Iranin ruokakulttuurista

Ruoka ei matkoilla ole minulle se ykkösjuttu, en edes etsi mitään suuria makunautintoja enkä metsästä Michelin-ravintoloita. Koska tämä matkani Iraniin oli seuramatka joka sisälsi kolme ateriaa päivässä,  niin ruokaa oli välillä ähkyyn asti ja haluan nyt vähän avata iranilaisen keittiön saloja.

Aamiainen

Tuorejuustot ja erilaiset jogurtit kuuluivat jokaisen kolmen hotellimme aamiaispöytään. Tarjolla oli lämpimien ruokien ohella myös hedelmiä ja eihän päivä pääse kunnolla alkuun ilman taateleita.

Aamiaispöydässä saattoi olla myös hunajakenno mistä sai ottaa lautaselleen hunajaa. Vieressä oli vuolukermaa kyytipojaksi.

Hunajata, hunajata, hunajata mulle

Keittoja ja pääruokia

Jollei ateria alkanut salaatilla niin tarjolla oli keittoa, tai sitten tarjolla oli sekä salaattia että keittoa. Keitot olivat kasvispohjaisia tai niissä saattoi olla mukana kanaa tai lihaa, nuudeleita tai ohraa.

Salaatin kanssa tarjoiltiin erilaisia jogurttipohjaisia kastikkeita.

Jogurttikastikkeet olivat hyviä

Keiton kanssa tarjoiltiin aina ohutta hapattamatonta leipää. Leipä oli hyvää kun se oli tuoretta ja lämmintä, muuten se maistui lähinnä paperilta.

Nan-e-sangak

Useimmissa ruokalajeissa oli lihaa ja lihasta yleisimmät olivat lammas ja kana, nautaa oli vähemmän. Toki kasvisruokaakin sai, meidänkin ryhmässämme oli monta kasvissyöjää ja yleensä he olivat tyytyväisiä annoksiinsa.

Lammas ja kana tarjoiltiin vartaassa kebabin muodossa, kokonaisina paloina tai jauhelihana. Lammasta sai myös pannupihveinä, kuftoina.

Kebabia

Riisi valmistettiin monella eri tavalla, tahchin-nimiseen ruokaan muodostuu pohjalle rapea riisikerros, se oli monen herkkua. Tahchinissä voi olla sisällä esim. kanapaloja.

Tahchin-riisilaatikkoa, makua antamassa goji-marjoja
Dizzy-askartelupottu

Dizzy kuumennetaan sitä varten suunnitellussa uunissa. Pöydässä kaadetaan ruukusta liemi, jonka jälkeen jokainen survoo oman ruukkunsa sisällön. Tämä peruna-lihamössö kääritään sitten leipään lisukkeiden kera.

Kalaa sai leivitettynä tai ilman, se tarjoiltiin kokonaisena tai fileenä. Toisinaan se oli herkullista ja toisinaan jotain jäi puuttumaan.

Kala oli minun suosikkini

Munakoisovuokaa saatiin valita parina päivänä. Ihan maittavaa jolleivat munakoisot olleet liian kypsiä.

Kypsyysaste ratkaisee munakoisossa

Kana saattoi piileskellä myös mämmiltä näyttävän ruskean kastikkeen alla. Se oli tosin kaukana suomalaisesta ruskeasta kastikkeesta. Tässä kastikkeessa oli granaattiomenan siemeniä ja pähkinöitä. Oikein hyvää.

Näyttää etovalta, mutta maku on taivaallinen

Jälkiruokia

Joka aterialla tarjoiltiin myös jälkiruokaa, jos ei muuta niin ainakin teetä. Teen kanssa oli usein taateli, yksi päivän taateleista, ensimmäiset taatelit nautittiin nimittäin jo aamiaisella.

Sangen yleinen jälkiruoka oli vesimeloni, taisi olla vesimelonien sesonkiaika. Muut jälkiruuat olivat harvinaisempia, toisinaan tarjoiltiin värjättyjä geleekakkuja tai crème brûléeta.

Taatelit kävivät hyvin jälkiruuasta, niin kuin myös pähkinät, myös halva oli suosittua. Halva ja jäätelö kuuluvat olevan persialaista alkuperää. Jäätelö oli hyvää, erityisesti sahramijäätelö.

