Oslo ansaitsi toisen mahdollisuuden

Euroopan pääkaupungit haltuun – Oslo ansaitsi toisen mahdollisuuden

lokakuu 2017
Kunnianhimoinen suunnitelmani on tutustua kaikkiin Euroopan pääkaupunkeihin. Kun nyt olen käynyt kaikissa Euroopan itsenäisissä valtioissa ja useimmilla itsehallintoalueillakin, tuntuvat pääkaupungit  sangen loogiselta jatkumolta.
Listaltani puuttuu muutama Balkanin pääkaupunki sillä niitähän nykyään riittää.
Ajattelin kuitenkin aloittaa tämän ehkä aikaavievänkin keräilysarjan Oslosta sillä vaikka Norja on minulle hyvinkin tuttu paikka niin Oslossa olen käynyt yhden ainoan kerran ja sekin kerta oli joskus viime vuosituhannella (en nyt laske mukaan kaikkia Oslon lentokentällä vietettyjä tunteja) joten Oslo tarvitsi ehdottomasti päivitystä. Nyt oli totisesti aika antaa Oslolle toinen mahdollisuus.
Miksi Oslossa ei piipahdeta kuten Tukholmassa tai Tallinnassa? Huokeiden alkoholijuomien tai suurten halpamyyntiketjujen asemesta norjalaiset tarjoavat turisteille karheita villapaitoja, lusekofteja, pienoisjääkarhuja  ja Jäämeren turskaa. Kylpylöiden ja ravintoloiden asemesta norjalaiset mieluummin lähtevät tuntureille vaeltelemaan repussaan brunostvoileivät ja paketillinen Kvikklunsjia. Rikkaan öljyvaltion kansalaisilla on varsin kohtuulliset huvit.
Norjahan ei todellakaan kuulu budjettimatkailijan top teniin, mutta kiitos lentoyhtiö Norwegianin alituisten kampanjahintojen Osloonkin pääsee nykyisin sangen edullisesti ja mikäli aikoo kierrellä Oslon nähtävyyksiä on olemassa 24 tai 36 tunnin Oslo-passi, jonka saa jo heti rautatieasemalta kannattava investointi. Lentokentältä muuten liikennöi kaksi erilaista junaa, Flytoget on tuplahintainen, mutta kulkee useammin.
Oslon keskusta on jokseenkin kompakti joten bussia tarvitaan harvakseltaan, tuskin ollenkaan jos asuu keskustassa. Meidän hotellimme Scandic Viktoria oli hyvä valinta, se sijaitsi korttelin päässä rannasta ja kaupungintalosta, siellä oli kaikki tarvittava ja kehuja on aivan pakko antaa mahtavasta aamiaisesta.
Hauska yksityiskohta hotelli Scandic Viktoriasta

 

Tutustumismatkaamme oli varattu kaksi päivää ja näistä toinen oli maanantai. Kaikki jotka joskus käyvät museoissa tietävät, että museot ovat ympäri maailman useinmiten kiinni maanantaisin. Tämä rajoitti nähtävyyksien katselua, sitä häiritsi toisaalta myös sade maanantaiaamupäivänä, ei kuitenkaan mikä outo sääilmiö lokakuun alussa.
Koska olimme jo sunnuntaina saaneet nauttia merimatkasta ja Bygdøyn meriaiheisista museoista  lue tästä keskityimme maanantaina kaupungin keskustaan.

Oslo Sentralstasjonista käytetään nimeä Oslo S, minkä heti opinkin kun etsin lentokentällä pääteasemaa. Rautatieaseman tiikeri on jokaisen turistin pakko kuvata, se on lahja 1000-vuotiaalle Oslolle. Tämä Elena Engelsenin 4,5-metrinen pronssitiikeri on Oslon symboli, kaupungin lempinimihän on Tigerstaden.

Rautatieasemalta alkaa kaupungin pääkatu, Karl Johans gate. Se on saanut nimensä Norjan aikaisemman kuninkaan Karl Johanin mukaan ja loppuu loogisesti Kuninkaanlinnaan ja parinsadan hehtaarin puistoon. Pääkadun varrelta löytyy mm. Oslon katedraali, Kansallisteatteri ja Parlamenttitalo ja tietysti messevimmät liikkeet ja hintavimmat ravintolat.

