Oikeastaan nyt piti kertoa Georgian kauneudesta ja sen kaupungeista, mutta ajatukset harhailevat. Nilkutan tässä kainalosauvoilla ja mieleen tulee kuinka kiipesin ylös raunioita Tikalin kansallispuistossa. Jääköön nyt se Georgia vähäksi aikaa odottamaan.
Guatemalakaipuu. Se on tässä nyt kasvanut pikkuhiljaa. Miten ihmeessä joka puolella tulee vastaan sana Tikal. Se on niitä paikkoja joista pidin kovasti, mutta jolle ei oikein anneta sille kuuluvaa arvoa. Siem Riepiin matkaa turisteja jatkuvana jonona, mutta harva menee katsomaan Tikalia? Paikka on kuitenkin mielestäni upea.
Tikal tarkoittaa kielien paikkaa, paikalliset tuntevat sen nimellä Yax Mutal. Se sijaitsee keskellä viidakkoa, alue on 570 km² suuruinen ja siihen kuuluu temppeleitä, pyramideja ja 14 kilometriä pitkä muuri. Lähimpään kaupunkiin Floresiin on 30 kilometriä.
Väli-Amerikan matkallani tulimme bussilla Belizestä ja suunnitelmissa oli pysähtyä pikku kylässä Lago dePetén Itzán rannalla lähellä Tikalia pari yötä saadaksemme rauhassa tutkia aluetta. Pääsimme majoituspaikkaamme joka oli rykelmä kaksikerroksisia taloja, keskellä oli sisäpiha. Huoneissa oli jykevät sisäänrakennetut kerrossängyt, neljä sänkyä huoneessa. Kylässä oli joku ravintola, mutta koska olimme kaikki ilman paikallista valuuttaa, päätti osa meistä lähteä nostamaan rahaa. Taksi veikin meidät Floresin jo autiolle ostarille, yllättävä löydös sinänsä. Sillä aikaa kun muut jonottivat temppuileviin automaatteihin niin valtuutimme yhden meistä menemään ostamaan jokaiselle pizzan. Tulikohan siinä kielivaikeuksia vai mikä ihmeen aivopieru, tulos oli kuitenkin, että hän oli ostanut jokaiselle perhepizzan johon kuului myös 1,5 litran kokis.
Majoituksessa jaoimme pizzaa, söimme mitä jaksoimme ja tungimme loput jääkaappiin. Aamulla olisi aikainen lähtö Tikalin kansallispuistoon, aamiainen oli emännältä tilattu jo kello kuusi.
Yö oli levoton, koirat haukkuivat kunnes kukkojen oli aika herätellä seudun väestö. Jokainen heräsi varmasti ilman herätyskelloa. Paitsi emäntä, häntä ei kuulunut. Ei tullut aamiaista, onneksi meillä oli runsaasti pizzaa.
Lähdimme sitten bussilla kohti pyramideja, tie olikin jokseenkin haastava, joten oli hyvä, että olimme lähteneet ajoissa. Alueen portilla tapasimme oppaamme Juanin, hän tulisi kertomaan meille alueesta, rakennuksista, kasveista ja eläimistä.
Viidakko oli heräilemässä, kävelemistä oli runsaasti ja maasto oli vaihtelevaa. Onneksi olin muistanut laittaa jalkaan viidakkoon sopivat kengät.
Vaikka Tikalin pyramidit ja temppelit ovat 2000-3000 vuotta vanhoja niin ne ”löydettiin” vasta vuonna 1848. Itse asiassa on koko ajan tiedetty, että ne olivat olemassa, mutta niitä alettiin kaivaa esiin vasta silloin. Nytkin nähtävillä on vain n. 11% raunioista. Se johtuu lähinnä siitä, että mayat rakensivat koko ajan uusia kerroksia vanhojen tilalle. Mayat eivät olleet mikään erityinen intiaanirotu vaan kulttuuri johon kuului väkeä eri roduista.
Pyramidit eivät olleet hautoja vaan niissä pidettiin uskonnollisia seremonioita. Mayoilla oli kastelujärjestelmät, matemaattinen järjestelmä ja tarkka kalenteri jonka avulla he pystyivät hallitsemaan massoja. Alempiarvoisten täytyikin asua alueen ulkopuolella.
