Seili – karkotettujen sielujen saari

Mikäli olisin elänyt 1800- luvulla tai 1900-luvun alussa.

Mikäli olisin kärsinyt henkisestä tasapainottomuudesta tai minussa olisi ollut noidan vikaa tai mieheni olisi halunnut päästä eroon minusta.

Siinä tapauksessa olisin saattanut joutua Seilin saarelle. Seilin saari oli siitä erikoinen, että sinne sai vain menolippuja, ruumisarkkulaudat sai ottaa mukaansa sillä Seiliin matkustanut ei koskaan päässyt takaisin mannermaalle.

1600- ja 1700-luvuilla saarta asuttivat myös lepraan sairastuneet sillä lepra oli tarttuva tauti johon ei tiedetty parannusta ja niinpä sairastuneet täytyi eristää muusta yhteiskunnasta. Kuningas Kustaa II Adolf perusti saareen leprasairaalan jo vuonna 1619. Myöhemmin saarelle perustettiin osasto mielenterveyspotilaille, hourujen huone tai ” vårdanstalt för fattighjon och svagsinta”. Vaivaisia, jotka haluttiin eristää olivat kuurot, sokeat ja liikuntakyvyttömät. Alunperin saari valittiin sen maaperän tähden, hiekkamaahan oli helppo kaivaa hautoja. Saari oli ollut hylkeenpytäjien käytössä ja saanut nimensä saaliseläimen mukaan, mutta mikä olisikaan parempi nimi saarelle jota asuttavat karkotetut sielut. (huom. själ=sielu, myös vanha muoto sanasta säl=hylje).

Talo missä nyt toimii Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos on entinen hospitaali. Aikaisemmin Seili koostui kahdesta saaresta, pääsaarella asui henkilökunta, leprasairaat asuivat viereisellä pikkusaarella. Saaret ovat kuitenkin nykyisin yhdistyneet maan kohoamisen seurauksena.

Paitsi merentutkimusta, Seilillä on myös muuta toimintaa. Kesäkaudella turismi on tärkeässä asemassa, kulkeehan mm. saariston pieni rengastie Seilin kautta joten matkalaisia pistäytyy Seilissä runsain mitoin. Heitä tulee myös veneillä, yöpyjiä varten on rakennettu sosiaalitilat grillikatoksineen.

Saarella järjestetään myös erilaisia seminaareja ja nuorisoleirejä, heinäkuussa on tulossa mm. konsertti ja päätalossa voi ihailla taidetta, tällä hetkellä siellä on näytillä mm. Helena Bruunin 100-vuotis muistonäyttely.

Yhteysalukset kiinnittyvät saaren postilaituriin, sieltä on puolisen kilometriä patikoitavaa jotta pääsee päätalolle, pienenä vinkkinä: metsän läpi kulkee myös oikotie. Yhteysaluksen kyytiin pääsee Rymättylän Röölästä tai vaihtoehtoisesti Nauvosta. Aikatauluja voi katsella esimerkiksi sivulta http://www.saaristolinja.fi

Mikäli omatoimimatkailu ei jaksa innostaa niin toki Seiliin pääsee tutustumaan myös opastetuilla matkoilla.

Yhteysalukset kiinnittyvät postilaituriin
Päärakennuksessa toimi ”Hospitaali”, Gulichin vuonna 1851 suunnittelema uusklassista tyyliä oleva mielisairaala
160 hehtaarissa riittää tutkimista

Mielisairaala suljettiin 1960-luvun alussa ja nykyään turistit ovat tervetulleita saarelle ja kyllähän mielikuvitus laukkaa valtoimenaan kulkiessa tämän 160 hehtaarin saaren kujilla ja poluilla, väkisinkin miettii leprasairaiden ja mielenterveyspotilaiden arjen sujumista ja elämän kulkua.

Turistin onneksi päärakennuksessa on myös ravintola, Ravintola Seili, mikäli eväät ovat unohtuneet matkasta. Aamiaista saa jo kahdeksalta ja lounasta puolilta päivin. Siinä herkullista kalaa mutustellessa voi miettiä entisten asukkien ruokalistaa: joka toinen päivä oli luusoppaa ja joka toinen päivä velliä. Sunnuntai oli yhtä autuutta, silloin sai sekä velliä että luusoppaa. Eipä ihme, että sairaiden vaihtuvuus olikin melkoinen.

