Iranin ruokakulttuurista

Ruoka ei matkoilla ole minulle se ykkösjuttu, en edes etsi mitään suuria makunautintoja enkä metsästä Michelin-ravintoloita. Koska tämä matkani Iraniin oli seuramatka joka sisälsi kolme ateriaa päivässä,  niin ruokaa oli välillä ähkyyn asti ja haluan nyt vähän avata iranilaisen keittiön saloja.

Aamiainen

Tuorejuustot ja erilaiset jogurtit kuuluivat jokaisen kolmen hotellimme aamiaispöytään. Tarjolla oli lämpimien ruokien ohella myös hedelmiä ja eihän päivä pääse kunnolla alkuun ilman taateleita.

Aamiaispöydässä saattoi olla myös hunajakenno mistä sai ottaa lautaselleen hunajaa. Vieressä oli vuolukermaa kyytipojaksi.

Keittoja ja pääruokia

Jollei ateria alkanut salaatilla niin tarjolla oli keittoa, tai sitten tarjolla oli sekä salaattia että keittoa. Keitot olivat kasvispohjaisia tai niissä saattoi olla mukana kanaa tai lihaa, nuudeleita tai ohraa.

Salaatin kanssa tarjoiltiin erilaisia jogurttipohjaisia kastikkeita.

Keiton kanssa tarjoiltiin aina ohutta hapattamatonta leipää. Leipä oli hyvää kun se oli tuoretta ja lämmintä, muuten se maistui lähinnä paperilta.

Useimmissa ruokalajeissa oli lihaa ja lihasta yleisimmät olivat lammas ja kana, nautaa oli vähemmän. Toki kasvisruokaakin sai, meidänkin ryhmässämme oli monta kasvissyöjää ja yleensä he olivat tyytyväisiä annoksiinsa.

Lammas ja kana tarjoiltiin vartaassa kebabin muodossa, kokonaisina paloina tai jauhelihana. Lammasta sai myös pannupihveinä, kuftoina.

Riisi valmistettiin monella eri tavalla, tahchin-nimiseen ruokaan muodostuu pohjalle rapea riisikerros, se oli monen herkkua. Tahchinissä voi olla sisällä esim. kanapaloja.

Dizzy kuumennetaan sitä varten suunnitellussa uunissa. Pöydässä kaadetaan ruukusta liemi, jonka jälkeen jokainen survoo oman ruukkunsa sisällön. Tämä peruna-lihamössö kääritään sitten leipään lisukkeiden kera.

Kalaa sai leivitettynä tai ilman, se tarjoiltiin kokonaisena tai fileenä. Toisinaan se oli herkullista ja toisinaan jotain jäi puuttumaan.

Munakoisovuokaa saatiin valita parina päivänä. Ihan maittavaa jolleivat munakoisot olleet liian kypsiä.

Kana saattoi piileskellä myös mämmiltä näyttävän ruskean kastikkeen alla. Se oli tosin kaukana suomalaisesta ruskeasta kastikkeesta. Tässä kastikkeessa oli granaattiomenan siemeniä ja pähkinöitä. Oikein hyvää.

Jälkiruokia

Joka aterialla tarjoiltiin myös jälkiruokaa, jos ei muuta niin ainakin teetä. Teen kanssa oli usein taateli, yksi päivän taateleista, ensimmäiset taatelit nautittiin nimittäin jo aamiaisella.

Sangen yleinen jälkiruoka oli vesimeloni, taisi olla vesimelonien sesonkiaika. Muut jälkiruuat olivat harvinaisempia, toisinaan tarjoiltiin värjättyjä geleekakkuja tai crème brûléeta.

Taatelit kävivät hyvin jälkiruuasta, niin kuin myös pähkinät, myös halva oli suosittua. Halva ja jäätelö kuuluvat olevan persialaista alkuperää. Jäätelö oli hyvää, erityisesti sahramijäätelö.

Ruokajuomat

Iranhan on muslimimaa ja alkoholin suhteen tosi ankara, alkoholia ei voi ostaa mistään edes turistina, sitä ei juoda eikä tarjoilla, ei ainakaan julkisesti.

Iranissa myydään kuitenkin olutta, Delsteriä, se ei kylläkään sisällä prosentteja, makuja on hedelmä, sitruuna ja omena. Maku on siis hedelmäinen, mitäs muuta se sitten on kuin limpparia.

Muitakin ruokajuomia löytyy, on esim. ruusuvettä. Maku on ok, mutta sokeria on liikaa, joten ruusuvesi on äitelää. Vähän maittavampaa on hunajavesi, se sisältää hunajan lisäksi minttua ja viinietikkaa.

Näiden lisäksi voi juoda vedellä jatkettua jogurttia, se ei ainakaan ole makeaa.

Ja sitten on tietysti kaikenlaisia ylikansallisia virvoitusjuomia, en tapaa juoda niitä kotonakaan, mutta kyllä sikäläinen coca-cola ihan aidolta maistui.

Ateria lopetetaan aina teellä, haudutetulla tai pussiteellä ja siihenkin lisätään sokeria, mieluusti kartionmuotoisena puikkona jolla voi myös sekoitella teetään.

Kahvikulttuuri puolestaan on lapsenkengissään ja paras vaihtoehto onkin nescafe.

Paikallisoppaamme järjesteli meille eri kaupungeissa lounaspaikkoja ja päivällispaikkoja. Kaikki ravintolat eivät edes suostuneet ottamaan ryhmiä vastaan. Lounaspaikoissa opas onnistui kiitettävästi, ravintolat olivat tunnelmallisia sisäpuutarhoineen ja tyylikkäine sisustuksineen tai sitten vain jännittävän erilaisia.

Viimeisenä iltana paikallisopas oli järjestänyt meille kotipäivällisen. Idea oli erään nuorenparin korona-ajan businessidea. Oli etuoikeus saada vierailla tavallisessa, iranilaisessa kodissa. Koska isäntäpari pelkäsi, että joukossamme olisi polvi- ja lonkkavaivaisia, tarjoiltiin ruoka tällä kertaa pöydältä eikä lattialta kuten olisi ollut normaalimpaa.

Pöytä oli katettu tyypillisillä, iranilaisilla herkuilla. Aterian, jälkiruuan ja teen jälkeen isäntä musisoi hetken ja luki sitten pari koskettavaa Sadin runoa. Iranilaiset tuntuvat rakastavat runoilijoitaan.

Ravintoloiden yhteydessä olevat nenänpuunterointilaitokset ovat tärkeitä kun mietitään ravintolan viihtyvyyttä. Nämä laitokset olivat mallia ”jalankuvat” tai pytyllisiä malleja. Seurueemme etsi aina ensi sijassa pytyllisiä tiloja, viikon kuluttua olivat mielipiteet kuitenkin jakautuneet. Iso osa olikin sitä mieltä, että jalankuvallinen mukavuuslaitos olikin parempi hygienian kannalta (niissä oli tavallisesti vesiletku tai käsisuihku).

Toisinaan sai olla tarkkana ettei mennyt väärästä ovesta sisään, rukoushuone sijaitsi usein mukavuuslaitoksen vieressä niin kuin oheinen taulu esittää.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa

https://instagram.com/te_strom

https://facebook.com/fammomatkalla