Outokummun menestystarina

Outokummun keskusta kylpi syksyisissä väreissä sinne saapuessani. Kaupunki tämä Kuusjärven entinen maalaiskunta on ollut vasta vuodesta 1977.

Jos sattuu päätymään Outokumpuun ei kerta kaikkiaan voi jättää väliin Outokummun kaivosmuseota, koko kaupunkihan on syntynyt kaivoksen ympärille.

Vanhalle kaivokselle ja nykyiselle kaivosmuseolle oli hyvä viitoitus ja kaivostornikin näkyi matkojen päähän joten sinne ei ollut vaikeata läytää.

Kaivoksen parkkialueelle saapuessamme huomiomme kiinnittävät huolellisesti hoidetut alueet ja lukemattomat mopoilevat nuoret. Oliko tämä jokin nuorison harjoittelualue?

Rohkenimme kuitenkin tutustua ympäristöömme. Huomiomme sai pihalla möllöttävä selvästi malmipitoinen kivi, mitäpä muuta kuin sitä tarkastelemaan. Pian saimme tietää, että kivi oli ns. Kivisalmen lohkare. Se löydettiin Rääkkylästä, 50 kilometrin päästä laivaväylää ruopatessa, kivi oli oudon keltainen ja siitä alkoi malminetsintä. Jäljet johtivat Kuusjärven pitäjään (nyk. Outokummun kaupunki). Koeporausten aikana timanttikairan terä osui kuparisuoneen – täysosuma – ja niinpä pian paikalle nousikin malminkäsittelylaito,s joka tuotti kuparin ohella myös rautaa, sinkkiä ja kobolttia.

Seuraavaksi astuimme sisään kivimuseoon. Sieltä löytyi kaikenlaista tehtaan historiaan ja tuotantoon liittyvää esineistöä tehtaan monikymmenvuotisen historian ajalta.

Vuosi jolloin tuotanto alkoi oli 1913, maan alta kaivettiin kuparimalmia, joka jalostettiin harkoiksi, langoiksi ja nauloiksi.

1920-luvun loppuun saakka Outokummun kaivoksesta nostettiin kiveä kolmesta paikasta, joiden nimet olivat yksinkertaisesti Kumpu A, Kumpu B ja Kumpu C.

Välillä kaivoksella meni huonommin ja se siirtyi norjalaisomistukseen, norjalaisomistajat menivät kuitenkin vararikkoon ja Outokumpu Kopparverk palasi takaisin suomalaisomisomistukseen.

1930-50 oli voimakasta kasvun aikaa ja ympäri koko Suomen avattiin uusia tuotantolaitoksia, yhtiössä oli jopa yli tuhat työntekijää ja Outokumpu kuului Euroopan suurimpiin kuparintuottajiin.

Vuonna 1954 rakennettiin uusi nostokuilu muutaman kilometrin päähän, tästä Keretin kuilusta nostettiin kuparia ja rikkirikastetta.

Keretin nostotorni oli valmistuessaan Euroopan korkein, 96 metriä, kuparimalmia laskettiin riittävän 25 vuodeksi.

Vanha kaivos sai väistyä Keretin valmistuessa. Vanhasta kaivostornista tuli näköalatorni 1960-luvun lopulla, ja saman vuosikymmenen alussa tornin juureen perustettiin kaivostyönäyttely.

Pieneksi yllätykseksi meidät tultiin hätistelemään pois pihalta ja kohta kaarsikin poliisiauto pihaan ja hävisi kovaa vauhtia talon taakse, samalla ilmestyvät mopoilijat jostain ja kaasuttavat toiseen suuntaan. Meteliä ja meininkiä. Nyt tajusimme, täällähän tehtiin paraikaa elokuvaa. Se selittikin paljon.

Oli parasta siirtyä pois tieltä, kapusimme ylös mäkeä kohden vanhoja kaivosrakennuksia. Ylhäältä mäeltä löytyi kaivostorni, murskaamo, vesisäiliö, kiisukuivaamo ja rikastevarasto.

Vuonna 1971 avattiin Vuonoksen kaivos. Sieltäkin louhittiin kuparia. Pääkonttori oli jo aikapäiviä aikaisemmin siirtynyt Helsinkiin.

 Omissa kaivoksissa ja tuotantolaitoksissa kertynyttä teknologiaa myytiin myös ulkomaille, 1980-luvulla merkittävä osa kupari- ja ferrokromisulatoista ympäri maailmaa hyödynsi Outokummun teknologiaa. Kahdeksankymmenluvulla Outokumpu listattiin myös Helsingin pörssiin.

Lopulta tapahtui kuitenkin väistämätön, tehokkaammat kaivoskoneet sekä jalostusmenetelmät olivat nopeuttaneet louhintaa ja malmivarat ehtyivät.

Viimeinen työvuoro poistui Keretistä 1989. Outokummun 79-vuotinen historia kaivospaikkakuntana oli päättynyt.

Ylös kaivoskukkulalle oli rakennettu näköalatasanne ja olihan sieltä toki komeat näkymät. Portaita pitkin pääsi myös kätevämmin alas kuin kukkulan toisella puolella sijaitsevaa tietä pitkin. Alhaalta löytyi kivipuisto ja kesäteatteri.

Alueelta löytyi myös kivipuisto. Kivet on kerätty ympäri maakuntaa ja ne on aseteltu aurinkokellon muotoon. Keskellä kunniapaikalla on kuparimalmipaasi.

Kivipuiston läheltä löytyi myös vuonna 1985 louhittu museotunneli jossa esitellään kaivostyön historiaa. Tunneli on 200 metrin pituinen ja siellä voi olla hieman kylmää ja kosteaa. Eipä kosteus päässyt haittaamaan sillä jostain syystä tunneli oli vierailupäivänä suljettu.

Seuraa Fammon outoa vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa

https://facebook.com/fammomatkalla

https://instagram.com/te_strom

Varsin mielenkiintoinen, erilainen museo, kannatti kerran elämässään poiketa Outokummussakin.