Møn-saaren nähtävyyksiä

Møn-saarella Själlannissa asuu noin yhdeksäntuhatta asukasta, mutta kesäkuukausina sinne saapuu 40 000 turistia. Mitä nähtävää on saarella joka näyttää suurelta, alavalta niityltä ilman puita ja pensaita ja itseasiassa onkin suurelta osin kuivatettua merenpohjaa.

No vaikka mitä. Saari on retkeilijöiden ja patikoitsijoiden suosiossa, mutta suurimmat nähtävyydet saarella ovat kivikautiset haudat. Ja jos upeista nähtävyyksistä puhutaan niin Møn-saaren länsipuolella on vertaansa vailla oleva nähtävyys luonnosta inspiroituville, nimittäin Møn Klintin kalkkikivijyrkänteet.

Møn

Köpenhaminasta 140 km etelään sijaitsee Møn-saari, se oli ennen itsenäinen kunta, mutta kuuluu nyt Vordingborgin kuntaan. Saarelle pääsee komeata yli 700 metrin pituista Dronning Alexandrines Brota pitkin. Saarelta on metsät hakattu jo ajat sitten, nykyään pellot ja niityt ulottuvat silmänkantamattomiin tai ainakin seuraavaan merimaisemaan.

Stege

Saaren pääkaupunki ja ainoa ainoa kaupunki on Stege. Se on syntynyt rannikolle jo ammoisina aikoina, kaupunkioikeudet se on saanut 1200-luvulla. Kaupunki rikastui aikanaan sillinpyynnillä, kärsi kaupungin tuhonneesta tulipalosta, rutosta ja ryöstelevistä naapureista, mutta kohosi jälleen kukoistavaksi Hansa-kaupungiksi. Nimensä se on saanut paalutuksesta meressä, terävät paalut suojasivat tunkeilijoilta. Kun silli ei enää tuonut vaurautta perustettiin kaupunkiin sokeritehdas joka toimi vuosituhannen vaihtumiseen asti.

Stegen kaupunginportti, Mølleporten (1430) on harvinaisuus, toinen Tanskassa säilyneistä ja niinpä sitä onkin juuri kunnostettu miljoonalla EU-eurolla, tai 13 miljoonalla Tanskan kruunulla. Alunperin portteja oli kolme, mutta kaksi niistä on aikojen saatossa purettu.

Kaupungin kirkko, Stege kirke, on rakennettu tiilistä 1200-1250 ja laajennettu 1400-luvulla goottilaisen tyylin mukaisesti. Alttaritauluna on lasimosaiikkiteos.

Stege on vajaan 4000 asukkaan pikkukaupunki. Kiemurtelevine katuineen, kukkaistutuksineen, kahviloineen ja leipomoineen se näyttää siltä miltä keski-eurooppalaiset kaupungit näyttivät sata vuotta sitten. Täällä tuntuu aika pysähtyneen, jollei vieressä olisi modernia supermarkettia voisi luulla tipahtaneensa aivan outoon aikakauteen.

Muinaishaudat

Seuraava päivä oli kauniin aurinkoinen, oli aika lähteä etsimään muinaisia hautakumpuja.

Møn-saaren asutus on 6000 vuoden ikäistä. Silloin loppui ihmisten nomadielämä ja asukkaat ryhtyivät viljelemään maata. Muistona näistä ajoista saarelta on löytynyt tai tiedetään olevan yli sata hautaa. Haudat ovat tavallisesti olleet lähellä asuinpaikkoja niin, että viljelysmaat sijaitsivat hautojen lähellä ja myös meri ja sen antimet olivat lähellä. Kävimme kahdella erilaisella haudalla, Klekkende Høj-nimisellä ja Kong Asgers Høj-nimisellä.

Klekkende Høj on yksi parhaiten säästyneistä haudoista. Se on erikoinen syystä, että sinne vie kaksi sisäänmenokäytävää, kummastakin pääsee haudan puolikkaaseen, itse hauta on nk. käytävähauta.

Tämän haudan kaivautti esiin alueen kuvernööri Antoine de la Calmette vuonna 1797. Haudasta löytyi vanhoja luita, piikivisiä työkaluja, saviastioita ja meripihkakoruja. Esineet lähetettiin Kööpenhaminan kansallismuseoon ja hauta sinetöitiin.

Myöhemmin hautaa on hieman korjattu jotta se olisi turvallinen ja nykyään se on avoinna yleisölle. Itse hautakammiota pystyi tarkastelemaan koska kivien yläreunassa oli aukko. Taskulampun valossa pleksilasin takaa näkyi ikivanha hautakammio ja vähän vanhaa esineistöä.

