Sotshi on ympärivuotinen lomakohde

Georgian ja Venäjän rajalta etenimme kohden Sotšia, missään en ole nähnyt niin pitkiä rekkajonoja. Kilometri kilometrin jälkeen jonot vain jatkuivat ja jatkuivat, joku laski 500 rekkaa jonossa ja se oli mielestämme lyömätön ennätys. Mutta parin kilometrin tauon  jälkeen jono taas jatkui.

 

 

Oltiin siis Venäjällä ja murheet olivat entiset; nälkä, eikä tietoakaan valuutasta, eikä myöskään Sim-kortista.

Ensimmäinen  pysähdys oli Beslanissa, Pohjois-Ossetiassa. Surullisenkuuluisa Beslanin koulu näytti ulkoapäin tuiki tavalliselta alakoululta. Tähän kouluunhan terroristit tekivät aseellisen hyökkäyksen vuonna 2004 ja yli 1100  lasta ja aikuista otettiin panttivangiksi. Näistä yli 300 menehtyi kolme päivää kestäneessä piiritystilanteessa ja sitä seuranneessa poliisin ja armeijan kaoottisessa hyökkäyksessä.  Koulu on nyt museona.

Raukkamaista hyökätä lasten kimppuun.

Me kuitenkin löysimme tiemme pankkiautomaatille ja ruokakauppoihin ja jatkoimme taas matkaa.

Yöksi päädyimme Kropotkinin pikkukaupunkiin  ja sieltä jatkoimme heti aamulla kohden Sotšia.  Nyt olimme päässeet jälleen Mustanmeren rannalle. Matkaa oli vain 350 kilometriä, mutta tiestä ei puuttunut korkeuseroja eikä vuoristokiemuraa joten perille Sotšiin päästiin vasta iltapäivällä. Tämä vuoristotie Sotšiin rakennettiin vuoden 2014 olympialaisia varten. Ylitti budjetin ja maksoi maltaita.

Adler, jossa talviolympialaiset vuonna 2014 pidettiin on vähän Sotšin ulkopuolella. Sinne rakennettiin kymmenillä miljardeilla upea olympiapuisto ja sinne on myöhemmin rakennettu myös 5,8 kilometriä pitkä formularata. Tällä radalla  ajettiin syyskuun viimeisenä viikonloppuna  Sotšin F-1 osakilpailu ja sinnehän me sitten lopulta pääsimmekin aika-ajojen ollessa jo käynnissä.

Seuraava sunnuntai sujuikin sitten tiukasti formuloiden parissa. Tähän väliin täytyy todeta, että ei, en ole formulafani ja muutenkin suhtaudun vähän nihkeästi autourheiluun. Kuitenkin tämä oli niitä ”once in the lifetime”-kokemuksia jotka on ihan pakko kokea kun sattuu paikan päällä olemaan.

Vähänkös olin kuitenkin eksyksissä kisakatsomossa vaikka joskus olenkin seurannut formuloita tv:stä. Käytännöt valkenivat kuitenkin kilpailun mittaan ja onneksi meillä oli ”asiantuntijoita” runsain mitoin matkassa, he perehdyttivät mielellään mistään tietämättömiä tätejä formuloiden syvimpään olemukseen.

Täytyy tässä välissä todeta, että kisat oli hyvin järjestetty ja toimivat, kaikki kunnia järjestäjille ja fiilistä nostatti ilman muuta myös Mercedeksen kaksoisvoitto.

 

Seuraavana aamuna Mörkö-bussimme jatkoi matkaansa kohti pohjoista ja minä jäin nauttimaan Sotšin nähtävyyksistä, ne olivat pääosin katsomatta koska olin viettänyt edellisen illan Abhasiassa. Lue tästä

Päätin jälleen kerran turvautua Hop On Hop Off-bussiin, sen avulla saa kätevästi yleiskuvan kaupungista ja tuntuman siitä mitä aluetta kannattaa tutkia tarkemmin. Toisaalta ei myöskään 26-asteinen sää houkutellut maratonikävelyihin.

Bussi ajoi aina Adleriin asti, matkan varrella oli runsaasti sanatorioita, oli delfinaario ja vesipuisto. Itse olympiapuisto on nykyisin nähtävyys, mutta tämä  37 miljardilla eurolla  rakennettu alue vaikutti aika hylätyltä nyt kun Formulat olivat loppuneet.

Muistan hyvin kun aluetta rakennettiin ja ihmiset joutuivat muuttamaan Olympiapuiston tieltä. Estosadokin pikkukylästä on tullut kisakylä monine hotelleineen ja onpa siellä komea kasinokin. Osa hotelleista on nyt muutettu asunnoiksi ja 700  ihmistä on muuttanut näihin taloihin mikä lienee ollut myös tarkoituksena alunperinkin.

Turisteja ei ole ollut tungokseksi asti vaikka Krasnaja polnajassa on nyt hieno laskettelukeskus. Tänä vuonna tilanne on kuulemma parempi, ruplan kurssi on niin huono, että venäläiset lomailevat kotimaassa. Krasnaja polnajassa kuulemma Putinkin talvisin laskettelee.

 

Sotšin ehkä tunnelmallisin paikka on asema-aukiolta lähtevä, pitkä  kävelykatu  joka vie Mustanmeren rantaan. Se on täynnä puistoja, patsaita, kahviloita, tavarataloja ja putiikkeja.  Sinne kerääntyy ihmisiä yksittäin, pareittain ja perhekunnittain. Mikäli haluaa jotain muuta kuin putiikkeja ja kahviloita niin alueelta löytyy mm. urheilumuseo ja vähän kauempana joen toisella puolella on myös delfinaario.

Rannassa on marina pienveneille, se on varsin tunnelmallinen paikka jossa on mukava viettää aikaa, katsella veneitä tai istuksia kahvilassa.

 

 

 

 

Sotši ei  mielestäni ole mitenkään huono valinta lomakohteeksi, kesällä se on rantakohde ja talvella Kaukasuksen suojissa voi harrastaa talviurheilulajeja. Hintataso on nyt edullinen eivätkä lennotkaan ole kalliita.  Adlerissa on lentokenttä joka oli sopivan kokoinen minun makuuni. Viisumi tosin tarvitaan vielä toistaiseksi.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja portaalissa blogit.fi