Tässä jälkiruuassa on mm. halvaa, taatelia pistaasia ja pähkinöitä. (Kaloreita tietysti nolla.)
Kookosjäätelöä
Keltaista halvaa
Sahramijäätelö oli herkullista

Vesimeloni – kauden hedelmä

Aterian lopetus – tee ja taateli

Ruokajuomat

Iranhan on muslimimaa ja alkoholin suhteen tosi ankara, alkoholia ei voi ostaa mistään edes turistina, sitä ei juoda eikä tarjoilla, ei ainakaan julkisesti.

Iranissa myydään kuitenkin olutta, Delsteriä, se ei kylläkään sisällä prosentteja, makuja on hedelmä, sitruuna ja omena. Maku on siis hedelmäinen, mitäs muuta se sitten on kuin limpparia.

Kokista ja Fantaa, oletan, ota noista kirjaimista sitten selvää

Muitakin ruokajuomia löytyy, on esim. ruusuvettä. Maku on ok, mutta sokeria on liikaa, joten ruusuvesi on äitelää. Vähän maittavampaa on hunajavesi, se sisältää hunajan lisäksi minttua ja viinietikkaa.

Näiden lisäksi voi juoda vedellä jatkettua jogurttia, se ei ainakaan ole makeaa.

Ja sitten on tietysti kaikenlaisia ylikansallisia virvoitusjuomia, en tapaa juoda niitä kotonakaan, mutta kyllä sikäläinen coca-cola ihan aidolta maistui.

Ateria lopetetaan aina teellä, haudutetulla tai pussiteellä ja siihenkin lisätään sokeria, mieluusti kartionmuotoisena puikkona jolla voi myös sekoitella teetään.

Kahvikulttuuri puolestaan on lapsenkengissään ja paras vaihtoehto onkin nescafe.

Sokeritikkuihin voidaan myös lisätä sahramia, silloin ne ovat väriltään keltaisia

Paikallisoppaamme järjesteli meille eri kaupungeissa lounaspaikkoja ja päivällispaikkoja. Kaikki ravintolat eivät edes suostuneet ottamaan ryhmiä vastaan. Lounaspaikoissa opas onnistui kiitettävästi, ravintolat olivat tunnelmallisia sisäpuutarhoineen ja tyylikkäine sisustuksineen tai sitten vain jännittävän erilaisia.

Viimeisenä iltana paikallisopas oli järjestänyt meille kotipäivällisen. Idea oli erään nuorenparin korona-ajan businessidea. Oli etuoikeus saada vierailla tavallisessa, iranilaisessa kodissa. Koska isäntäpari pelkäsi, että joukossamme olisi polvi- ja lonkkavaivaisia, tarjoiltiin ruoka tällä kertaa pöydältä eikä lattialta kuten olisi ollut normaalimpaa.

Pöytä oli katettu tyypillisillä, iranilaisilla herkuilla. Aterian, jälkiruuan ja teen jälkeen isäntä musisoi hetken ja luki sitten pari koskettavaa Sadin runoa. Iranilaiset tuntuvat rakastavat runoilijoitaan.

Tällä kertaa emäntä tarjoilee ruuan pöydältä
Isäntä viihdytti meitä musiikilla ja runoilla

Ravintoloiden yhteydessä olevat nenänpuunterointilaitokset ovat tärkeitä kun mietitään ravintolan viihtyvyyttä. Nämä laitokset olivat mallia ”jalankuvat” tai pytyllisiä malleja. Seurueemme etsi aina ensi sijassa pytyllisiä tiloja, viikon kuluttua olivat mielipiteet kuitenkin jakautuneet. Iso osa olikin sitä mieltä, että jalankuvallinen mukavuuslaitos olikin parempi hygienian kannalta (niissä oli tavallisesti vesiletku tai käsisuihku).

Toisinaan sai olla tarkkana ettei mennyt väärästä ovesta sisään, rukoushuone sijaitsi usein mukavuuslaitoksen vieressä niin kuin oheinen taulu esittää.

