Minustako geokätköilijä – jästistä noviisiksi

Sanokaa minulle sana ”keräily” ja olen haukkana paikalla. Nuorempana keräilin kaikenlaista konkreettista, minulla oli kolikkokokoelma, kivikokoelma, munakokoelma, mäyräkoirakokoelma ja paljon muuta. Nykyään keräilen  vähän aineettomampaa niinkuin esimerkiksi kokemuksia, Euroopan maita (kaikki käytynä) ja Euroopan pääkaupunkeja (muutama vielä puuttuu).

Kun sitten luin jutun raumalaisesta Petteri Koposesta joka on löytänyt geokätkön jokaisesta Suomen kunnasta ja 22  maasta, kiinnostuin välittömästi. Jutussa kerrottiin nimittäin, että geokätköilyn salaisuuksiin pääsee käsiksi nykyään niinkin helpolla kuin lataamalla sovelluksen puhelimeen. Siinähän ei kauan mennyt kun puhelimessani oli geocaching-äppi.

Koska olimme pienellä juhannuspurjehduksella ja minulla oli upouusi äppi puhelimessani niin tottakai minun oli  kokeiltava löytyisikö geokätköjä. Ensimmäisessä saaressa jossa yövyimme ei näyttänyt kartan mukaan olevan ainuttakaan, mutta seuraavaksi suuntasimme Uuteenkaupunkiin ja siellähän kätköjä jo näyttikin olevan runsaasti. Ensimmäinen kätköni löytyi Pakkahuoneelta ihan äpissä kerrottujen vihjeiden perusteella. Kätkö oli pienessä purkissa minkä sisältä löytyi paperirulla mihin kirjoitettiin oma nimimerkki ja päivämäärä. Sen jälkeen piti kiittää kätkijää ja merkata kätkö löydetyksi omalle kätkökartalle. Helppo nakki, nyt en enää ollutkaan jästi eli henkilö joka ei vielä geokätköile, vaan jo ensimmäisen geokätköni löytänyt noviisi.

 

20190623_102057
Uusikaupunki

 

Tuo oma nimimerkki tuotti hienoisia vaikeuksia, tuntui nimittäin siltä kuin kaikki järkevät ja vähemmän järkevät nimet olisi jo varattu, kun kymmeneskin nimiehdotus oli varattu tyydyin sitten lisäämään yhden kirjaimen ja minusta tuli geodoraf.

Yhden kätkön perusteella ei oikein saanut lajista käsitystä, joten saavuttuamme Jurmoon tutkiskelin taas geokätkökarttaa.  Jurmo on saari Brändön kunnassa joka kuuluu Ahvenanmaahan. Saarella on vain viitisenkymmentä asukasta, mutta niin vain tälläkin saarella näytti kartan mukaan olevan useita kätköjä. Puolentoista kilometrin päässä oli lähin mahdollinen kätkö. Lähempänäkin olisi ollut, mutta niinkuin kaikissa sovelluksissa niin tähänkin liittyy raha. Maksamalla kuukausimaksun pääsee premium-tasolle jolloin kaikki kätköt aukeavat. Minä en tietenkään tässä vaiheessa ollut valmis maksamaan ja sain tyytyä suppeampaan valikoimaan.

DSCN5710
Jurmo

 

Reippaasti siis kohden kätköä ja nyt GPS apuna,  seurana vähän vastahakoinen aviomies ja kaksi mäyräkoiraa sillä eikö nimenomaan  tähän harrastukseen voisi yhdistää koirien ja miehen ulkoiluttamisen. Jurmossa kasvatetaan Ylämaankarjaa, suuret, sarvipäiset sonnit mulkoilivatkin  meitä uteliaina sähköaidan takaa. Gepsi ohjasi meitä metsään, onneksi ei ihan sonniaitaukseen. Kätkö löytyi, enkä toki paljasta mistä, mutta voin kertoa, että kätkön kynä oli katkennut eikä minulla tietenkään ollut omaa, joten merkkaamatta jäi tämä käynti. Aviomies nurisi, että tällainen etsintä ei ollut tarpeeksi vaikeaa, kännykkähän näytti metrit löydölle ja jopa antoi värinämerkin kahdeksan metrin päässä. Lupasin antaa hänelle koordinaatit ja kompassin ja lähettää hänet yksin matkaan, muttei sekään jaksanut miestä innostaa.

