Itä-Suomen turneellamme satuimme Koitsanlahdella näkemään mielenkiintoisen opasteen valtatien vieressä, tulossa oli nähtävyys – patsaspuisto. Koska uteliaisuus on aina ollut yksi luonteenpiirteistäni, ehdotin välitöntä ajotaukoa ja auton parkkeerausta. Paikka vaikutti lupaavalta, p-paikka, myyntikojuineen odotti kutsuvasti.
Patsaspuistoon on vapaa pääsy vuorokauden ympäri, portilla voi sujauttaa lippaaseen vapaaehtoisen pääsymaksun, kerätyt varat käytetään patsaiden kunnostukseen ja henkilökunnan palkkaukseen koska valtionavustusta patsaspuisto ei valitettavasti saa.
Kun vierailija astuu tähän puolen hehtaarin puutarhaan niin ensimmäisenä tulijan toivottaa tervetulleeksi taiteilijan joogaavat näköispatsaat itsestään. Patsaat ovat taipuneet sen seitsemään erilaiseen jooga-asentoon.
Sutjakka joogaaja on taiteilija Veijo Rönkkönen 1944-2010, Parikkalan oma poika, taiteilijana oman polkunsa tallaaja, ihmisiä kaihtava erakkosielu. Hänen 50-vuotisen uurastuksensa tuloksena on syntynyt 255 joogaavaa hahmoa. Kaiken kaikkiaan erilaisia hahmoja on 565. Puutarhan toinen suuritöinen teos on lasten kulkue joka sisältää satakunta lapsihahmoa. Nämä lapsipatsaat olivat ainoita patsaita joita Rönkkönen teki äitinsä kuoleman jälkeen. Tämä oli tapa käsitellä Rönkkösen omaa traumaattista lapsuutta. Lapsikulkueen etunenässä kulkee rumpalipoika joka johdattaa lapsilauman ulos taiteilijan pihasta.
Polku vie syvemmälle rehevään puutarhaan jota kävijät ovat kuvailleet sanoilla ”paratiisi maan päällä” Saavuttuaan puutarhan nieluun löytyy joka puolelta värikkäitä betonipatsaita.
Kaikki patsaat on tehty samalla tekniikalla betonista valamalla ohuita kerroksia päällekkäin. Patsaiden päät on valmistettu erikseen ja kiinnitetty sitten vartaloon, suurimmalla osalla on suussaan hampaat. Osa patsaista on maalattu kokonaan tai osittain. Patsashahmojen motiivit vaihtelevat työnteosta lepäileviin ja ilakoiviin hahmoihin. Joka vuosi valmistui 5-6 uutta hahmoa.
Patsaspuiston tukemiseksi voi ostaa itselleen nimikkopatsaan. Maksaessaan 150 euroa saa nimikylttinsä nimikkopatsaan viereen. Kyltti pidetään siellä kahden vuoden ajan.
Toiset patsaista näyttävät irvokkailta, mikä johtuu siitä, että niiden suuhun asetetut hampaat ovat aitoja, ihmisten käyttämiä tekohampaita. Rönkkönen halusi hampaat patsailleen ja oli hyvin iloinen saadessaan vanhoja hammasproteeseja tutulta hammasteknikolta.
Vaikka tutustuin Parikkalan patsaspuistoon vasta nyt johtuen lähinnä siitä, etten usein ole autoillut itä-Suomessa, niin Rönkkönen on ulkomailla tunnettu nimi ja hänen patsaspuistonsa on arvostettu nähtävyys. Ennen kuolemaansa Rönkkönen ehti saada Suomessakin tunnustusta työstään, nimittäin Kulttuuriministeriön taiteen Suomi-palkinnon.
Veijo Rönkkösen vaatimattomasta asunnosta on tehty museo ja kauppa.
Pääsiäisenä vuonna 2010 Rönkkönen eli normaalien päivärutiiniensa mukaisesti, joogasi tunnin, sytytti tulen uuniin, kävi uimassa ja meni sitten päiväunille. Niiltä unilta hän ei enää herännyt.
Rönkkösen ajatuksena oli, että patsaat saisivat rauhassa mureta hänen kuolemansa jälkeen tai että patsaat haudattaisiin hiekkaan terrakotta-armeijan tavoin. Useat patsaat ovatkin jo sammaleen peitossa. Rönkkösen kuoleman jälkeen teollisuusneuvos Reino Uusitalo lunasti paikan säästäen sen näin useampien ihmisten ihailtavaksi. Vastoin Rönkkösen toivomusta joitakin patsaita on kunnostettu ja puutarhasta on tehty kaikille ihmisille avoinna oleva nähtävyys. Hyvä niin, on mielenkiintoista tarkastella taiteilijan elämäntyötä ja arvuutella hänen aivoituksiaan.
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa
FAMMO MATKALLA 
Me kävimme Vaasassa Edvininpolulla katsomassa ITE-taiteilija Edvin Hevonkosken teoksia. Polku oli todella mielenkiintoinen, oli hauska arvuutella taideteosten taustoja. Samalla kasvoi kiinnostus käydä katsomassa tämä Parikkalan patsaspuisto.
