Oli tarkoitus lähteä perjantaiksi Hankoon. Satoi kuitenkin kaatamalla aamusta iltaan. Ei sitten lähdetty. Lauantaina tehtiin uusi yritys, matkalla satoi, mutta Perniön jälkeen sade loppui ja Hanko oli kuin oma pieni maailmansa; auringonpaistetta ja shortsikeli.
Päästyämme Tulliniemen vapaasatamaan laitoimme auton parkkiin ja ryntäsimme rantaan. Virhe. Luontopolku mikä vei Tulliniemen kärkeen, manner-Suomen eteläisimmälle pisteelle oli toisella puolella niemeä. Tällä puolella oli hiekkaranta ja kaukana kärjessä luotsiasema. Täytyi nöyrtyä kysymään tietä.
Ei kun takaisin ja aloitus oikeasta paikasta. Itse asiassa yli kolmen kilometrin pituinen luontopolku oli hyvin merkitty, alussa hienoa ja tasaista soratietä, loppupuolella haastavampia kallioita. Takaisin täytyi tulla samaa tietä.
Sää oli juuri sopivan tuulinen liitolentämiseen, siksipä rantavedet olivatkin ahkerassa käytössä.
Luontopolku kulki enimmäkseen rantaa pitkin, se oli merkitty selvin, valkoisin merkein, polulta ei päässyt eksymään. Luonnonsuojelualueella kun oltiin niin polulta ei edes saanut ”eksyä”.
Rannoilla kasvoi merikaalia kuten Öron saarellakin. Myös monenmoiset kukat ilahduttivat polun tallaajaa. Tänne on myös istutettu mm. kangasajuruohoa erilajisia perhosia ilahduttamaan.
Yllättäen saavuimme laivahylylle. Tämä laiva oli Palawan-niminen laiva jolla syttyi tulipalo vuonna 1932. Se hinattiin sitten Tulliniemelle karille, mutta onnettomuudeksi siihen osui ajomiina 40-luvulla. Hylynpalaset ovat ajautuneet rantaan.
Noin polun puolivälissä oli aidattu hökkelikylä, romahtaneita tai romahtamaisillaan olevia rakennuksia. Nämä talot ovat suurimmaksi osaksi saksalaisten rakentamia. Saksalaiset käyttivät niitä lähinnä sotilaittensa loma-asuntoina. Myöhempinä vuosina niissä kuulusteltiin venäläisiä sotavankeja ja vuodesta 1948 parakit toimivat naisten työsiirtolana.
Aidalla erotettu vapaavarasto jatkui aina niemen kallioiseen kärkeen saakka. Oli siellä auto poikineen.
Niemen kärkeen saavuttuamme maisemat sen kun paranivat. Samalla myös polku katosi ja sen korvasivat kalliot. Onneksi sää oli hieno, sateisella säällä kalliot saattavat olla liukkaita ja tuuli kylmää.
Niemen kärjessä on kuulemma myös lepakoiden levähdys- ja ruokailupaikka niiden suunnatessa kohti eteläisempiä maita syysmuuton aikana.
Pitkä taivallus palkittiin vihdoin, perillä saattoi istuksia halutessaan penkeillä tai sileillä kallioilla. Eteläkärkeen oli koottu kiviröykkiö joka kertoi, että perillä ollaan.
Ja pitihän siitä saada todiste, joten minä ja Manda pääsimme kuvaan.
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa
FAMMO MATKALLA 
Vaikuttaa oikein viihtyisältä luontopolulta. Örössä törmättiin ensimmäistä kertaa tuohon merikaaliin, josta ei aikaisemmin oltu edes kuultu. Täytyykin laittaa Tulliniemi mieleen, mikäli Hangossa käydään.
TykkääTykkää
Merikaalia voisi varmaan kasvattaa omassakin puutarhassa, on perenna ja syötävä kasvi.
TykkääTykkää
Selkeä kuvaus karttoineen. Luulen että tänä kesänä moni käy tuolla(kin) — kun Hanko on tänä kesänä noussut ainakin etelä-suomalaisten suosioon.
TykkääTykkää
On vain sen verran pitkä lenkki, ettei samana päivänä ehdi enää laajaa kaupunkikierrosta, eli yöpyminen olisi järkevää.
TykkääTykkää
Niin, siellä Tulliniemen toisella puolella on nakuranta eli munamiehet. Se on aika huonosti merkitty vielä, joten kerran eksyin keskelle kikkelikavereita. Oikealla luontopolulla minua vähän kyrsii se, ettei voi ajaa fillarilla. Olen silti ajanut, paria talutusta lukuunottamatta, Kalskärsbergetille asti. Loppumatka on sitten niin vaativaa, etten ole vienyt fillaria sinne. Sitä paitsi, Suomen mantereen eteläisin kärki on viereisellä niemellä, minne ei saa mennä, koska se on sotilasaluetta ja siellä sijaitsee se luotsiasema.
