Hurtigruten-risteilyllä Norjassa

Hurtigruten – reitti Norjan ympäri

Suunnittelimme kauan yhdistyksemme jäsenille laivamatkaa Norjan ympäri. Matkahan tehdään yleisimmin Hurtigruten-laivoilla. Matka tuntui hintavalta vaikka miten päin olisi laskenut ja korkea hintahan rajoittaa osanottajamäärää. Viimein onnistuimme suunnittelemaan haluamamme matkan yhteistyössä Matkasenioreiden kanssa.   Ajankohdaksi valikoitui syyskuun loppu, silloin matkojen hinta putoaa, mutta säät suosivat vielä.   Neljäkymmentä innokasta ilmottautui.

Matkaan lähdettiin Turusta bussilla. Helsingissä vaihdettiin lentokoneeseen ja lennettiin Oslon kautta Kirkkoniemelle (Kirkenes). Sieltä astuimme laivaan, Hurtigrutenin m/s Nordkapp-nimiseen punavalkoiseen alukseen. Hurtigruten-laivat ovat pieniä verrattuna ruotsinlaivoihin, tämä alus oli 123 metriä pitkä ja matkustajakapasiteetti oli 622 henkeä.

Laivareitti kulkee lähes 2300 kilometriä Kirkkoniemeltä Bergeniin. Nimi Hurtigruten merkitsee muuten nopeata reittiä. Hurtigruten ei ole ainoastaan turisteille tarkoitettu matkailureitti, sen ensisijainen tehtävä on viedä posti Norjan pohjoisiin satamiin. Laiva havaittiin käyttökelpoiseksi kuljetusvälineeksi jo 100 vuotta sitten kun ei kunnon teitä vielä ollut. Bergenistä Kirkkoniemeen on aina viisi alusta yhtä aikaa liikkeellä ja toiset viisi ajavat Kirkkoniemeltä Bergeniin. Matkaa kutsutaan kokonaiseksi kun sen ajaa edestakaisin, puolikas on vastaavasti matka jompaan kumpaan suuntaan. Halutessaan saa tietysti olla kyydissä vaikka vain yhden satamavälin.

Matkamme alku ei ollut lupaava. sillä jo Helsingin lento oli myöhässä ja Helsingissä mukaan tullut opas hermoili ettemme pääsisikään Kirkkoniemeen. Ehdimme ajoissa, mutta Kirkkoniemessä pisti kiireeksi koska Oslon lento oli vuorollaan myöhässä ja m/s Nordkapp jo odottelikin ryhmäläisiä. Vastaanotto laivalla oli yllättävä – meitä kehotettiin hakemaan respasta matkapahoinvointitabletteja koska Jäämerellä oli tuulista. Piti paikkansa, illallinen jäikin varsin monelta lautaselle ja sen sijaan hytti tuli tutuksi. Asuimme kahden hengenhyteissä, kaikki ikkunallisiaulkohyttejä. Onneksi tuulet ja keinuminen jäivät tähän ensimmäiseen päivään.

Kirkkoniemi on 3000 asukkaan kaupunki joka tuhoutui lähes kokonaan toisessa maailmansodassa, se oli pommitetuimpia seutuja Euroopassa. Kirkkoniemi sijaitsee Varanginvuonon rannalla vain kahdeksan kilometriä Venäjän rajalta.

Seuraavana aamuna saavuttiin Hammerfestiin, maailman pohjoisimpaan kaupunkiin, se oli matkamme ensimmäinen pysähdyssatama. Satama sijaitsee keskellä kaupunkia joten suurin osa matkalaisista lähti kävellen kaupungille jaloittelemaan ja katselemaan nähtävyyksiä. Näitä nähtävyyksiä oli kirkko hautausmaineen sekä kaupungin keskusta. Toisella puolen lahtea on kuningas Oscarin pystyttämä Struven meridiaanista kertova muistomerkki, maailmanperintökohdebongaus niitä metsästäville. Halukkaat voivat myös pikku jäsenmaksulla liittyä jääkarhuklubiin. Kaupungin vaakunassakin komeilee jääkarhu, se muistuttaa kaupungin kalastus- ja pyyntiperinteistä. Nykyään kaupunki tunnetaan Snövit-kaasukentästään, siellä on myös maailman pohjoisin LNG-laitos.

 

Keskiyön tietämissä saavuimme seuraavaan etappiimme, Tromssaan. Laivayhtiön puolesta oli järjestetty erilaisia retkiä, mukaan pääsi ilmottautumalla edellisenä päivänä. Retket olivat luonnollisesti maksullisia. Meille oli järjestetty bussikuljetus Jäämeren katedraaliin jossa pidettiin kirkkokonsertti ja tähän retkeen osallistui  varmaan suurin osa laivan matkustajista. Katedraali oli kauniisti valaistu, tilaisuus oli kerrassaan upea. Ohjelmassa oli hengellisiä lauluja ja Edvard Griegin sävelmiä.

Itse Tromssaan ei päivänvalossa päässyt tutustumaan, todettakoon kuitenkin, että se on perustettu 1794 saarelle ja, että siellä on merenkulun ja arktisten alueiden tutkimuskeskus. 

