Lähdettiin sitten Tampereelle

Kun olin lukenut kymmenennen blogin missä tarjoiltiin Tampere-vihjeitä niin olin jo vakuuttunut siitä, että minun oli tarkoitus lähteä Tampereelle, eiväthän ne kaikki Tamperetta ylistävät blogit mitenkään voineet olla väärässä. Ostin siis bussilipun Tampereelle ja lähdin matkaan, mukaan matkalle lähti lehtori G. Vietimme Tampereella kaksi päivää ja yhden yön. Kiirettä piti koko ajan ja kuitenkin suuri osa vihjeistä jäi toteuttamatta, aikaa olisi tarvinnut olla rutkasti lisää.

Mitä sitten ehdimme tehdä parissa päivässä?

Tampereen taidemuseo

Tampereen taidemuseon näyttelyitä on usein kehuttu. Tällä viikolla esillä oli vuoden nuori taiteilija Aapo Huhta sekä Space Works-näyttely.

Huhdan näyttely koostui neljästä valokuvasarjasta. Huhdasta sanotaan, että hänen käsissään tavanomaisesta tulee taianomaista.

Space Works Backlight 2020-näyttely on viivähtänyt museossa parin kuukauden ajan, se sisälsi 12 taiteilijan käsityksiä, myyttejä ja uskomuksia kuusta, Marsista ja ulkoavaruudesta. Osa teoksista on tehty avaruuskeskuksissa, osa jopa veden alla. Kovasti mielenkiintoinen oli hanhenkasvatus- ja opetusprojekti, tässä pitkässä projektissa hanhenpoikasia opetettiin liikkumaan kuun pinnalla.

Space Works-näyttely satoa

Galleria Saskia

Galleria Saskia täyttää tänä vuonna 50 vuotta ollen Tampereen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut galleria. Galleriaa ylläpitää vapaaehtoisvoimin Saskia-yhdistys jolla on vuosittain 13-14 näyttelyä. Tämänhetkisen näyttelyn taiteilija on Teemu Saukkonen, hänen hevosaiheiset taulunsa olivat minun makuuni, muut eläinaiheet olivat jotenkin pelottavan groteskeja. Joku voisi tietysti pitää niitä naivistisen hellyttävinä.

Teemu Saukkonen

Milavida

Museo Milavidassa olisi ollut joka naista koskettava näyttely – käsilaukun satavuotinen historia. Tässä näyttelyssä on esillä mm. Coco Chanelin, Karl Lagerfeldin ja Christian Diorin luomuksia. Nyt tosin sattui niin somasti, että museo oli auki vain viikonloppuisin joten laukut jäivät katsomatta. Itse talokin Näsilinna, alkuperäiseltä nimeltään Milavida, valmistunut vuonna 1898 olisi ollut katsomisen arvoinen. No, ensi kerralla sitten.

Milavidan palatsi

Tallinpihalle oli jo pystytetty kojuja joulua varten. Alueen putiikit pursuivat jouluisia tavaroita, suklaata ja lahjatavaroita. Vähän kun vielä olisi rekvisiitaksi lunta ja pimeässä tuikkivia kynttilöitä niin a vot, markkinat voisivat alkaa.

Tallipiha valmistautuu jouluun

Näsinneula

Meillä oli lounasvaraus Näsinneulaan. Reipas kävely ja supernopealla hissillä ylös. Kolmen ruokalajin lounas ei jättänyt kylmäksi, alkupalaksi peuratartar, pääruokana kuhaa, jälkiruokana suklainen yllätys. Siinä oli kokki todellakin pannut parastaan.

Näsinneula kohoaa 168 metrin korkeuteen ja on tällä hetkellä Pohjoismaiden korkein toiminnassa oleva näkötorni. Se pyörii hitaasti ikuista ympyräänsä jo vuodesta 1971. Tosin ihmettelimme välillä josko se teki vain puoli kierrosta ja palasi takaisin. Niin sitä voi hämääntyä kun ruoka on niin hyvää, että keskittyy siihen täydellisesti.

Tuonne ylös pitäisi päästä
Näköala 168 metristä
Menossa on kolmen ruokalajin lounas

Sara Hildénin taidemuseo

Sara Hildénin taidemuseo on kätevästi Näsinneulan kupeessa joten matkamme vei seuraavaksi sinne. Museo juhlisti Seurassa – Associates – Sällskap -näyttelyllään 100-vuotiasta Tampereen Taiteilijaseuraa. Se esittelee kuusi Tampereen Taiteilijaseuran jäsentä.

Museo oli kutsunut näyttelyyn Tomas ByströminTuula LehtisenOsmo RauhalanTeemu SaukkosenJyrki Siukosen ja Ilkka Väätin, jotka ovat kaikki syntyneet 1950-luvulla.

Osmo Rauhala
Tuula Lehtinen, Aamusumu
Tuula Lehtinen
Kenkiä kerrakseen

Rockooppera Hamlet

Sitten olikin jo aika etsiä Scandic-hotellimme sillä Tampereen Työväen teatteri odotti jo, tulossa oli rokki-Shakespearea, nimittäin Otso Kauton ohjaama rock-ooppera Hamlet.

