Lähdettiin sitten Tampereelle

Kun olin lukenut kymmenennen blogin missä tarjoiltiin Tampere-vihjeitä niin olin jo vakuuttunut siitä, että minun oli tarkoitus lähteä Tampereelle, eiväthän ne kaikki Tamperetta ylistävät blogit mitenkään voineet olla väärässä. Ostin siis bussilipun Tampereelle ja lähdin matkaan, mukaan matkalle lähti lehtori G. Vietimme Tampereella kaksi päivää ja yhden yön. Kiirettä piti koko ajan ja kuitenkin suuri osa vihjeistä jäi toteuttamatta, aikaa olisi tarvinnut olla rutkasti lisää.

Mitä sitten ehdimme tehdä parissa päivässä?

Tampereen taidemuseo

Tampereen taidemuseon näyttelyitä on usein kehuttu. Tällä viikolla esillä oli vuoden nuori taiteilija Aapo Huhta sekä Space Works-näyttely.

Huhdan näyttely koostui neljästä valokuvasarjasta. Huhdasta sanotaan, että hänen käsissään tavanomaisesta tulee taianomaista.

Space Works Backlight 2020-näyttely on viivähtänyt museossa parin kuukauden ajan, se sisälsi 12 taiteilijan käsityksiä, myyttejä ja uskomuksia kuusta, Marsista ja ulkoavaruudesta. Osa teoksista on tehty avaruuskeskuksissa, osa jopa veden alla. Kovasti mielenkiintoinen oli hanhenkasvatus- ja opetusprojekti, tässä pitkässä projektissa hanhenpoikasia opetettiin liikkumaan kuun pinnalla.

Galleria Saskia

Galleria Saskia täyttää tänä vuonna 50 vuotta ollen Tampereen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut galleria. Galleriaa ylläpitää vapaaehtoisvoimin Saskia-yhdistys jolla on vuosittain 13-14 näyttelyä. Tämänhetkisen näyttelyn taiteilija on Teemu Saukkonen, hänen hevosaiheiset taulunsa olivat minun makuuni, muut eläinaiheet olivat jotenkin pelottavan groteskeja. Joku voisi tietysti pitää niitä naivistisen hellyttävinä.

Milavida

Museo Milavidassa olisi ollut joka naista koskettava näyttely – käsilaukun satavuotinen historia. Tässä näyttelyssä on esillä mm. Coco Chanelin, Karl Lagerfeldin ja Christian Diorin luomuksia. Nyt tosin sattui niin somasti, että museo oli auki vain viikonloppuisin joten laukut jäivät katsomatta. Itse talokin Näsilinna, alkuperäiseltä nimeltään Milavida, valmistunut vuonna 1898 olisi ollut katsomisen arvoinen. No, ensi kerralla sitten.

Tallinpihalle oli jo pystytetty kojuja joulua varten. Alueen putiikit pursuivat jouluisia tavaroita, suklaata ja lahjatavaroita. Vähän kun vielä olisi rekvisiitaksi lunta ja pimeässä tuikkivia kynttilöitä niin a vot, markkinat voisivat alkaa.

Näsinneula

Meillä oli lounasvaraus Näsinneulaan. Reipas kävely ja supernopealla hissillä ylös. Kolmen ruokalajin lounas ei jättänyt kylmäksi, alkupalaksi peuratartar, pääruokana kuhaa, jälkiruokana suklainen yllätys. Siinä oli kokki todellakin pannut parastaan.

Näsinneula kohoaa 168 metrin korkeuteen ja on tällä hetkellä Pohjoismaiden korkein toiminnassa oleva näkötorni. Se pyörii hitaasti ikuista ympyräänsä jo vuodesta 1971. Tosin ihmettelimme välillä josko se teki vain puoli kierrosta ja palasi takaisin. Niin sitä voi hämääntyä kun ruoka on niin hyvää, että keskittyy siihen täydellisesti.

Sara Hildénin taidemuseo

Sara Hildénin taidemuseo on kätevästi Näsinneulan kupeessa joten matkamme vei seuraavaksi sinne. Museo juhlisti Seurassa – Associates – Sällskap -näyttelyllään 100-vuotiasta Tampereen Taiteilijaseuraa. Se esittelee kuusi Tampereen Taiteilijaseuran jäsentä.

Museo oli kutsunut näyttelyyn Tomas Byströmin, Tuula Lehtisen, Osmo Rauhalan, Teemu Saukkosen, Jyrki Siukosen ja Ilkka Väätin, jotka ovat kaikki syntyneet 1950-luvulla.

Rockooppera Hamlet

Sitten olikin jo aika etsiä Scandic-hotellimme sillä Tampereen Työväen teatteri odotti jo, tulossa oli rokki-Shakespearea, nimittäin Otso Kauton ohjaama rock-ooppera Hamlet.

