Maailman ympäri 72 päivässä

Fammon lukunurkkaus

En siis itse ole aikeissa lähteä kierrokselle maailman ympäri vaikka mieli tekisikin, vaan kyseessä on tuoreehko suomennos vanhasta kirjasta, nimittäin kirjasta joka on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1890.

Elisabeth Cochran (1864-1922), toimittajanimeltään Nellie Bly oli toimittaja, ja kirjailija, myöhemmin teollisuusjohtaja ja keksijä. Kierrettyään maailman 72 päivässä hän julkaisi kirjana New York Timesiin kirjoittamansa kolumnit . Idean matkaansa Nellie sai Jules Vernen kirjasta ”Maailmanympäri 80 päivässä” jossa Phileas Fogg- niminen fiktiivinen hahmo kiertää maapallon. Nellie tutki aikatauluja ja tutkinnan tuloksena hän sai idean lyödä tuo fiktiivinen ennätys. Hän ehdotti ennätyksen rikkomista lehtensä toimituksessa, lehti jossa Nellie työskenteli oli kuuluisa New York Word ja päätoimittaja suhtautui ensin ideaan nihkeästi, lähinnä sen vuoksi, että Nellie oli nainen ja naiset eivät tunnetusti pystyneet matkustamaan ilman mittavaa määrää matka-arkkuja eivätkä näin ollen pystyneet tekemään nopeita muutoksia matkasuunnitelmissa. Nykyaikana kun on tavallista matkustaa pelkkien käsimatkatavaroiden varassa on vaikeaa ymmärtää moista argumenttia, mutta meidän on muistettava, että aikakausi oli täysin erilainen ja matkustaminenkin harvinaista, ainakin mannertenvälinen matkustaminen.

Lopulta Nellie kuitenkin pääsi matkaan. Kaikki matkaosuudet tehtiin junilla ja höyrylaivoilla, molemmat 1800-luvulla uusia kulkuneuvoja. Nellie ei myöskään puhunut muuta kuin englantia ja sen katsottiin olevan suuri este matkanteolle, suurimmassa osassa Nellien pysähdyspaikoissa puhuttiin kuitenkin enemmän tai vähemmän englantia, olivathan ne brittiläisen kansainyhteisön alusmaita. Nellien reitti oli seuraavanlainen: New York-Southampton-Lontoo-Calais-Pariisi-Torino-Brindis-Ismail-Aden-Penang-Singapore-Hong Kong-Jokohama-San Francisco-New York.

Koko matkaan meni aikaa 1734 tuntia eli 72 päivää ja 6 tuntia. Näistä päivistä oli matkustuspäiviä vain 56, loput 15 päivää täytyi käyttää odotellen laivoja jotta pääsisi jatkamaan matkaa. Laivoissa Nellie matkusti aina ensimmäisessä luokassa, samoin useimmissa junissa. Matkustus oli sikäli helppoa, että lehden toimitus maksoi kaikki kulut, Nellie ei nähtävästi edes tiennyt mitä liput maksoivat, samaten eri maissa Nelliellä oli avustajia ja tulkkaajia. Tosin on mainittava, että matkaajamme myös solmi matkalla tuttavuuksia, jotka sitten saattoivat Nellien seuraavaan junaan tai laivaan ja kohteliaisuuttaan sekä solidaarisuuttaan avustivat muutenkin.

Matka-arkkuongelman Nellie ratkaisi siten ettei hän ottanut mukaansa ainoatakaan arkkua vaan ainoastaan ”käsilaukun”. Laitoin lainausmerkit käsilaukun ympärille koska se ei voinut olla aivan vaatimattoman kokoinen, olihan Nellie kuitenkin ahtanut siihen kahden ja puolen kuukauden aikana tarvitsemansa tavarat kuten hygieniatarvikkeet, alusvaatteet, vaihtopuseron, kirjoitustarvikkeet, aamutakin, muutaman hatun ja talvitakkikin oli mukana. Käsilaukulla kuitenkin mentiin, mutta niin kuin kaikki matkustavaiset tietävät, tavarat tuppaavat lisääntymään matkan aikana. Niin kävi Nelliellekin, hän ei aina pystynyt hillitsemään ostohalujaan ja niinpä hän tuli ostaneeksi mm. elävän apinan. Tämän apinan kanssamatkustajat vaativat heitettäväksi mereen matkalla San Franciscoon sillä alus jolla Nellie matkusti joutui keskelle myrskyä ja ennustajan mukaan apinat toivat huonoa onnea. Loppujen lopuksi apinan henki kuitenkin säästyi ja sekin pääsi perille New Yorkiin.

Pesulapalvelut toimivat hyvin niin laivoilla kuin maissakin, joten vaatteet riittivät, Nellien täytyi kuitenkin kieltäytyä monista illalliskutsuista koska hänellä ei ollut mukanaan iltapukua.

Minä olen matkoillani tottunut kävelemään pitkiäkin matkoja, Nellie, eivätkä muutkaan kanssamatkustajat kävelleet, heitä odottivat hevoskärryt tai riksa tai kulien kuljettamat kantotuolit jotka kiidättivät heidät seuraavalle junalle tai katselemaan kaupunkien nähtävyyksiä. Uteliaana Nellie sitten tarkasteli kunkin maan asukkaita, teki huomioita heidän rodullisista piirteistään, pukeutumisesta, siisteydestä ja luonteenlaadusta. Asenteet olivat ajan hengen mukaiset, englantilaiset olivat herrakansaa ja palvelijoita kohdeltiin niin kuin palvelijoita siihen aikaan kohdeltiin. Nellie itse amerikkalaisena nuorena naisena, matkan aikana 26-vuotiaana oli sangen patrioottinen, hän vertaa kaikkia ilmiöitä amerikkalaisiin, on huolissaan siitä ettei Amerikkaa tunneta maailmalla ja päätyy usein lopputulokseen, että kotona on kaikki parempaa.

Nellie oli aito suffragetti joka paljasti yhteiskunnan eriarvoisuuksia ja yritti tulla kohdelluksi niin kuin miehiäkin kohdeltiin, oli ennenkuulumatonta naiselle matkustaa yksin ja laivoillakin saattoi törmätä outoihin sääntöihin kuten esim. siihen, että laivan kannelle ei saanut mennä aamutunteina koska silloin miehet käyskentelivät siellä pyjamassa tai, että naisten tuli kulkea takaovesta miesten kulkiessa pääovesta.

Lehden päätoimittaja oli kuitenkin Nellien tietämättä juoninut ja lähettänyt kilpailevan journalistin matkaan vastakkaisesta suunnasta. Lukijat saivat sitten äänestää jommankumman voitosta. Puolimatkassa kun Nellien oli odotettava viikko laivaa niin hänelle kerrottiin yllättäen asiasta…

Seuraa Fammoa myös Facebokissa https://facebook.com/fammomatkalla

ja Instassa https://instagram.com/te_strom