Teatterin järjestelyt toimivat hyvin, näin korona-aikaan takit piti ottaa mukaan katsomoon, kaikki tuolit eivät olleet käytössä ja jokainen asiakas käytti maskia.

Ooppera oli mukavaa vaihtelua teatterittomaan kevääseen ja kesään, Hamletin nimiosassa taiteili kuminauhamaisen notkea Saska Pulkkinen ja Ofeliana tanssi Inke Koskinen. Esityksessä riitti vauhtia ja visualisuutta, musiikki pauhasi välillä turhankin lujaa. Niin kuin Hamletissa aina käy niin tässäkin versiossa olivat kaikki lopulta kuolleet miekkaan tai myrkkyyn ja esitys oli lopussa.

Liikettä ja visualisuutta rockoopperassa Hamlet

Toinen päivä

Seuraava päivä alkoi Hotelli Scandicin perusmaittavalla aamiaisella. Sitten oli taas aika lähteä liikenteeseen. Ensimmäinen kohteemme oli Metso-kirjasto Hämeenpuistossa, ihan siinä hotellin lähellä.

Metso-kirjasto

Reima ja Raili Pietilän suunnittelema Metso-kirjasto kuvaa metsoa soitimella. Pitäisiköhän sitä tarkastella yläilmoista jotta näkisi oikean muodon. Kolmekerroksinen rakennus nousi tälle paikalle vuonna 1986 ja se on peruskorjattu muutama vuosi sitten. Onhan tuo kaunis ja maisemaan sulautuva, muistutti sitten metsoa tai ei. Sisältäkin rakennus tuli tutkittua tarkkaan, näytti peräti toimivalta kokonaisuudelta.

Metso-kirjasto ulkoa…
… ja sisältä

Laikku ja The Rat Bar

Kulttuuritalo Laikussa oli esillä kudonnaisia, suuritöisiä ja taitavasti tehtyjä. Nämä suurikokoiset kudelmat olivat kahden virolaistaiteilijan, Aet Ollisaaren ja Anu Raudin käsialaa.

Yksi huone oli omistettu Johanna Lonkan rottanäyttelylle The Rat Bar. Näyttelyssä oli hyödynnetty kulutuskulttuurin ylijäämämateriaaleja. Näyttely kuvasi ihmisen ja rotan samankaltaisuutta, yhteistä historiaa ja rinnakkaiselämää.

Tätä työtä ei kudottu viikossa eikä kahdessakaan
Rottabaarissa oli tunnelmaa

Finlayson

Finlaysonin vanhassa tehdasrakennuksessa voi tehdä kaikenmoista kuten testata kykyjään pakohuoneessa, kiipeillä katoilla tai harrastaa lasertaistelua. Me emme nyt etsineet minkäänlaista extremeä vaan menimme käymään vakoilumuseossa, pistäydyimme Himmelblau-galleriassa ja tutkailimme myös grafiikkapajaa.

Grafiikkapaja ja galleria Himmelblau

Grafiikkapaja Himmelblau on Suomen johtava taidegrafiikan vedostuspaja. Se on tehnyt yhteistyötä yli sadan taiteilijan kanssa vuodesta 1989. Grafiikkapajasta saa apua taideteoksen vedostamiseen, esittelyyn ja myymiseen.

Grafiikkapajan ohella historiallisessa Finlaysonin tehdasmiljööstä löytyy myös tilava galleria johon mahtuu kaikenmoista taidetta. Tällä hetkellä osan huoneista oli vallannut Blacklight – Related realities valokuvanäyttely missä esillä on valokuva- ja videoteoksia sekä installaatioita. Tilaa oli kuitenkin myös muille taideteoksille.

Puolivalmista ja valmista
Grafiikkapajasta oli hienot näkymät koskelle

Vakoilumuseo

Finlaysonin tehdashallista löytyi myös vakoilumuseo – Spy Museum. Siellä sai ihmetellä sodankäynnin ja politiikan vakoilutyökaluja. Unohtakaa mikrofilmit ja vakoilukamerat, 500 vuotta sitten agentin paljaaseen päälakeen kirjoitettiin viesti, sitten odotettiin, että tukka kasvoi kunnes agentti lähetettiin määränpäähänsä. Ei hätäisen hommaa. Vakoilumuseossa voi myös muuttaa puheääntään, murtaa kassakaapin koodi ja osallistua agenttitestiin. Koskaan ei tiedä millaisia salaisia kykyjä sitä omaa!

Tunnistamaton vakooja

Lounaspaikaksi löysimme näppärän Pikkubistro Kattilan. Lounaan jälkeen olikin hetki aikaa katsella kaupunkia ennen kuin oli jälleen aika siirtyä bussiasemalle.

Harmillista Tampereella oli, että keskikaupunki oli pienimuotoisen kaaoksen kourissa raitiotien rakennustöiden johdosta. Ehkäpä hyvää kannattaa kuitenkin odottaa.

