”Pikavuoro” on porhaltanut läpi melkein koko Euroopan, olemme saapuneet Moldovaan ja siellä pääkaupunkiin Kisinoviin. Aikaa on vierähtänyt kymmenen vuotta siitä kun viimeksi olin Kisinovissa, olisi mielenkiintoista nähdä miten kaupunki on muuttunut ja kehittynyt tänä aikana. Aamuvalossa tutunnäköinen keskusta avautuukin eteeni. Kaupungissa on paljon viheralueita ja keskustan kaksi suurta puistoa toimivat paitsi kaupungin keuhkoina myös asukkaiden olohuoneena. Puistonpenkeillä kelpaakin istuskella puiden varjossa kun lämpötila näin syyskuun puolella nousee vielä 26 asteeseen. Jotenkin kaikki näyttää vähän pienemmältä ja ankeammalta kuin viimeksi, voisikohan syynä olla, että viimeksi täällä käydessäni kaupungissa oli viinifestarit ja keskustassa monen päivän hulinat. Alas nyt niin tylsännäköisen virastotalon seinää kiipesi hämähäkkimies, puistossa oli erilaisia kansantanssiesityksiä, viinikojut täyttivät nyt niin tyhjän tilan ja viinimaistiaisia sai jokaisesta kojusta. Puhumattakaan sitten iltaohjelmasta. Tänäkin vuonna festivaali järjestetään lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna, olemme täällä siis kuukauden liian aikaisin.
Stefan cel Mare, kotoisasti Tapsa Suuri Keskuspuiston edessä on kaupungin symboli. Kuningas Tapani vaikutti 1400-luvulla taistellen osmaaneja vastaan. Hänen kuollessaan Moldova ulottui Karpaateilta Mustallemerelle.
Moldova juhlii 30-vuotista itsenäisyyttän parin vuoden kuluttua, maa kuuluu valtioihin jotka irtaantuivat Neuvostoliitosta vuonna 1991 saatuaan siihen tilaisuuden. Oudoksi kummajaiseksi jäi tosin Transnistrian alue joka julisti itsensä itsenäiseksi, vielä se jaksaa sisukkaasti uskoa asiaansa vaikkei monikaan valtio ole tätä itsenäisyyttä noteeranut.
Moldovassa on nelisen miljoonaa asukasta, lähes neljännes asukkaista on sijoittunut maan pääkaupunkiin Kisinoviin. Miljoonan verran työskentelee ulkomailla toimien tärkeänä tulolähteenä kotiin jääneille omaisille.
On sunnuntai ja useimmat kaupat pysyvät suljettuina, tuntuu siltä ettei kaupungissa tapahdu juuri mitään, mutta iltapäivällä meno kiihtyy, katukahvilat täyttyvät asiakkaista, Keskuspuistossa alkavat hilpeät puistotanssit ja kaupungin kansallisooppera ja teatteri imaisevat sisuksiinsa parhainpiinsa sonnustautuneet vierailijansa.
Moldovalla ei mennyt kovin hyvin kymmenen vuotta sitten eikä tilanne ole varmaankaan paljon parantunut. Kaupungin infratruktuurissa ei näy suuriakaan muutoksia, muutama lasipalatsi on tullut keskustan virastoalueelle, myös vanhoja rakennuksia kunnostetaan. Kaupunki on sekoitus neuvostoarkkitetuuria ja lasiseinäisiä uudistaloja. Länsi-eurooppalaiset kauppaketjut ja pikaruokapaikat ovat vallanneet markkinoita. Hitaasti, mutta varmasti mennään eteenpäin, onko suunta oikea, sitä on vaikea sanoa.
Kirkkoja löytyy runsaasti, kuvassa Kristuksen syntymän katedraali. Asukkaat ovat hartaita ortodokseja ja näin sunnuntaina kirkoissa on sekä messuja että myös häitä.
Presidentin komea pytinki on korkean aidan suojassa. Kaksi vartijaa kulkee edestakaisin edessä olevaa katua. Oopperataloa komistavat edustan monet suihkulähteet.
Yllätys, täälläkin on riemukaari. Se rakennettiin Venäjän ja Turkin välisen sodan muistoksi vuonna 1841.
Hintataso kaupungissa on varsin maltillinen, vai mitä tuumitte kun esimerkiksi bussilippu maksaa kaksi leuta (10 senttiä), lounas 100 leuta (5e), latte 20 leuta ( 1e), noin 4 km taksimatka 60 leuta (3e) ja oopperan permantopaikka 100 leuta.
Mikäli joku suunnittelee matkaa Kisinoviin niin kerrottakoon, että Kishinevin ulkopuolellakin on katsottavaa, läheltä löytyy esimerkiksi viinitiloja ja luolaluostari.
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja portaalissa blogit.fi
FAMMO MATKALLA 