Vankila kiinnostaa minua. Lapsena käyttäydyin vähän huonosti ja yksi aikuinen sanoi minulle, että minun tulevaisuuteni olisi siellä, joten minä vartuin ajatellen, että joudun sinne inessiiviin. Väärässä olivat. Youtubessa kuitenkin on leffa ”1964” minkä aiheena on irtolaisnaisten joutuminen pakkotyöhön maatilalle. Hangossakin naiset rehkivät muistaakseni tehden mattoja. Pakkotyölaitoksilla oli oma saaristonsa. Ilmajoella rakennettiin Koskenkorvan tehtaita. Olen puhunut siitä ikiliikkujana, sillä kun töppäilee viinan kanssa joutuu pakkotyölaitoksessa tekemään viinatehdasta, jonka tuotteilla tulee lisää asiakkaita pakkotyölaitoksiin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Aikamoinen paradoksi, kun töppäilee viinasten kanssa niin joutuu tekemään viinatehdasta😁Minäkin katsoin kyllä kartasta, että mitä tämä nyt on, toinen niemenkärki on selvästi etelämpänä. No, niin tai näin nakuja emme bonganneet, paljon kyllä muita auringonpalvojia ja paljon koiria. Se ei varsinaisesti haitannut kun meilläkin oli koirat mukana, tosin kaikki koirat eivät sietäneet toisiaan mikä joitakin voi häiritä.
TykkääTykkää
Tämä taitaa olla yksi tämän koronakesän suosituimpia luontopolkuja.
Me kävimme siellä jo toukokuun lopulla ja siitä kirjoittamaani juttua on luettu todella paljon.
Toukokuun lopulla oli vielä haastavaa saada Hangossa ruokaa, kun kaikki oli kiinni, mutta lopulta löytyi sitten paikallisten vinkistä pizzeria, josta sai ostaa pizzan mukaan, siis autossa syötäväksi 🙂
TykkääTykkää
Suositulta vaikuttaa niin kuin kaikki luontopolut tänä keväänä ja kesänä. Hangon ruokapaikoista en osaa sanoa koska söimme lounasta jo matkan varrella Perniössä, olivat varmaan jo auki.
TykkääTykkää
Näyttääpä kivalta kohteelta. En oikein usko tätä enää itsekään, mutta en ole käynyt Hangossa kertaakaan. Juttusi rohkaisee lähtemään, tuo luontopolku olisi juuri meidän juttu. Eikä täältä Helsingistä olisi sinne edes kovin kummoista matkaakaan. Kiitos ihanista kuvista!
TykkääTykkää
Kiitos kiitoksista! Eipä Hankoon tule useinkaan autolla lähdettyä, se on sen verran syrjässä. Sen sijaan veneellä siellä on jotenkin helpompi pistäytyä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kyllä me lähdemme autolla…
TykkääTykkää
Mielenkiintoinen paikka! Täytyy ottaa tämä syksymmällä kohteeksi, kun suurimmalta osalta on hävinnyt ulkoiluinnostus kelien viilennyttyä 🙂
TykkääTykkää
Ei se nyt kauhean ruuhkainen ollut
TykkääTykkää
Hanko on kiva kesäkaupunki! Tulliniemessä ei käyty, mutta maisemien perusteella tuo olisi myös kiva vierailukohde. Me käveltiin keskustan lähellä olevaa rakkauden polkua, joka sekin oli ihana!
TykkääTykkää
Hauskaa, että monessa kaupungissa on tuo rakastavaisten polku. No, riittäähän niitä rakastuneita niille kävelemään.
TykkääTykkää
Merikaali ja lepakoiden muutto – aina oppii uutta! Kaunis paikka ja kiehtova historia – suorastaan harmi ettei ole autoa, näihin paikkoihin on lapsilauman kanssa muuten vähän vaikeahko lähteä.
TykkääTykkää
Tuo lepakoiden muutto oli uutta minullekin. Muuttavat ainakin Viron puolelle asti.
TykkääTykkää
Onpa kaunista. Tuolla voisi pistäytyä. Samalla voisi käydä Gustasvärnin majakalla. Se on kai jossain lähellä. No Hangon edustalla ainakin. Oletko käynyt?
TykkääTykkää
En ole käynyt Gustavsvärnin majakalla, siellähän se on parin kilometrin päässä. Ehkä pitäisi joskus.
TykkääLiked by 1 henkilö
En myöskään. Sinne myös suunnitelmaa mennä käymään.
TykkääTykkää