Ravintolan puutarhassa on viihtyisää

Seilin kirkko rakennettiin vanhemman, ränsistyneen kirkon tilalle vuonna 1733. Punaisessa kirkossa on kaksi ovea, toinen oli tarkoitettu leprasairaille ja toinen muille asujille. Myös jumalanpalveluksen aikana leprasairaat pysyttelivät omassa aitiossaan.

Kirkon takana levittäytyy laajahko hautausmaa, asukkaiden viimeinen sijoituspaikka.

Seilin punamultainen hirsikirkko

Kirkon kellotapuli

Kirkkorannasta toiselta puolen saarta löytyy Seilin toinen laituri, se on tarkoitettu huviveneiden kiinnitykseen päivä- tai yövierailun aikana.

Saavuimme Seiliin veneellä iltasella ja kiinnityimme tähän samaiseen Kirkkorannan laituriin, jossa olikin vielä vapaata tilaa. Ensimmäiseksi täytyi ihastella saaren vehreyttä, muistin saaren kohtalaisen karuna mikä ei pitänyt alkuunkaan paikkaansa näin kesäkuun puolessavälissä.

Ensimmäinen tutustumiskohteeni oli kirkko ja sen yhteydessä oleva hautausmaa. Miltähän mahtoi tuntua saapua saarelle kun ainoa omaisuus oli vaatemytty, mukaan vaadittavat 20 taalaria ja ruumisarkkulaudat. Kirkonmenoja pidettiin viikoittain, mutta usein oli varmaankin myös hautajaisia, nämä taisivat olla ne tärkeimmät juhlallisuudet saarella.

Seilin saarella on mahdollisuus saunomiseen, mutta ilta oli jo sen verran myöhäinen, että saunavuorot oli varattu, niinpä käytinkin loppuillan vain saarella kiertelyyn.

Seuraava päivä valkeni kauniina ja aurinkoisena, nyt oli mahdollisuus nauttia saaren palveluista, lämpimästä suihkusta ja saaren kahvilasta sekä ravintolasta.

Sitten odottikin jo seuraava saari houkutuksineen ja Seili oli jätettävä haikein mielin.

Kirkkorannan huvivenelaituri
Huoltorakennus retkeilijöille ja veneilijöille

Majoitustilaa
Juhannuksen aikaan kukkaloisto oli mahtavimmillaan

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa

https://instagram.com/te_strom

https://facebook.com/fammomatkalla

20 vastausta artikkeliin “Seili – karkotettujen sielujen saari

  1. Seilin historia on itselleni aika tuttu, mutta en ole saarella ehtinyt vielä käymään. Elokuussa on kuitenkin tarkoitus lähteä. Todennäköisesti tulee otettua opastettu kierros, toivottavasti aikataulujen puolesta onnistuu!

    Tykkää

    1. Elokuussa ehtii hyvin, opastukset jatkuvat läpi kesän.

      Tykkää

  2. Seili on upea juuri mukaan lukien sen uskomaton historia, joka antaa lisämaustetta. Opas kierroksella olen itse käynyt ja voin suositella muillekin, koska opas kertoi asioita ja näyttää paikkoja, joita ei saarella muutoin tajua edes olevan.

    Tykkää

    1. Kyllä opas useinmiten valaisee historiaa paremmin, aina ajat vain eivät sovi.

      Liked by 1 henkilö

  3. Saariston rengastie on omalla to do -listalla kotimaankohteista, ja Seili siten myös kiinnostaa. Sillä on kyllä varsin kiehtova historia, joka tuntuu vähän erikoiseltakin kaikessa synkkyydessään, kun kyseessä on kaunis saari.

