Suomen pohjoisimmalla pisteellä Nuorgamissa

Mikäli on vieraillut Suomen eteläisimmällä, läntisimmällä ja itäisimmällä pisteellä niin mikä olisikaan luonnollinen jatkumo näille vierailuille?

https://fammomatkalla.blog/2018/07/03/market/

https://fammomatkalla.blog/2020/07/14/suomen-itaisimmalla-pisteella/https://fammomatkalla.blog/2020/07/30/hangon-tulliniemi-on-manner-suomen-etelaisin-paikka/

Aivan oikein, pohjoisin pistehän se tietysti olisi ja Lapinmatkallamme olinkin suunnitellut, että ajaisimme aivan Lapin perukoille Nuorgamiin asti.

Kun summittainen reittisuunnitelma oli tehty ja parille ensimmäiselle yölle varattu majoitus, oltiinkin jo sitten matkan toteutuksessa. Koira vietiin tällä kertaa hoitoon, niitä on enää yksi, toisen menehdyttyä alkukesästä. Kumma, että heti kun olin päättänyt käydä Nuorgamissa niin kylän nimi putkahteli esiin kaikenmoisissa uutisissa, alkoi jo tuntua siltä, että puolet suomalaisista oli matkalla Nuorgamiin.

Pakkaaminen oli haastavaa, etelässä lämpömittari pyrki väkisinkin 30 asteen yläpuolelle ja vähäinenkin ponnistus sai hien virtaamaan, kuitenkin Lappiin luvattiin koleaa ja sadetta. Onneksi autolla matkatessa voi ottaa mukaansa kaiken haluamansa, eli sopivaa vermettä kaikenlaiseen säähän.

Säätiedotus piti kutakuinkin paikkansa, sadekuuroja tuli Rovaniemen yläpuolella ja päivälämpötilat olivat 15 asteen luokkaa, öisin oli vieläkin viileämpää.

Matka vei rantatietä pitkin Kokkolaan, edelleen Ouluun ja Rovaniemen kautta Sodankylään. Viimeksi olin Lapissa viime vuosituhannen lopussa ja silloinkin talvella joten Lapin kesäiset maisemat olivat ihmettelyn aihe. Rovaniemellä alkoi jo tulla poroja vastaan maantiellä, sielläpä nuo laidunsivat pientareilla tai jolkuttivat maantiellä, yhtään porokolaria emme nähneet, autoilijat ajoivat tarkkaavaisina, mutta varmasti onnettomuuksiakin sattuu usein.

Porot tulivat iholle
Sodankylän vanha kirkko
Hotelli Sodankylässä yövyttiin
Paikallinen kirjastokin tuli tutuksi
Seuraava aamu alkoi kulttuuripläjäyksellä

Sodankylässä kului matkan kolmas yö, siellä tuntui jo aidolta Lapilta, kunta on tunnettu jokavuotisista elokuvajuhlistaan, juhlat oli pidetty jo kesäkuun puolella, mutta löysin toki Peter von Baghin kadun. Muita nähtävyyksiä etsiessäni löysin tietysti kirkot; vanhan ja uuden. Sadekuuro pääsi yllättämään ja pakenin kirjastoon, tuli sitten Sodankylän kirjastokin tutuksi.

Seuraava aamu alkoi Sodankylän muulla kulttuuritarjonnalla, siellä sijaitsee nimittäin Andreas Alariesto-museo ja museossa sattui olemaan uusi näyttely, joten sinne. Alarieston, tämän Lapin omalaatuisen taiteilijan suuri suru oli Lokan tekoaltaan kaivaminen ja taiteilijan oman kylän katoaminen altaan pohjaan.

Sodankylästä matka jatkui Ivaloon ja edelleen Inariin. Jossain Ivalon ja Inarin puolivälistä löytyi mielenkiintoinen nähtävyys, Karhunpesäkivi. Pysähdyimme koska oli lounasaika ja söimme, mitäpäs muutakaan kuin poronkäristystä. Sen jälkeen päätimme kiivetä parisataa metriä portaita ylös rinteeseen katsomaan mitä sieltä karhunpesästä oikein löytyisi. Onneksi kiipesimme, periltä löytyi suunnaton siirtokivilohkare minkä sisällä oli luola, tarpeeksi korkea isommallekin miehelle. https://outdoorfamily.fi/karhunpesakivi/ Luola on Suomen suurin rapautumalla syntynyt onkalo eli tafoni. Nimi tulee tapahtumasta kun erämaassa kulkeneen miehen yllätti lumimyrsky ja hän ryömi luolaan yöksi. Aamulla mies havaitsi, että samassa luolassa nukkui myös karhu. Onneksi karhu jatkoi talviuniaan ja mies pääsi poistumaan luolasta selviten säikähdyksellä.