Palattuamme laivalle matka jatkui ja aamulla odottivatkin jo uudet maisemat, yön aikana olimme saapuneet Harstadiin. Halukkaille oli tarjolla retki Vesteråleniin, tottakai halusimme lähteä katsomaan Lofootteja, tuota parinsadan kilometrin pituista saarirykelmää vähän lähempää. Melkein koko päivä kuluikin sitten bussin kyydissä saarilla seikkaillessa. Sekä Harstadista, että myös Bodosta lähtee tie Lofooteille, saariryhmälle joka on kuulu kauneudestaan ja kauniita maisemat toki olivat syyskuussakin. Vierailimme Trondenesin kirkossa, kotiseutumuseossa ja sotamuseossa.   

Sotamuseon katolle oli jämähtänyt superkokoinen tykki, Barbara. Se tuotiin tänne toisen maailmansodan miehityksen aikana. Valitettavasti tai onneksi sitä ei ehditty käyttää kertaakaan.

Kalankuivatusteline on säilyttänyt suosionsa kautta vuosisatojen

Kävimme usealla saarella, kaikkiin ei ole siltaa vaan lauttayhteys. Lyhyellä lauttamatkalla nautimme aitojanorjalaisia eväitä, tunnbröd med mesost.

Sortlandissa, sinisessä kaupungissa, kiipesimme taas risteilyalukseemme, vielä oli tarjolla toinenkin retki sille päivälle, nimittäin merikotkasafari. Siihen emme kuitenkaan osallistuneet sillä Saaristomerellä paljon aikaa viettävänä merikotkat ovat minulle käyneet tutuiksi. Retkelle osallistui kuitenkin runsaasti muita, he siirtyivät pienempään alukseen ja porhalsivat oppaan kanssa bongaamaan kotkia. Takaisintulijoiden kasvoilla näkyi onnellisia ilmeitä, runsaasti kotkia oli löytynyt.

Trollfjorden

Illansuussa saavuimme kuuluisaan Trollfjordenin vuonoon. Kaikki matkustajat kuulutettiin kannele, m/s Nordkapp lipui hiljalleen pitkän vuonon perukoille auringonkilossa Griegin Trollflöjtenin samalla soidessa täysillä. Vaivalloisesti laiva sitten kääntyi takaisin ahtaassa putkessa ja ajoi taas takaisin väljemmille vesille. Perin juhlavaa, tunne oli aivan paatoksellinen. 

Napapiiri saavutettu. Tänne olisi päässyt retkelle katsomaan auringonnousua aamuvarhaisella. Tämä etappi oli pienimuotoisen juhlinnan arvoinen. Risteilyisäntämme antoi meille Napapiirin kasteen. Jokainen joka asettui jonoon ja nautti lusikallisen kalanmaksaöljyä sai ttodisteeksi saamastaan kasteesta kaiverretun lusikan. Ja jottei kellekään olisi jäänyt kasteesta paha mieli, saimme myös likööripikarillisen.  

Hauska vuorijono oli myös ”seitsemän sisarusta”, kyllä se luonto osaa!

Seuraava pysähdyspaikka oli Bronn∅ysund, laiva jäi sinne pariksi tunniksi joten lähdimme kaupungille jaloittelemaan. Sää oli hieno, mutta pieneksi pettymykseksemme kaupat olivat jo sulkemassa oviaan, lauantai kun oli.

Tämä vuori, Trollhatten, on kuulu siitä, että siinä on pyöreä reikä. Itse asiassa se on luonnon muotoilema 160 metriä pitkä kanava vuoren läpi.

Viides matkapäivä ja jälleen uusi satama – Trondheim. Päivä alkoi sight-seeingillä jonka jälkeen oli vuorossa kaupungin tärkein kohde – Nidarosin tuomiokirkko. Trondheimin kaupunki sijaitsee samannimisen vuonon pohjukassa ja on kulttuuri- ja yliopistokaupunki. Asukkaita on 200.000 joista 30.000 opiskelijoita. Tämä viikinkikuningas Olav Tryggvesonin perustama satamakaupunki oli Norjan pääkaupunki vuoteen 1217 asti ja sen alkuperäinen nimi oli Nidaros. Samoihin aikoihin rakennettiin myös Nidarosin tuomiokirkko joka on Norjan tärkein kirkko ja suurimpia kirkkoja Euroopassa.

Entäs sitten se ruokapuoli? Risteilyhintaan kuului aamiainen, lounas ja illallinen. Aamiainen ja lounas tarjoiltiin noutopöydästä, iltaisin oli a la carte-annokset. Ruoka oli kala- ja äyriäispainotteista, meitä todella hemmoteltiin kaikennäköisillä herkuilla, ruokajuomat olivat kuitenkin maksullisia.

M/s Nordkapp pysähtyi Bergeniin ja sinne jäimme mekin pariksi yöksi.

 

Enemmän Bergenistä kerron erillisessä postauksessa.

Matkalle lähdettäessä jotkut kehoittivat ottamaan paljon lukemista mukaan ”tylsiksi hetkiksi”. Sellaisia tylsiä hetkiä ei kuitenkaan tullut koko matkan aikana. Ohjelmaa ja katsomista riitti joka päivälle. Meidän ryhmämme sai myös lainata laivan kabinettia jossa meillä oli omaa ohjelmaa, ryhmämme asiantuntija mm. kertoi arktisen alueen kaloista ja linnuista. Laivalla oli käytettävissä kuntosali, sauna ja kannella kaksi kylpytynnyriä. Siellä me innokkaimmat lilluimme vedessä pipot päässä  (varustamon lahja). Suuren osan ajasta lohkaisi tietenkin ruokailu, eikä kanneltakaan malttanut pysyä poissa, olivathan maisemat henkeäsalpaavan mahtavia joka päivä.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja sivulla blogit.fi