Teheranin nähtävyyksiä

Saavuimme Teheraniin, Iranin 15 miljoonan asukkaan pääkaupunkiin aamuvarhaisella, takanamme yölento Dohasta ja edessämme silmiään varovasti availeva, savusumuinen, laidatonna polveileva suurkaupunki. Huivit oli jo vedetty tiukasti kutreille, olimme varmaankin nuutuneen näköinen zombiejoukko vaeltaessamme sisään hotelli Azadiin. Aamiaisen, suihkun ja parin tunnein virkistävän unen jälkeen olimme kuitenkin jo iskussa valmiina valloittamaan Teheranin. Kiipesimme siis innostuneina bussiin valmiina näkemään kaikki nähtävyydet mitä kaupunki voisi tarjota.

Päivä alkoi lounaalla Tulppaanipuiston vieressä jonka jälkeen siirryimme seuraavaan puistoon, keitaaseen nimeltään Park-e Mellat.

Liikenne kaduilla oli lievästi sanottuna puuroutunut, etenimme vain vaivoin valtavissa autojonoissa, mutta mitäpä voi odottaa mikäli henkilöautoliikennettä suositaan ja bensiinin rajusti subventoitu hinta on 10 senttiä litralta.

Seuraavana kohteena oli Valkoinen palatsi, se toimi shaahi Reza Pahlevin edustustilana ennen vuotta 1979 jolloin shaahi joutui lähtemään maanpakoon ja islamilainen vallankumous alkoi. Puoliso Farah Diba oli kalustanut huoneet ranskalaisen maun mukaisiksi. Mitään erityistä loistokkuutta ei talosta löytynyt, sisustus vaikutti aika asialliselta. Loisteliaita olivat ehkäpä kauniit, suuret matot.

Palatsia ympäröi laaja puisto puroineen, patsaineen ja kahviloineen.

,,,,

Vuorilta virtaava sulavesi virtasi hubeissa, syvissä kivestä rakennetuissa kouruissa, jotka ovat ikivanhoja.

Iranilainen erikoisuus on rahalipas, niitä näki joka puolella kaupunkia. Asukkaat auttavat köyhiä laittamalla almuja tällaisiin lippaisiin. Lippaan sisältöä ei kuulemma koskaan ryöstetä.

Seuraavana päivänä kiertokäynti jatkui vähän kirkkaammin silmin. Vuorossa oli shaahin puolison, Farah Diban perustama mattomuseo. Mattoja olikin saatu kerätyksi sievoinen määrä, vanhin matoista oli yli 3000 vuotta vanha, osa siitä oli löydetty Siperiasta ikiroudan alta ja loppu oli rekonstruoitu mallin mukaisesti.

Mattoja oli monenlaisia, silkkisia ja villaisia, tiettyjen alueiden kyläläisten ja paimentolaisten kutomia. Niihin oli kudottuina unet ja unelmat, niissä visersivät linnut ja kirmasivat peurat, solisivat lähteet ja niihin oli myös kudottuina erilaiset symbolit.

Lounaalla nautittiin dizzyä, se on tietynlaisessa uunissa kypsytetty ruukkuruoka. Tämän ruokalajin nauttiminen oli aikaavievä proseduuri. Ensin ruukusta kaadettiin liemi erilliselle lautaselle, sitten lihat ja perunat muusattiin nuijalla. Lihamössöä käärittiin sitten leipään ja ruokalaji nautittiin erilaisten lisukkeiden kera. Kokki tarjoilijoiden kera yritti opastaa meitä dizzyn oikeaoppiseen nauttimiseen.

Vierailimme myös Golestanin palatsissa, nimi tarkoittaa kukkien maata. Palatsi on pääosin rakennettu 1800-luvulla ja on maailmanperintökohde, palatsi koostuu useista eri museorakennuksesta erilaisine holvikaarineen ja mosaiikkineen. Puisto oli koristeltu kukkaistutuksilla ja suihkulähteillä. Yhdessä huoneista, marmorisalissa oli valkoisesta alabasterista tehty valtaistuin, täällä kruunattiin Mohammad Reza Pahlavi vuonna 1925.

Ja voiko edes ajatella päivää Teheranissa törmäämättä basariin. Tottakai meidän täytyi käydä ihastelemassa suuria mausteröykkiöitä, kuivattuja hedelmäkekoja ja tuoreita vihannespyramideja.

No niin, eihän se pelkäksi ihailemiseksi jäänyt, vähän sai myös harjoitella tungoksessa eksyilyä ja yritellä tinkaamista. Luonnollisesti mukaan tarttui yhtä sun toista herkkua.

Teheranin tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluu mahtavankokoinen Azadin torni, se on maamerkki joka sijaitsee lähellä lentokenttää. Tornille ei ollut helppoa päästä, ruuhkat olivat näet massiiviset Teheranin teillä.

Matka jatkui Teheranista etelään, seuraava kaupunki oli 500 kilometrin päässä sijaitseva Isfahan. Seuraa Fammon vaeltelua myös seuraavaan kaupunkiin. Fammoa voi tietysti seurailla myös Facebookissa ja Instassa.

https://instagram.com/te_strom

https://facebook.com/fammomatkalla