Mallorca huhtikuussa

Miltähän sitä tuntuu lentää pitkän lentopaaston jälkeen. Eihän sitä enää edes tunnista Helsinki-Vantaan lentokenttää, kaikki on uutta ja kiiltävää, tännehän ihan eksyy. Onneksi vanha puoli on vielä jäljellä, sieltä lähtee lento Muncheniin ja pianhan sitä taas pääseekin rutiineihin kiinni.

Paitsi, että vaihtoajan Munchenissä nappaa myöhästyminen Helsingin päässä ja etäisyydet Munchenin terminaaleissa ovat tunnetusti uuvuttavan pitkiä. Mallorcan kone onneksi odottaa ja perille Palmaan kuitenkin päästään ja jopa matkalaukku ilmaantuu paikalle seuraavana päivänä. Nyt olenkin jo rikkonut kahta periaatettani vastaan, nimittäin sitä, että vaihtoajan on oltava tarpeeksi pitkä ja, että mukana kulkisivat ainoastaan käsimatkatavarat.

Varmasti outoa, mutta kuitenkin totta, tämä on ensimmäinen matkani Mallorcalle, tämä suomalaisille vuosikymmenten aikana tutuksi tullut saari on minulle täysin korkkaamaton.

Ensimmäinen yllätys tulee jo lentokenttäbussin saavuttua Palmaan, kaupunkihan on paljon suurempi kuin oletin. No, ei pitäisi olettaa niin paljoa, kaupungissa asuu sentään yli 400.000, koko kaupunkialueella 550 000 asukasta, kesäkaudella turistit virtaavat saarelle ja moninkertaistavat asukasluvut.

Toinen yllätys seuraa välittömästi; Magaluf missä hotellimme sijaitsee on esikaupunkialue 15 kilometriä Palmasta, bussiyhteydet ovat kuitenkin kiitoksen arvoiset. Täällä on tietysti hiekkaranta, on ravintoloita, kauppoja ja huvituksia kuten esim. paikallinen tivoli.

Poispääsy lumisohjosta ja pakkasesta tuntuu yllättävän hyvältä, turkoosina kimalteleva meri hivelee uupuneita silmiä ja lämmin tuuli pelmahtelee vasten talvikalpeaa ihoa.

Päivät kohteessa kuluvat nopeasti, on erilaisia uima-altaita, vasemman siiven allas-alue ja oikean siiven allas-alue. On myös sisäallas ja sauna. Sitä saunaahan on kokeiltava oitis. Kiuas on Harvian ja lupailee hyviä löylyjä, vain vesi puuttuu. Kyllä suomalainen keinot keksii, vesipullosta vettä kiukaalle ja auh mitkä makoisat löylyt.

Hotellin ravintolassa on lounasbuffa ja illallisbuffa, täytyyhän sitäkin välillä kokeilla. Salissa on myös näin korona-ajan jälkimainingeissa ”maskipoliisi”, hän ryntää heti huomauttamaan jos joku vahingossa unohtaa maskinsa ruokaa ottaessaan. Pöydässä saa toki syödä ilman maskia. Hauskinta on, että kaikki kuitenkin käyttävät pöydässä samoja ottimia.

Autenttista Espanjaa on täältä turha etsiä, talo on täynnä brittiläisiä pääsiäisenviettoon tulleita turisteja. Ruoka on suunniteltu englantilaiseen makuun, höysteenä on muutama empanada, paella ja chorizo. Ja tietysti tuoreet hedelmät; kiivi, ananas ja meloni. Keskustaan ja rannalle on kuitenkin alle puoli kilometriä ja sieltä löytyykin jo runsaasti valinnanvaraa.

Viikon puolivälissä säätiedotus lupaa sadetta, uhkarohkeasti kuitenkin varaamme seuraavaksi päiväksi meriristeilyn. Kyseessä on kahden tunnin katamaraaniajelu läheisellä lahdella. Risteily on ainoa mitä nyt on saatavilla, kausi ei nimittäin näin huhtikuun alkupuolella ole vielä kunnolla alkanut, kesällä olisi runsaammin valinnanvaraa.