Teatterin järjestelyt toimivat hyvin, näin korona-aikaan takit piti ottaa mukaan katsomoon, kaikki tuolit eivät olleet käytössä ja jokainen asiakas käytti maskia.

Ooppera oli mukavaa vaihtelua teatterittomaan kevääseen ja kesään, Hamletin nimiosassa taiteili kuminauhamaisen notkea Saska Pulkkinen ja Ofeliana tanssi Inke Koskinen. Esityksessä riitti vauhtia ja visualisuutta, musiikki pauhasi välillä turhankin lujaa. Niin kuin Hamletissa aina käy niin tässäkin versiossa olivat kaikki lopulta kuolleet miekkaan tai myrkkyyn ja esitys oli lopussa.

Toinen päivä

Seuraava päivä alkoi Hotelli Scandicin perusmaittavalla aamiaisella. Sitten oli taas aika lähteä liikenteeseen. Ensimmäinen kohteemme oli Metso-kirjasto Hämeenpuistossa, ihan siinä hotellin lähellä.

Metso-kirjasto

Reima ja Raili Pietilän suunnittelema Metso-kirjasto kuvaa metsoa soitimella. Pitäisiköhän sitä tarkastella yläilmoista jotta näkisi oikean muodon. Kolmekerroksinen rakennus nousi tälle paikalle vuonna 1986 ja se on peruskorjattu muutama vuosi sitten. Onhan tuo kaunis ja maisemaan sulautuva, muistutti sitten metsoa tai ei. Sisältäkin rakennus tuli tutkittua tarkkaan, näytti peräti toimivalta kokonaisuudelta.

Laikku ja The Rat Bar

Kulttuuritalo Laikussa oli esillä kudonnaisia, suuritöisiä ja taitavasti tehtyjä. Nämä suurikokoiset kudelmat olivat kahden virolaistaiteilijan, Aet Ollisaaren ja Anu Raudin käsialaa.

Yksi huone oli omistettu Johanna Lonkan rottanäyttelylle The Rat Bar. Näyttelyssä oli hyödynnetty kulutuskulttuurin ylijäämämateriaaleja. Näyttely kuvasi ihmisen ja rotan samankaltaisuutta, yhteistä historiaa ja rinnakkaiselämää.

Finlayson

Finlaysonin vanhassa tehdasrakennuksessa voi tehdä kaikenmoista kuten testata kykyjään pakohuoneessa, kiipeillä katoilla tai harrastaa lasertaistelua. Me emme nyt etsineet minkäänlaista extremeä vaan menimme käymään vakoilumuseossa, pistäydyimme Himmelblau-galleriassa ja tutkailimme myös grafiikkapajaa.

Grafiikkapaja ja galleria Himmelblau

Grafiikkapaja Himmelblau on Suomen johtava taidegrafiikan vedostuspaja. Se on tehnyt yhteistyötä yli sadan taiteilijan kanssa vuodesta 1989. Grafiikkapajasta saa apua taideteoksen vedostamiseen, esittelyyn ja myymiseen.

Grafiikkapajan ohella historiallisessa Finlaysonin tehdasmiljööstä löytyy myös tilava galleria johon mahtuu kaikenmoista taidetta. Tällä hetkellä osan huoneista oli vallannut Blacklight – Related realities valokuvanäyttely missä esillä on valokuva- ja videoteoksia sekä installaatioita. Tilaa oli kuitenkin myös muille taideteoksille.

Vakoilumuseo

Finlaysonin tehdashallista löytyi myös vakoilumuseo – Spy Museum. Siellä sai ihmetellä sodankäynnin ja politiikan vakoilutyökaluja. Unohtakaa mikrofilmit ja vakoilukamerat, 500 vuotta sitten agentin paljaaseen päälakeen kirjoitettiin viesti, sitten odotettiin, että tukka kasvoi kunnes agentti lähetettiin määränpäähänsä. Ei hätäisen hommaa. Vakoilumuseossa voi myös muuttaa puheääntään, murtaa kassakaapin koodi ja osallistua agenttitestiin. Koskaan ei tiedä millaisia salaisia kykyjä sitä omaa!

Lounaspaikaksi löysimme näppärän Pikkubistro Kattilan. Lounaan jälkeen olikin hetki aikaa katsella kaupunkia ennen kuin oli jälleen aika siirtyä bussiasemalle.

Harmillista Tampereella oli, että keskikaupunki oli pienimuotoisen kaaoksen kourissa raitiotien rakennustöiden johdosta. Ehkäpä hyvää kannattaa kuitenkin odottaa.

Täytyy todeta, että lyhytkin matka virkistää kummasti. Haastavaa nykyisin on julkisten käyttö, ei maskikäytön vuoksi vaan siksi, että bussivuoroja on vähennetty ankaralla kädellä. Junallahan meille päin ei ole päässytkään enää aikoihin.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa.

https://instagram.com/te_strom

https://facebook.com/fammomatkalla