen miljoonan asukkaan historialliseen kaupunkiin. Santo Domingon Zona Colonialista löytyvät Uuden maailman kaikki uudisrakennukset, siellä on maan ensimmäinen katedraali, ensimmäinen sairaala ja ensimmäinen yliopisto.
Saapuessamme kaupunkiin meitä tervehti Faro de Colón, kaupungin mahtava majakka. Tässä majakassa on myös asuinhuoneistoja. Huoneistojen haltijoita piinaavat kuulemma jokapäiväiset sähkökatkot.
Ensimmäinen tutustumiskohteemme Santo Domingon historiallisessa kaupunginosassa oli Plaza de Espanalla sijaitseva Alcazar de Colon, Kristoffer Kolumbuksen pojan Diego Colónin talo, mikä nykyään on museona. Tätä linnoitusta, josta on hieno näköala Ozama-joelle käyttivät Espanjan kuninkaan edustajat tukikohtanaan Uudessa maailmassa. Kaksikerroksinen talo on rakennettu 1500-luvulla, Diego perheineen asui siinä toimiessaan kuvernöörinä. Talon alakerrassa on ruokailu- ja oleskelutiloja, yläkerrassa taas Diegon ja hänen vaimonsa makuuhuoneet. Alunperin rakennuksessa oli peräti 50 huonetta ja se oli puutarhan ja pihojen ympäröimä, perheen lapset ja palvelusväki asuivat siipirakennuksissa. Rakennus kuitenkin hylättiin 1800-luvulla ja se pääsi rappeutumaan pahasti kunnes se sitten restauroitiin vuonna 1955. No, olihan noissa 22 huoneessakin ihan tarpeeksi katsomista, talosta sai tällaisenakin tarpeeksi hyvän yleiskuvan.
Lounaan koko ryhmä nautti samassa ravintolassa noutopöydästä. Tämä säästi tietysti kallisarvoista kaupunkiaikaa, mutta onhan siinä oma valinnanvapaus hieman rajoitettua. Lounas oli tyypillistä karibialaista ruokaa johon kuuluvat riisi, papukastike, kana ja eksoottiset hedelmät.
Lounaan jälkeen oli kiertoajelun aika ja mikäpä olisi ollut sopivampi kulkuneuvo historiallisessa keskustassa kiertelyyn kuin rauhallista tahtia etenevä kaupunkijuna. Kaupungin yleiskuva oli vehreä, puistoalueita oli paljon ja vehreyttä tietysti auttavat usein toistuvat, trooppiset sateenropsahdukset joille siis on tyypillistä yllätyksellisyys ja lyhytkestoisuus.
Seuraava kohde oli Colón-puiston vieressä, kuuluisa Santa Marian katedraali, Catedral Primada de America. Tätä goottilaistyylistä, hiekkakivestä rakennettua kirkkorakennusta alettiin rakentaa vuonna 1505 ja se on siis vanhin katedraali Uudessa maailmassa. Kirkon esikuvana on käytetty Sevillan katedraalia Espanjassa. Erityisen viehättäviä ovat kirkon 12 sivukappelia. Valitettavasti englantilainen merirosvo Francis Drake joukkoineen ryösti kirkon 1665 niinkuin myös Alcazarin joten katedraali ei ehkä ole yhtä hieno kuin loistonsa päivinä juuri valmistuttuaan.
Santa Marian katedraali ulkoa…
Iltapäivä alkoi olla jo pitkällä kun saimme vihdoin kauan kaivattua vapaa-aikaa. Opas tosin yritti ohjata meidät valitsemaansa matkamuistokauppaan, valitsimme kuitenkin oman reittimme.
Vaikkei matka Santo Domingosta Punta Canaan ollut kuin parisataa kilometriä niin aikaa siinä kului kuitenkin runsaasti ja olimmekin hotellissamme vasta illan jo pimennettyä.