Seinää koristaa astrologinen kello
Katu vie kuninkaanlinnalle

Läheltä Kuninkaanlinnaa löytyy Ibsen-museo, talo jossa Henrik Ibsen eli ja työskenteli aina kuolemaansa 1906 asti. Henrik Ibsenhän oli suuri norjalainen näytelmäkirjailija jonka teoksia ovat mm. Peer Gynt ja Et dukkehjem. Koska tyttäreni on saanut nimensä viimeksimainitun teoksen sankarittaren mukaan oli meidän tietysti mentävä katsomaan hänen nimensä innoittajaa. Museossa opin, että Ibsen oli itsekäs sovinisti jossa oli narsistisia piirteitä. Kirjailijana hän kuitenkin oli omalaatuisensa ja hänen teoksensa poikkesivat valtavirran ajattelutavasta.

 

Seuraava kohteemme oli 1300-luvulta oleva Akerhusin linnoitus joka rakennettiin suojelemaan kaupunkia ja  nykyaikaistettiin renesanssityyliin 1700-luvulla. Täällä yleisö pääsee linnoitukseen kappeliin ja kuninkaalliseen mausolemiin sekä juhlahuoneistoon.

Paitsi, että tänään ei päässyt. Syystä, että sattuu olemaan maanantai tai jo lokakuu tai molemmista tämä linnoitus oli kuitenkin suljettu ja saimme tyytyä ihailemaan sitä vain ulkoapäin. Tuuli ja sade yltyivät joten olisimme arvostaneet enemmän sisätiloja.
Linnoituksen muurilta saimme kuitenkin ihailla risteilyaluksia jotka poikkesivat pariksi tunniksi satamaan.

Akerhusin linnoitus. Tänne ei ole tulemista!

 

Satamassa kohoaa korkeuksiin myös Kaupungintalo, Oslo Rådhus. Se on mahtipontisen näköinen kolossi kaksine punatiilitorneineen. Kaupungintalo on Arnstein Arnebergin ja Magnus Poulssonin suunnittelema, oman aikansa modernia arkkitehtuuria, nimittäin vuoden 1950. Useimpien huoneiden sisäseinät ja osa katoistakin on koristeltu maalauksin. Aiheet on poimittu Norjan historiasta, kulttuurista ja työelämästä. Seinä jolla esimerkiksi erityyppiset työläiset uurastavat muistuttaa sosialistisen realismin taideteoksista. Jotkut huoneet ovat kuitenkin poikkeavia, yhdestä huoneesta löytyy esim. aito Munchin teos.
Talo tunnetaan varmaankin yleisemmin siitä, että siellä jaetaan vuosittain joulukuussa Nobelin rauhanpalkinto.
Talon seinissä on myös reliefeja, ulkoa ja sisältä löytyy veistoksia. Suihkulähteen linnut on veistänyt Emil Lie. Itäisen tornin kello soittaa melodioita koko päivän.

Kaupungintalon istuntosali jonka kalusteet ovat tammea ja seinät pellavatapettia.

Migreeniseinä

Historian hämäristä 50-luvulle


Pitkät lasivitriinit sisältävät lahjoja eri maiden valtiovierailta

 

Viimeisenä kohteenamme oli Ooppera- ja balettitalo, joka on valmistunut vuonna 2008. Täytyy sanoa, että lankesin täysin sen pauloihin. Talo on valkoista Carreran marmoria ja lasia. Talo nousee suoraan Oslovuonosta, osa siitä jääkin merenpinnan alapuolelle. Tarkoitus on, että se muistuttaisi jäävuorta minkä se toki  tekeekin. Sen pinnat ovat viistoja, ylös katolle pääsee jyrkkää ylämäkeä tai portaita ja katolla voi vaeltaa halunsa mukaan. Piha viettää suoraan mereen. Kuulin, että sateella ja pakkasella marmori on hyvin liukasta ja että jotkut hurjapäät skeittailevat alas rinnettä. Koko konstruktio on järkyttävän epäkäytännöllinen, mutta samalla rohkean ja uraauurtavan arkkitehtuurin ja kauneuden ruumiillistuma.
Sisältä löytyy kolme salia, ravintola, merenalainen pubi ja kahvila. Sisustus on pelkistetyn tyylikästä. Tarkoitus on, että talo ei palvelisi ainoastaan korkeakulttuurikohteena vaan kuka tahansa voisi vaellella talon katolla ja järjestää vaikkapa piknikin.
Ympärillä ja ympäristössä rakennetaan, tästä on tarkoitus kuitenkin tulla ökykaupunginosa.


Aallot nuoleskelevat oopperarakennusta

Useimmat pinnoista ovat viistoja
20171002_152224
Talon seinä muodostuu kuplista
Pelkistettyä arkkitehtuuria
Sade oli jo tauonnut ja aurinko kuivattanut pinnat joten näihin tunnelmiin loppui kaupunkikiertokäyntimme. Oli jo ruokailun ja lentokenttäjunan aika.
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja portaalissa blogit.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close