Tämä alue eli suuruutensa kautta 200-850, mutta jo 900-luvun alussa koko alue hylättiin. Syynä on arveltu olevan kuivuuden ja sen mukanaan tuoman nälänhädän. Nämä ovat arveluja, varmasti sitä ei tiedä kukaan.
Hylätty alue tai ei, nykyisinkin pyramideilla pidetään seremonioita.
Alue jolla vierailimme oli itse asiassa kansallispuisto ja rauniot olivat vain osa sitä. Näimme temppeleitä, pyramideja ja palatseja, keskellä aluetta oli suuri tori, plaza. Kaikkiin sai kiivetä ylös, jotkut olivat tosin aika rapautuneita ja huonossa kunnossa niin, että niiden sivuun oli rakennettu puuportaat. Onnettomuuksia ja kuolemantapauksia onkin sattunut. Kiipesin itse ylös pariin pyramidiin koska ylhäältä oli mahtavat näköalat. Nykyään olen kuitenkin sitä mieltä, että pyramideihin ei tulisi lainkaan kiipeillä.
Juan kertoi, että mayat olivat innokkaita jalkapallon pelaajia, pallo oli tehty paikallisesta hedelmästä eikä sitä saanut koskea käsillä, muilla ruumiinosilla kyllä. Voittajajoukkue surmattiin, olisi luullut, että häviävä joukkue, mutta nähtävästi oli suuri kunnia tulla uhratuksi.
Juan esitteli meille matkan varrella myös viidakon eläimiä; hyönteisten ja lintujen lisäksi löytyi myös puiden latvoissa hyppeleviä, kirkuvia apinoita.
Löytyi myös krokotiililammikko, katselin vähän aikaa ympärilleni etteivät krokot olleet lähteneet kävelylle koskei niitä lammessakaan näkynyt.
Tikalilta matkamme jatkui kohden arvoituksellista Atitlan-järveä ja Antiguata, kaupunkia missä saimme seurata valtaista spektaakkelia, pääsiäiskulkueen kenraaliharjoitusta.
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa
FAMMO MATKALLA 
Tikalissa olisi hienoa päästä käymään. Oliko tuo puna-ara vapaana?
TykkääTykkää
Ei se missään viidakossa ollut, mutta ei sillä mitään ketjuakaan ollut. Menisin kyllä mielelläni uudestaan.
TykkääTykkää
Kävin helmikuussa Tikalissa samalla kun vietin viikon tuolla Floresissa. Tikal on kyllä yks hienoimmista intiaaniraunioista, missä olen Keski-Amerikassa käynyt 💕 Floresissa suuntasin kahdeksi viikoks Lake Atitlanille,ja kyllä voin sanoa että tuon kolmen viikon aikana rakastuin Guatemalaan. Sai Meksiko kilpailijan 😊
TykkääTykkää
Lake Atitlanilla meille tuli aika tiukat paikat kun veneeseemme tuli moottorivika ja jäimme pimeälle järvelle ajelehtimaan. Muuten hieno paikka.
TykkääTykkää
Jestas kuinka hurjan näköiset portaat! En olekaan tästä paikasta ennen kuullut, mutta ehdottomasti pitää painaa mieleen, jos tulisi vaikka tuonne päin maailmaa suunnattua. Mayojen kulttuuri on muutenkin mielettömän mielenkiintoista. Varmasti vaikuttava paikka, johon luonnollisesti ajatukset palaavat arjen hulinassakin.
TykkääTykkää
Hurjempaa niille on nousta ilman rakennettuja portaita kun kivet murenevat ja ovat liukkaan sammaleen peitossa. Paikka on minusta paras verrattuna Hondurasiin ja Meksikoon.
TykkääTykkää
Kaikenlaisista raunioista ja temppeleistä tykkään, mutta vaikka noilla on älyttömästi kulttuurihistoriallista arvoa, on ne mun silmään aika tylsän näköisiä. 🙂 Että sen puoleen vertaaminen vaikka juuri Angkorin temppeleihin on kuin vertaisi vaikka – no, jotain tosi simppeliä johonkin hyvin koristeelliseen. Etelä- ja Väli-Amerikka kyllä yhä kuuluvammin kutsuvat mua. Ties vaikka tuonnekin vielä joskus päätyisin.