Vielä toisen mokoman portaita kiivettyään pääsi näköalapaikalle, siinä sitä olikin sitten jo päivän jumpat tehty.

Kinder-kivi, tavallisen siirtokivilohkareen sisällä odottaa yllätys
Luolan suuaukko oli ahdas
Näköalapaikalla voi ihailla Lapin erämaata
Kumpi oli ensin Karhutupa vai Karhunpesä?
Kaikenlaista rekvisiittaa löytyi turistien iloksi ja houkutukseksi
Lapin karuhkoja maisemia tien E75 varrella

Inari jäi taaksemme, niin kuin myös nelisenkymmentä kilometriä Inarista sijaitseva kuuluisa Kaamasen kylä ja kauppa. Jätimme ne väliin ja päätimme tutustua niihin vasta tulomatkalla. Seuraava pysähdyspaikka oli siis vasta Utsjoella, nyt tulikin jo Tenojoki ja valtakunnanraja vastaan. Tosin Utsjoen raja-asemalta kulkee Norjaan (ainakin tällä hetkellä) vain tavaraliikenne. Matkustajaliikenne joutuu kiertämään Nuorgamin kautta.

Majoituimme Utsjoen keskustassa olevaan mökkikylään – uusi, mieltä avartava kokemus tällä matkalla sekin – ja tutustuimme sitten Utsjoen tarjontaan. Matkailijoita tuntui kiinnostavan lähinnä kalastus Tenojoella ja mikäs siinä, sehän onkin kuuluisa lohijoki komeine koskineen. Me kävimme tutustumassa alueen grillikahvilaan ja suuntasimme sitten askeleemme kohden komeaa rajasiltaa. Rupattelimme tullimiehen kanssa, joka neuvoi meille geokätkön paikan sillan puolivälissä eli valtakunnan rajalla, tavallisesti hän kuulemma saattaa etsijää perille asti. Rajalla on siis mainio palvelu.

Lapinkylä – campingalue ja mökkikylä

Nuorgamissa odotti Suomen pohjoisin piste ja sinne johtikin matkamme seuraavana aamuna. Matkaa oli nelisenkymmentä kilometriä, lämpötila noin 12 astetta ja sääennuste lupaili sateita. Nuorgam on niin pieni paikka, että keskustan läpi saattaa vahingossa ajaa sitä huomaamatta, kuuluisin rakennus on varmaankin K-ostoskeskus, joka luultavasti palvelee enimmäkseen norjalaisten tarpeita. Aamu oli niin aikainen, että ostoskeskus oli vielä suljettuna, mikäli se oli samanlainen kuin Sodankylässä niin se oli varsin hyvin varustettu.

Jatkoimme siis välittömästi valtakunnan rajalle.

Hupsista, siinähän se Suomen pohjoisin paikka sitten jo olikin, tien varressa muutama metri ennen valtakunnanrajaa. Paikan osoittamiseksi oli pystytetty kivipaasi kukkaistutuksineen. Kivipaadessa oli kaiverrettu laatta missä kerrottiin, että paikka on Suomen ja EU:n pohjoisin piste. Myös koordinaatit annettiin. Parkkitilaa oli parille, kolmelle autolle, jos vaikka tungosta tulisi. Paikalla oli myös vieraskirja mikäli halusi jättää pysyvämmän muiston itsestään.

Vieraskirja on laatikossaan

Muutama sadepisara putoili jo joten hyppäsimme autoon ja ajoin Norjan puolelle. Rajalla Norjan tulli skannasi rokotustodistustemme QR-koodit ja rajatarkastus oli siten suoritettu. Nyt oltiin Norjassa, rajapaikkakunta on Polmak (Pulmanki), tie seurailee Tenojokea. Tanan kohdalla pääsee joen yli ja sieltä pääsee myös esim. Kirkenesiin tai Varangerinvuonolle Vadsöhön. Me ylitimme kuitenkin joen Tanassa ja ajoimme pitkin Tenojoen rantaa. Tie oli alkumatkasta osittain rouhittu asfalttitöitä varten ja tihkusadekin vaivasi aika ajoin, pysähdyimme Sirman kylässä joka sekin oli aika vaatimattoman oloinen. Tenojoki toki oli yhtä komea kummallakin puolella rajaa.

Koskiakin riitti matkan varrella
Joki ja tunturit, näissä sopi leputtaa silmiään
Silta Utsjoelle

Päätettiin sitten ettei ajeta pidemmälle Norjassa vaan tullaan takaisin Utsjoen raja-aseman kautta ja ajetaan etelään päin. Rajamuodollisuudet olivat helpot. Norjan puolelta sai ajaa suoraan yli ja Suomen puolella kysyttiin: Kait teillä on rokotustodistukset?

-On toki.

-Tervetuloa sitten Suomeen!