    Tykkää

    1. Saariston rengastiehen voi mainiosti yhdistää Seilin vierailun. Pyöräilijöitä näkyikin matkallamme runsaasti.

      Tykkää

  4. Kerran venereissulla noustiin Seilissä maihin ja tykkäsin kovasti paikasta. Sinänsä historia on ikävä, mutta paikka on kaunis. Tuli mukavasti muistiin mitä siellä näki noista kuvista. Itse en tainnut tuolloin kuvia ottaa tai sitten ovat jonnekin kadonneet. Kiitos!

    Tykkää

    1. Tuolla on tullut pistäydyttyä muutaman kerran, mutta tälläinen yön yli käynti on mielestäni antoisampaa, kauemminkin olisi viihtynyt.

      Tykkää

  5. Oho, olipas melkoinen historia pläjäys. Tuli heti mieleen saari Havaijilla, joka on ollut samanlaisessa käytössä. Se kuuluu nyt kansallispuistoyksiköihin. Meidän oli tarkoitus siellä vierailla keväällä 2020 mutta jo kaikkien arvaamasta syystä matka peruuntui. Oli mielenkiintoista lukea Seilin saaresta. Näyttää kauniilta. Taas yksi paikka lisää käytävien paikkojen listaan.

    Tykkää

    1. Mielenkiintoists, että Hawaijilla on samanlainen saari. Itse olen käynyt vastasvsnlaisella saarella Kreetalla Spinalongassa.

      Tykkää

  6. Seili on kyllä kaunis ja sillä on mielenkiintoinen historia, joka on myös innoittanut musikaalien ja näytelmien tekoon. Itse olen käynyt saarella useamman kerran ja nähnyt siitä tehdyn musikaalin Turussa, syksyllä olen menossa katsomaan toista Saloon. Ne tuovat tarinat vielä lähemmäksi ihoa. Suosittelen 💕

    Tykkää

    1. Hyvä vihje tuo musikaali, kiitos. Itse olen kyllä lukenut pari romaania jotka ovat saaneet innoituksensa Seilin historiasta.

      Tykkää

  7. Seili(kin) on välähdellyt monissa kanavissa tänä (toisena) kotimaanmatkailukesänä 🙂
    Omatoimisesti kävimme tuolla taannoin purjehdusvuosina pariinkin kertaan, mutta opastus toisi tietysti uusi näkökulmia saareen, joten kertausreissu voisi hyvinkin olla paikallaan.

    Tykkää

    1. Samoja saariahan tässä kierretään joka kesä, varsinkin nyt kun ei Ruotsin puolelle vielä ole ollut asiaa. Uusi näkökulma olisi toki välillä paikallaan.

      Tykkää

  8. Onpa saarella aika hirvittävä historia, joka ei kyllä minua kiehdo yhtään. Todella kauniita kuvia pitäisi Seilin saarelta nähdä, ennenkuin itse sinne lähtisin matkaa suunnittelemaan.

    Tykkää

    1. Pahempia ne sotahistoriat ovat, ihmisiä tapettiin ja kidutettiin suruttomasti. Seililä toteutui senaikainen sairaanhoito

      Liked by 1 henkilö

  9. Seili tuli itselleni tutuksi alun perin Jenni Vartiaisen kappaleesta, ja myöhemmin olen lukenut useampia matkajuttuja saaresta. En ole vielä ehtinyt käymään. Jotenkin paikan historia saa itselleni hieman melankolisen fiiliksen, enkä tiedä, mitä kummituksia pelkäisin, jos jäisin saarelle yöksi 😀

    Tykkää

    1. Ei kyllä tullut mieleenkään, että saarella kummittelisi, on se sen verran idyllinen paikka – ainakin auringonpaisteessa.😉

      Tykkää

  10. No nyt oli kyllä sellainen kohde mistä en ole ikinä kuullutkaan! Harvemmin sitä on millään saarilla tullut vierailtuakaan (paitsi täällä kotimökin lähellä toki) kun ei omaa paattia löydy mutta tuonnehan kyllä kivasti pääsis vaikkei omaa olisikaan.

    Tykkää

    1. Kyllä vaan, veneettömätkin pääsevät helposti. Samalla kierroksella voi vierailla vaikka useammassakin saaressa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close