Vessa ja rukoustila nuolen osoittamassa suunnassa

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa

https://instagram.com/te_strom

https://facebook.com/fammomatkalla

14 vastausta artikkeliin “Iranin ruokakulttuurista

  1. Olipas mielenkiintoista! Ruoka ei tosiaan kauneudella kilpaillut, mutta taisi kuitenkin olla yleisesti ottaen hyvää 🙂

    Tykkää

    1. Sanoisin, että kaikki iranilaiset ruuat olivat hyvänmakuisia. Mausteet eivät olleet voimakkaita, mutta niitä oli käytetty monipuolisesti.

      Tykkää

  2. Kuulostaa tosiaan maukkaalta! Olisi kiinnostavaa päästä tutustumaan iranilaiseen ruokakulttuuriin. Itseäni kiinnostaa reissatessa aina paikallinen ruoka. Erityisesti nuo keitot olisivat omaan makuun todella herkullisia.

    Tykkää

  3. Keitot olivat kyllä hyviä, minun suosikkini oli kala, varmaankin koska yleensäkin suosin kalaa enkä välitä liharuuista.

    Tykkää

  4. Herkullisen näköistä. Kiva nähdä ns. happomarjoja eli goji-marjoja. Ne kuuluvat tuon alueen ruokiin siinä missä Suomessa peruna soosin kanssa. Hedelmäolut kuullostaa mielenkiintoiselta tuotteelta.

    Tykkää

    1. Hedelmäolut oli kovin suosittua, ei se todellakaan ollut olutta nähnytkään, mutta maassa maan tavalla.

      Tykkää

  5. Rakastan Lähi-idän ja Keski-Aasian ruokia ja sitä mausteiden käyttöä! Ehkä ne annokset ei ole mitään maailman kauneimpia, mutta maku ratkaisee.

    Tykkää

    1. Ohan se esteettisyyskin tärkeää, mutta loppupeleissä todellakin maku ratkaisee.

      Tykkää

  6. Kiitos tästä postauksesta! Mähän olen intohimoinen ruokamatkailija, enkä ole päässyt käymään vielä kertaakaan Iranissa, joten oli tosi kiva päästä tutustumaan ruokiin juttusi välityksellä. Eihän nuo kovin esteettisiltä annoksilta näyttäneet, mutta maut kuulostavat ihanilta.
    Iran on selvästi teemaa, mutta oliko Nescafe ainoa vaihtoehto? Monissa maissa saa kuitenkin jotakin turkkilaistyylistä kahvia, joka on mielestäni tosi hyvää. Sitä me muuten juomme kotona Belgradissakin, vaikka täältä saakin kaikenlaista mahdollista kahvia.

    Mä muuten tykkään myös jalankuvavessoista, ne tosiaan on monesti se hygieenisin vaihtoehto kun ei tarvitse koskea mihinkään.

    Tykkää

    1. Kyllä sitä kahvia jostain sai, mutta en sitä jaksanut metsästää koska pidän teestäkin. Yhdessä hotelleista oli kahviautomaatti, muissa oli nescafeta.
      Kyykkyvessoihin tottuu ja todellakin, joskus ne ovat hygieenisempi vaihtoehto.

      Liked by 1 henkilö

  7. Minulle, joka en yleensä juo olutta lainkaan, nuo hedelmäoluet Iranissa olivat positiivinen yllätys. Eivät ne minusta ihan limppareita olleet sikäli, että ellei muisti jo petä, niin ne olivat kuitenkin jollain tapaa vähän olutmaisia, eli vähemmän makeita kuin vaikka juurikin joku Fanta. Tapasin vielä reissun jälkeen vähän aikaa vitsailla, että jonkun pitäisi organisoida näiden maahantuonti Suomeen!

    Tykkää

    1. Mimä taas olen tottunut oluen makuun sellaisenaan vaikken sitä niin usein juokaan enkä oikeastaan pidä limppareista joten hedelmäoluet eivät oikein innostaneet. On tosin myönnettävä, että moni ryhmäläisistä piti niistä.

      Tykkää

  8. Mielenkiintoinen postaus! Selkeästi paljon samaa näissä ruuissa kuin muissakin Lähi-Idän maissa. Tuo sokeritikku oli muuten mainio. Voin kyllä kuvitella, miten herkullisia ovat pitkään kypsytetyt lammaspadat tuolla.

    Tykkää

    1. Sokeritikut olivat söpöjä, mitta paljon sokeria meni hukkaan sellaista käyttäessä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close