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa.

https://instagram.com/te_strom

https://facebook.com/fammomatkalla

17 vastausta artikkeliin “Suomen pohjoisimmalla pisteellä Nuorgamissa

  1. Tulee taas syksyllä lähdettyä noille seuduille. Ehkä tulee käytyä sielläkin. Tänä vuonna tulee käytyä myös Tulliniemessä ja Märketillä. Ilomantsissakin olen käynyt, mutta en tietääkseni kaikkein itäisimmässä pisteessa.

    Tykkää

    1. Aiot siis ajaa Suomen päästä päähän, Tulliniemestä Nuorgamiin, 1415 km. Hyvä suunnitelma😃

      Tykkää

  2. Tuli käytyä kesällä 2020 samoissa maisemissa kun vajaan kuukauden kiersin Suomen Lappia. Tuo pohjoisin rajapyykki ja merkki muuten ei ole oikeasti se pohjoisin paikka, vaan sijaitsee Tenojoen rannassa mutta yksityisessä pihapiirissä. Tästä syystä varmaankin tuo rajapyykki tai piste on laitettu siihen maantien varteen ja vielä eteläpuolelle. Tarkistin koordinaatit navigaattorista ja totesin että sinne oikeaan pohjoiseen pisteeseen ei sitten mennä.

    Tykkää

    1. Sama juttu muuten Tulliniemessä, viereinen niemenkärki on selvästikin etelämpänä, mutta sinne ei saa mennä. Tyydymme siihen mitä meille annetaan 🙂

      Tykkää

  3. Kiva kirjoitus ja hyvät kuvat. Itse en näitä pisteitä ole bonganut, monenlaista muuta senkin edestä. No, Lappi on itselleni melko vierasta seutua, tänä kesänä tosin Rovaniemelle asti ajelimme. Sen verran, että poroja ainakin saimme väistellä yllättävänkin paljon.

    Tykkää

    1. Kiitos Mari! Poroja näkyi kyllä runsaasti tiel. Onn

      Tykkää

  4. Tuttuja paikkoja, joskin paljon sellaista, jota ei ole tullut bongatuksi. Siispä kiitos vinkeistä, kun taas joskus noille kulmille lähdemme.

    Tykkää

    1. Aina löytyy jotakin uutta ja kokematonta tutuistakin paikoista.😄

      Tykkää

  5. Tuolla pohjoisemmassa pisteessä en olekaan käynyt. Olisi kiva kyllä ja matkaa etten päin Jäämeren rannalle.

    Tykkää

    1. Jäämerellä olin jo ollut, jos olisin jatkanut Norjassa eteenpäin niin sitten etelään. Sen sijaan Suomen pohjoiset osat, Utsjoki ja Inari olivat minulle aivan uusia tuttavuuksia.

      Liked by 1 henkilö

  6. Karhunpesäkivellä mekin kävimme omalla pohjoisen reissulla. Inarin maisemat olivat kauniit ja me ajelimme Tenojoen vartta pitkin alas. Poroja oli paljon tiellä, mutta onneksi ne eivät samalla tavalla loiki auton eteen kuin hirvet (ovat hitaampia).

    Tykkää

    1. Tenojoki taitaa olla aika samanlainen kummallakin puolella rajaa. Teiden kunnossa voi olla eroavaisuuksia.
      Karhunpesäkivi oli pysähtymisen arvoinen paikka.

      Tykkää

  7. Olen niin samaa mieltä kanssasi. Minustakin oikea Lappi alkaa vasta Sodankylästä 🙂 Sellainen asia tuli mieleen luettuani matkakertomustasi, että oliko Tenolla miten paljon turisteja tänä kesänä? Lohen kalastus on tänä kesänä Tenolla kielletty ja mietin sitä, että minkälaisia vaikutuksia sillä mahtaa olla alueen matkailuun.

    Tykkää

    1. Vaikea sanoa oliko paljon vai vähän turisteja kun en ole ennen ollut siellä, ainakin majoitukset olivat kovin varattuja. Liikennekin oli välillä ruuhkaista, tosin Rovaniemen jälkeen helpotti.

      Tykkää

  8. Onkin kyllä aikaa kun olen tuolla käynyt. Joskus lapsena eikä siitäkään juuri muistikuvia ole. Nyt on varmaan ollut siinä mielessä kiva aika kierrellä Lappia, että siellä ei ole ollut ulkomaalaisia. Vai onkohan ollut jopa enemmän porukkaa nyt kun kaikkia kiertävät kotimaata? Olisi kyllä mukavaa päästä pitkästä aikaa Lappiin.

    Tykkää

    1. Sen jälkeen kun lopetin laskettelun ei vaan ole tullut lähdettyä Lappiin ja onhan siellä kesällä aivan eri näköistä ja oloista.
      Ulkomaalaisia oli tosiaan harvakseltaan, mutta oli kuitenkin. Edellisten vuosien määrästä en osaa sanoa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close