TykkääTykkää
Tiedä sitten mitä tuoltakin vielä löytyy jos ja kun enemmän raunioita kaivetaan esiin. Paikan tunnelma on minusta myös ensiarvoisen tärkeä.
TykkääTykkää
Sattumalta olemme juuri huomenna menossa Tikaliin! (Kirjoitan tätä Guatemalan Antiguasta, josta siirrymme aamulennolla Floresiin). Kuvia katsellessasi nuo portaat melkein hirvittävät!
Papukaijoista joku kysyikin kommenteissa, ainakin Copanissa kertoivat, että näitä on usein pidetty lemmikkeinä, mutta nyttemmin heillä on projekti, jossa pyritään vapauttamaan lemmikkipapukaijat luontoon ja alkuun niitä ruokitaan suojelualueilla, jollainen esimerkiksi koko Copanin alue Hondurasissa oli. Ehkä jotain samanlaista on Tikalissa.
TykkääTykkää
Hyvä jos vapauttavat, puolikesyjä ne kumminkin ovat niin nähtävästi pyörivät siinä lähellä. Hyvää Tikalin rauniopäivää sinulle!
TykkääTykkää
Itseltäni olisi kyllä jäänyt kiipeämättä nuo portaat. Vaikka epäilemättä maisemat sitten palkitsivat! Jotenkin karun kaunista seutua näin yhtäkkiä kuvista päätellen.
TykkääTykkää
Jonkinlaista lumoa siellä kyllä kieltämättä on.
TykkääTykkää
Tuolla olisi kiva käydä joku päivä. En kyllä ole varma lähtisinkö kiipeämään noita portaita 🙂
TykkääTykkää
Mun piti oikein miettiä olenko käynyt Tikalissa 😀 (En ole). Silloin kun kierrettiin Väli-Amerikkaa taidettiin siirtyä suoraan Hondurasin puolelta Copanista Antiguaan Guatemalaan ja Tikal jäi (mutta tuli sitä monta muuta temppeliä nähtyä). Onneksi on asioita näkemättä Guatemalassa, syy palata sinne 🙂
TykkääTykkää
Piti vielä palaamani tähän Tikalin käyntimme jälkeen – milloinkahan kävit siellä, eli miltä ajalta tämä juttu on? Mielestäni yhdenkään temppelin portaat eivät tätä nykyä näyttäneet tuolta ja krokotiililammikko oli kokonaan kuivunut/kuivatettu. Nämäkin kohteet ihmeisesti muuttuvat vähän koko ajan – Chichen Itzan Facebook-kuviimme saimme ihmisiltä ”muisteloita” siitä, miten ovat nousseet sielläkin temppeleille, mitä ilmeisesti ei ole viimeiseen kymmeneen vuoteen enää saanut tehdä, eli maailma muuttuu vanhoilla raunioillakin koko ajan, näköjään 🙂
TykkääTykkää
Onhan tuosta käynnistäni vuosia, ei kuitenkaan vielä kymmentä, silloin nimittäin opas kielsi kiipeämästä Chichen Itzalle kun jotkut sitä yrittivät. Hyvä jos krokotiililammikko on hävitetty, sitä en kaipaisi 🙂 Mielenkiintoista nähdä kuvasi Tikalista, siellä on varmasti paljonkin uutta.
TykkääTykkää
Upean näköistä! 🙂 Etelä- ja Väli-Amerikka ovat suuri intohimoni ja on aina ihana saada lukea näistä paikoista kokemuksia. Kyllähän tuo pyramidiin kiipeäminen aika hurjalta näyttää, ihan alkoi hikoiluttamaan kun korkeanpaikankammosta kärsin. Huhhuh. Saas nähdä kuinka sitten tosipaikan tullen tulee käymään itseni kohdalla tulevaisuudessa kun paikalle vihdoin pääsen! 🙂 Ihania maisemia!
TykkääTykkää
Etelä-Amerikka ja Väli-Amerikka ovat minunkin suosikkejani, kuitenkin sinne tulee lähdettyä turhan harvoin.
TykkääTykkää