TykkääTykkää
Mielenkiintoisia nämä itseoppineet taiteilijat. Myös Loimaalla on Alpo Jaakolan patsaspuisto, siellä patsaat ovat vähän eri tyyppisiä.
TykkääTykkää
Parikkalan patsaspuisto on niin huikea idea, että melkein harmittaa, että matkamme ei ole vielä kertaakaan osunut tarpeeksi lähelle. Huvittelen sitä odotellessa lukemalla juttuja siitä. Kiitos ihan valtavan hyvistä kuvista ja kuvakulmista ja myös taustoituksesta tälle nähtävyydelle.
TykkääTykkää
Eipä tällainen länsisuomalainenkaan Parikkalaan niin usein eksy. Oli hienoa, että nyt eksyin ja toivottavasti tekin pidätte paikasta kun siellä joskus vierailette
TykkääLiked by 1 henkilö
Hauska paikka. Tuli myös käytyä tänä kesänä – pitkästä aikaa, vaikka vuosittain tuosta ohi on tullut ajettua. Nyt paikka oli täynnä ihmisiä – selvästi näkyi koronan vaikutus matkailuun.
TykkääTykkää
Tietyissä Suomi-paikoissa oli tungosta enkä minäkään joka kesä Itä-Suomessa ajele. Luinkin sinun kirjoituksesi paikasta. 🙂
TykkääTykkää
Kaikessa outoudessaan mielenkiintoisen näköinen paikka. 🙂
TykkääTykkää
Erikoinen, outo, mielenkiintoinen, mielipiteitä jakava, kaikkea sitä.
TykkääTykkää
Mielenkiintoinen paikka! 🙂 Törmäsin instagramissa kesän aikana tähän paikkaan. On kyllä ihanaa, että tällaisia erikoisia nähtävyyksiä tosiaan säästetään ja kunnostetaan.
TykkääTykkää
Joo, on hienoa, että joku ostaa näitä paikkoja niin, että muutkin saavat nauttia niistä.
TykkääTykkää
Nämä taidepuistot ovat mielenkiintoisia ja hyviä pysähtymispaikkoja tauon pitämiseen, ellei sitten ihan suoraan retkikohteita.
Tuolla on piipahdettava, jos noille kulmille eksyy. Oikeat tekarit patsaiden suussa kylläkin hiukkasen hirvittää.
TykkääTykkää
Ovathan ne tekarit jotenkin irvokkaita, mutta tyylinsä kullakin 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Patsaspuisto vaikuttaa paikalta, jossa kyllä itse viihtyisin. Olipa mukava lukea Veijo Rönkkösen elämäntarinaa, kiitos siitä!
TykkääTykkää
Kiitos itsellesi, että jaksoit lukea. Mielenkiintoisia nämä ITE-taiteilijat.
TykkääTykkää
Mekin kävimme täällä ensimmäistä kertaa tänä vuonna, koska meillä oli juhannusmökki Parikkalasta vuokrattuna. Huikean omintakeinen ja hieno paikka. Tässä vielä avautui enemmän paikan historia, silloin emme paikan päällä malttaneet muuta tehdä kuin maleksia patsaiden keskellä. 🙂
TykkääTykkää
Mekin kävimme täällä ensimmäistä kertaa tänä vuonna, koska meillä oli juhannusmökki Parikkalasta vuokrattuna. Huikean omintakeinen ja hieno paikka. Tässä vielä avautui enemmän paikan historia, silloin emme paikan päällä malttaneet muuta tehdä kuin maleksia patsaiden keskellä. 🙂
TykkääTykkää
Tuntuu olleen hyvin suosittu pysähdyspaikka tänä kesänä. Juhannus Parikkalassa oli varmasti hieno kokemus!
TykkääTykkää
Tämäkin tuntuu olevan niitä kotimaan kohteista, joissa ”kaikki” käyvät tänä kesänä – mekin. Olihan se sen verran lähellä Punkaharjua, jossa yövyimme Hotelli Punkaharjussa, jossa myös ”kaikki” ovat tänä kesänä käyneet. Patsaspuisto oli mielenkiintoinen sekoitus ihan kivaa taidetta ja paikoitellen, kuten itsekin totesit, vähän luontaantyötävän irvokastakin sellaista.
TykkääTykkää
No tottakai tuli käytyä myös Punkaharjulla, en tosin yöpynyt hotelli Punkaharjussa vaan Kruunupuistossa koska siellä on hyvä uima-allas. Sielläkin on moni tänä kesänä yöpynyt.
TykkääTykkää
Mielenkiintoinen tarina, kiitos kun jaoit.
Tärkeä pointti tuo, että ”portilla voi sujauttaa lippaaseen vapaaehtoisen pääsymaksun ja kerätyt varat käytetään patsaiden kunnostukseen ja henkilökunnan palkkaukseen koska valtionavustusta patsaspuisto ei valitettavasti saa”. Voisi blogeillakin olla tuollainen lipas, johon laitetaan vapaaehtoinen pääsymaksu, jonka varoilla blogia voi ylläpitää ja kunnostaa ITE.
TykkääTykkää
Hmm… ideana harkitsemisen arvoinen.
TykkääTykkää