Hieno asia ettei kaikkia vanhoja rakennuksia ole purettu
Kuka jaksaisi enää nykyaikana tehdä stukkoja
Tampereen ortodoksikirkko

Täytyy todeta, että lyhytkin matka virkistää kummasti. Haastavaa nykyisin on julkisten käyttö, ei maskikäytön vuoksi vaan siksi, että bussivuoroja on vähennetty ankaralla kädellä. Junallahan meille päin ei ole päässytkään enää aikoihin.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa.

https://instagram.com/te_strom

https://facebook.com/fammomatkalla

14 vastausta artikkeliin “Lähdettiin sitten Tampereelle

  1. Hei, kiva lukea matkajuttujasi. Me myös matkusteltiin avovaimon kanssa ahkerasti Euroopassa ja Suomessa ennen korona-aikaa. Alkuvuodesta ehdittiin käydä vielä Varsovassa ja Berliinissä pitkiä viikonloppuja viettämässä. Nyt kotona-aikana ollaan pysytelty pääasiassa kotona Vantaalla ja lähimatkailtu pk-seudulla. Meidän matkamme olivat samanluonteisia kuin sinun: mielenkiintoisia havaintoja paikan päältä, kulttuuria, kivoissa ravintoloissa syömistä, rentoutumista hotellissa ym. Matkakaipuu jäi edelleen, toivottavasti päästään lievittämään sitä joskus tulevaisuudessa.

    Tykkää

    1. Kiitos Pekka! Niinpä, se kaipuu ei häviä vaikka olosuhteet muuttuvat. Vaan eipä surra, kotimaassakin on monia hienoja paikkoja, jopa näin marraskuussa voi matkailla.

      Tykkää

  2. Oli kiva lukea tämä, vaikka olen asunut Tampereella jo 18 vuotta. Hyviä kuvia.

    Tykkää

    1. Kiitos Taina! Sinulla olisi varmaankin paljon muitakin vinkkejä😊

      Liked by 1 henkilö

  3. Kivat näkymät Näsineulasta, syksyinen Tampere näyttää kauniilta. Olisi hauskaa käydä siellä myös näin aikuis-iällä, lapsena olen käynyt monesti. Myös Ravintola Näsineulasta olen kuullut vuosien varrella paljon kehuja, ilmeisesti paikka on säilyttänyt tasonsa. Sielläkin olisi kiva käydä joskus.

    Tykkää

    1. Oli kyllä tasokas paikka ja näköalat olivat kohdillaan, en ole minäkään vuosikymmeniin käynyt.

      Tykkää

      1. Kiva kuulla, että edelleen Näsinneulan ruuat maistuvia, pitää mennä kyllä sinne taas. Ja kannattaa tulla uudelleen , Milavidan virtuaaliopastus ihan paras, Milavida on minusta paras museo Amurin Helmen ohella. Jälkimmäisessä hyvät aamupalat ja lounaat myös.

        Tykkää

      2. Ilmiselvästi tieni siis käy Milavidaan ja Amurin helmeen ensi kerralla 🙂

        Tykkää

  4. Kiva juttu jälleen kerran. Valtavasti olette ehtineet nähdä ja kulkea ja minulle, jolle Tampere on ollut monella tavalla tuttu jo kauan, oli monta uutta paikkaa. Tampere on mieheni kotikaupunki ja sukulaisvierailuja ja muutakin käynnin aihetta sinne riittää koko ajan. Ehkäpä juuri ihmisten tapaamisen takia museot ja näyttelyt jäävät vähemmälle, mutta pitäisi ihan selvästi. Kiitos! Aila

    Tykkää

    1. Näinhän se usein menee, sukulaisten kanssa on niin mukava viettää aikaa ettei muualle ehdi. Toisaalta teillä olisi monta hyvää opasta.

      Liked by 1 henkilö

  5. Todella paljon olette parissa päivässä ehtineet. Minäkin kävin pyörähtämässä Tampereella pari viikkoa sitten. Oma ohjelmani oli paljon löysempi 🙂 Elokuussa olin Tampereella työmatkalla ja silloin kävimme Näsinneulassa illallisella. Hyvät oli ruoat ja upeat näköalat. Nyt kävin ihailemassa maisemia Pyynikin näkötornista sekä Pispalan ”kukkulalta”.

    Tykkää

    1. Pyynikin tornikin on kiva ja eikö siellä ole ne kaupungin parhaat munkit?

      Tykkää

  6. Aikamoisen kattauksen ehditte parissa päivässä käydä läpi erityisesti museo- ja kulttuuripuolelta! Nyt kyllä itseä tamperelaisena vähän harmittaa, että muistin vasta tämän jutun myötä tuon Space Works -näyttelyn. Minun oli tarkoitus käydä se katsomassa, mutta se ehtikin näemmä juuri päättyä.

    Tykkää

    1. Hyvä suunnittelu on kaiken a ja o! 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close