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa
FAMMO MATKALLA 
Omasta Dominikaanisen reissustani on kohta varmaan 30 vuotta, joten muistot alkavat olla aika hämärät… Santo Domingosta on jäänyt parhaiten mieleen painajaismainen matka sinne: kaikkialla lojui kuolleita koiran raatoja. Eläinystävällä oli pala kurkussa vielä pitkään reissusta palattua. Toivottavasti kulkueläinongelma ei ole enää samanmoinen ja paikallisväkikin on alkanut vähän katsoa, miten ja missä autoillaan kaasuttavat. Muistan myös retkijärjestäjät ja tässä suhteessa ei ole näköjään ainakaan tapahtunut muutosta. Retkille lähdettiin, jos lähdettiin, joko sovittuna päivänä tai kokonaan muuna ajankohtana. KOskaan et voinut tietää, mitä tapahtuisi. Kerran poikettiin retkeltä palatessa oppaan kotiin, jonka edessä bussi seisoi kaksi tuntia. Meriretkelle taas lähdettiin veneellä, jonka pohja oli rikki, joten apupojan piti koko reissun ajan äyskäröidä vettä kuupalla. Nämähän ne on hauskimpia muistoja, mutta vähemmän hauskaa oli itse tapahtumahetkillä.
TykkääTykkää
kuulostaa hurjalta. Eläinystävää lohduttaakseni voin kertoa, että irtokoiria ei näkynyt, ei kuolleita eikä eläviä. Hotellialueella oli pari kissaa ja nekin matkailijoiden lemmikkejä ja pulleiksi syötettyjä.
TykkääTykkää
Dominikaanisesta tasavallasta kuuluu usein, että siellä ei ole kauheasti tehtävää tai nähtävää. Siksi oli kiva kuulla, mitä nähtävää kuitenkin on. Tosin matka Santo Domingoon vaikutti hieman hankalalta…
TykkääTykkää
Hankala oli kyllä, mutta retkiä oli kyllä kaikenmoisia, tosin ne olivat aika arvokkaita.
TykkääTykkää
Olipas mielenkiintoista luettavaa ja kohde vaikuttaa käymisen arvoiselta. Onhan reissuilla aina ihana nautiskella auringosta vaikkapa rannalla makoillen, mutta itse tykkään kovasti myös kierrellä maisemia tutkiskelemassa ja kyllähän sitä täytyy aina edes 1-2 nähtävyyttä matkaan saada mukaan.. 🙂 Tämä ajaisi asian siis erinomaisesti! Todella kauniita kuvia olet ottanut ja hankalasta alusta ja vapaa-ajan vähäisyydestä huolimatta oli varmasti mukava ja käymisen arvoinen retkikohde. 🙂
TykkääTykkää
Toki Santo Domingo on käymisen arvoinen kohde. Siellä olisi mieluusti viettänyt parikin päivää. Oivallinen kohde Dominikaanisessa niille jotka eivät välitä rantaelämästä.
TykkääTykkää
On siinä historiaa kerrakseen! Mielelläni kävisin itsekin noilla paikoilla. Jäin miettimään majakassa olevia asuinhuoneistoja… miltähän tuntuisi asua siellä 😀
TykkääTykkää
Voisi olla mukavaa asua majakassa, mutta ne jokapäiväiset sähkökatkot olisivat kyllä riesa.
TykkääTykkää
Mielenkiintoinen ja kiinnostava kuvaus. Teillä on ollut onnistunut retkipäivä, kun noin paljon nähtävää. Olipa harmillinen alku, kun ei sovitusti tultukaan hakemaan.
TykkääTykkää
Reissussa on aina varauduttava, että sattuu ja tapahtuu, tämä oli todellakin ensimmäinen kerta ikinä kun minut retkipäivänä unohdetaan noutaa eikä puhelimeenkaan vastata.
TykkääTykkää
Oijjoi, nyt tuli nostalginen olo kun olen viettänyt vuoden vaihto-oppilaana ja sitten vielä palannut työkomennukselle ”Dommareihin”. Asuin kyllä aina keskellä maata, mutta Santo Domingo tuli kyllä tutuksi… huoh! Vähän iski ikävä Karibialle 🙂
TykkääTykkää
Karibialle on sallittua kyllä vähän ikävöidä tässä räntäsateen keskellä. 🙂 Vuoden Dommareissa viettäneenä tunnet varmaan saaren kuin omat taskusi.
TykkääTykkää