Itse sisäänmeno oli arveluttavan ahdas, mutta luola laajeni sitten muutaman metrin käytävän päässä. Kannattihan sinne ryömiä vaikka vähän kankeastihan se kävi.

Kong Asgers Høj on parhaiten säilynyt ns. käytävähautakumpu, neoliittisen kauden rakentajat ovat olleet niin taitavia, että haudan entisöimiseen ei tarvittu kuin muutaman kiven asettelu paikoilleen. Paksu savikerros oli suojannut hautoja.

Tämä suurin Møniltä löydetty hauta on kymmenen metrin pituinen. Hauta on noin ajalta 3000 eaa eikä tiedetä keitä sinne on haudattu, hauta on nähtävästi jossain vaiheessa ryöstetty. Kuningas Asger hallitsi seutua siihen aikaan joten haudalle on annettu nimi hänen mukaansa.

Sisällehän tuonnekin oli ryömittävä. Sisääntulokäytävän jälkeen tultiin onkaloon missä oli seisomakorkeus, syvemmälle käytävään en kuitenkaan lähtenyt. Onkalon seinillä köllöttelivät suuret hämähäkit (säästän lukijat kuvalta). Löytyi myös pari talvehtivaa apolloperhosta, jotka toimme ulos koska oli jo kevät ja lämmintä. Hetken ne lepäilivät kankeina auringossa kunnes avasivat siipensä ja lennähtivät kohden uusia seikkailuja.

Päätimme vielä käväistä meren rannassa koska Mønin rannat ovat kuuluisia siitä, että niiltä löytyy runsaasti fossiileja. Ranta oli hiekkaa, hiekalla ja vedessä olikin runsaasti piikiven palasia. Oppaamme etsi niistä työstön jälkiä, silloin ne olisivat olleet työkaluja tai niiden aihioita, tällä kertaa piikivet olivat ainoastaan meren hiomia. Merestä ja kyntöpelloilta löytyy kuitenkin usein kivikirveitä tai muita työkalujen osia.

Møns Klint

Vaikka Møn saari on pääasiassa alavaa, löytyy saaren länsiosasta kuitenkin kalkkikivijyrkänne, Møns Klint, joka kohoaa yli 128 metrin korkeuteen. Jyrkänne koostuu kohtisuorista kalkkikivikerroksista ja sisältää runsaasti pieneliöitä ja levälajeja, onhan se yli 70 miljoonan vuoden ikäinen. Myös tältä rannalta jyrkänteen alapuolelta voi löytää ikivanhoja fossiileja. Meri itsessään näyttää aivan turkoosilta johtuen veden suuresta kalkkipitoisuudesta.

Jyrkännettä voi parhaiten ihailla alhaalta rannalta, sinne pääsee kun kapuaa alas 486 askelmaa. Koska meidän mukana ollut 1-vuotiaamme ei mitenkään nopeuttanut matkantekoa, jäi hyvälle kuvauspaikalle vaeltelu hieman vajaaksi ja jouduin turvautumaan lainakuvaan jyrkänteestä.

Sen sijaan kiipesin ylös näköalapaikalle jyrkänteen reunalle ihailemaan ulappaa. Näköalapaikalla varoitettiin menemästä liian lähelle jyrkänteen reunaa sillä kalkkikivi on haurasta ja saattaa lohkeilla. Viimeisin onnettomuus tapahtuikin tänä keväänä kun nuori nainen putosi jyrkänteeltä ja menehtyi vammoihinsa.

Møns Klint on valtaisa alue jossa sijaitsee myös Liselundin palatsi monine sivurakennuksineen sekä niitä ympäröivä englantilaistyylinen puisto, jonne on kaivettu lampia ja istutettu harvinaisia puita. Sitä kutsutaan romanttiseksi puistoksi.

Itse palatsin rakennutti Antoine de la Calmette vaimolleen Lisalle vuonna 1800. Pariskunta ehti nauttia tiluksistaan vain pari vuotta kunnes he menehtyivät. Nykyään palatsirakennukset ovat hotellina ja museoina.

Alueella voi myös vaellella yhdeksällä eri pituisella patikkareitillä omien mieltymyksien mukaisesti.

Saarella joka on vain 30 kilometriä pitkä ja 17 kilometrin levyinen riitti uskomattoman paljon nähtävää ja tutkittavaa. Muutama päivä olisi vielä tarvittu lisäaikaa jotta kaikki olisi nähty.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookisaa ja Instassa.

https://facebook.com/fammomatkalla

https://instagram.com/te_strom