Valitettavasti säätiedotus oli tällä kertaa oikeassa, aamu alkaa tihkusateella ja sateenvarjon hankinnalla. Vähän jännittää josko risteily lainkaan toteutuu, mutta mitä vielä, sieltähän se Britannica puksuttaakin laituriin imaissen pian nopeasti sisuksiinsa innokkaat risteilijät. Veneessä on kolme tasoa, auringonottokansi, lounge ja alakerta, missä voi ikkunoiden läpi ihailla merenpohjaa ja kaloja. Alus pysähtyy silloin tällöin ja viimeisessä pysähdyksessä voi pulahtaa uimaan. Minua ei tänään kuitenkaan 15-asteinen vesi houkuttele, vaikka sadekin jo taukosi, jotkut kuitenkin hyppäävät innokkaina mereen.

Seuraavana päivänä on vuorossa Palman-retki. Sinne menemme tietysti paikallisbussilla. Matka kestää kolme varttia, bussi jää Placa Espanyan viereen, tämä aukio sijaitsee ihan Vanhan kaupungin kupeessa. Siitä onkin mukava lähteä valumaan kohti rantaa, näin kiirastorstaiaamuna kadut täyttyvät jo ihmisistä, virta vie eteenpäin. Kaupunki eli kukoistuskauttaan 1200- ja 1300-luvuilla, talotkin ovat suurimmaksi osaksi siltä ajalta, jo arkkitehtuurissa riittäisi ihastelemista moneksi päiväksi.

Pakko poiketa myös kirkossa katsomassa pääsiäisvalmisteluja. Pääsiäiskuvaelmaa viimeistellään juuri kuumeisesti. Kuvaelmaa ympäröi kynttilämeri. Illalla kaupungissa olisi mahtava kulkue joka kulkisi pitkin kaupunkia.

Vanhankaupungin suurimmat nähtävyydet ovat La Seun 1200-1600-luvulla rakennettu katedraali ja vastapäätä sitä sijaitseva goottilaistyylinen Almudainan palatsi.

La Seun katedraali on komea näky, se on yksi Euroopan korkeimmista goottilaisrakennuksista. Se pystytettiin osoitukseksi saaren vallanneiden kristittyjen voimasta.

Kaupunki on kaunis, mutta ihmisiä alkaa olla tungokseksi asti, on aika nauttia pientä välipalaa ja suunnistaa sitten väljemmille vesille. Miro-museo saa nyt jäädä odottamaan seuraavaa käyntiäni.

Pitkäperjantaina päätämme osallistua illan messuun läheisessä kirkossa ja nähdä paikallisen kulkueen, procesion. Kello tulee seitsemän, mutta kirkon ovet pysyvät suljettuina. Hetken kirkon ilmoitustaulua tutkittuani totuus selviää, messu pidetäänkin San Ferrerissä. Missä kyseinen paikka on, siitä minulla ei ole mitään käsitystä. Onneksi bussit kulkevat ja vähäisen sekoilun jälkeen löydänkin itseni pienestä San Ferrerin kylästä.

Ja juuri sopivasti todistamaan pääsiäiskulkuetta, suuri panostus pieneltä kylältä.

Kulkueen jälkeen väki tuppautuu paikalliseen ravitsemusliikkeeseen, täällä ymmärretään ainoastaan espanjaa, täällä on ystävällinen isäntä, täällä on tunnelma jota turhaan olen viikon varrella etsinyt. Loppuillasta isäntä tulee vielä kadulle tarkistamaan, että taksi varmasti hakee meidät ja vie omaan kyläämme. Mahtoiko olla huolissaan lähes kielitaidottomista turisteista vai muuten vain ystävällinen.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa. https://www.facebook.com/fammomatkalla

https://www.instagram.com/te_strom