 

DSCN5700

 

Seuraavana päivänä leppoisan purjehduspäivän jälkeen rantauduimme Savilettoon Kustavissa. Eipä aikaakaan kun uteliaisuudesta otin taas Geocaching-äpin esiin ja katselin mistä löytyisi kätkö. Premium-tason kätkö olisi taas ollut ihan lähellä ja seuraava 1,2 kilometrin päässä. Koirat tarvitsivatkin pientä ulkoilua, joten ei kun tossua toisen eteen. Matka ei olisi ollut mitenkään mielenkiintoinen jollemme matkalla olisi tulleet yllättäen ketunpesälle. Vain yksi pentu suvaitsi tulla lähemmäksi tarkastelua varten. Katselimme siinä toinen toisiamme hetken ja jatkoimme sitten matkaa. Tie loppui lossirantaan ja kätkökin löytyi taas GPS:n avulla, tämähän meni jo rutiinilla.

 

DSCN5717
Kustavi

 

Enköhän ollut jo päässyt perille miten näitä kätköjä löytyy. Ja vielä mitä, jätettyämme veneemme Kustaviin ja ajellessamme kotiin oli ihan pakko kiertää Taivassalon keskustan kautta avaamassa sinne piilotettu kätkö. Aika helppo sekin koska kerrottiin mille parkkipaikalle auton voi jättää.

 

20190626_131927.jpg
Taivassalo

 

Geokätköjä voi siis bongata kävellen, autolla, polkupyörällä ja veneellä, omalla autolla se käy aika näppärästi jolleivat kätköt ole metsässä. Täytyy nostaa vertauskuvainnollisesti hattua Evasion-blogin Stacylle joka etsii kätköjä busseilla ja junilla matkustaen, se tekee etsimisestä hieman haastavampaa.

Kätköt ovat eri vaikeusasteisia ja sanoessani löytämieni kätköjen olleen helppoja niin niiden vaikeusaste on ollut 2/5 eli siis helpommasta päästä. Hieman myös ihmettelin pieniä leluja kätköpurkeissa, niitä kai on tarkoitus vaihdella. Minulla ei kuitenkaan ole tapana kuljetella lelukokoelmaa taskussani joten jätin tämän vaiheen suosiolla väliin.

Minusta tuntuu, että olen nyt tienristeyksessä, riittääkö minulle tämä kokeilu vai tulisiko minusta todellinen geokätköilijä joka kiertelisi lähikuntia geokätköjä metsästäen ja piilottelisi niitä jopa itse. Aika saa näyttää.

 

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja portaalissa blogit.fi

 

 

 

 

10 vastausta artikkeliin “Minustako geokätköilijä – jästistä noviisiksi

  1. Anna | Muuttolintu.com heinäkuu 1, 2019 — 4:41 am

    Kuulin geokätköilystä ensimmäistä kertaa Stacyn blogista aikoinaan, ja kuulostaa ihan hauskalta harrastukselta, missä pääsee samalla vähän viettämään aikaa luonnossa. Ja tosiaan kiva kun ei muuta tarvitse kuin sen sovelluksen.

    Tykkää

    1. Minäkin luulin, että se on vähän työläämpää ja onhan se jos ei käytä kännykkäsovellusta. Koirat pitävät kovasti metsälenkeistä niin onhan metsässä jokin kohde minne mennä.

      Tykkää

  2. Terveiset oterru vastaan ja olen käynyt samalla Taivassalon purnukalla aiemmin. Nyt olen tyytynyt pitämään geokätköilijöiden tapaamisia, mikä on tietysti oma kätkötyyppinsä itsessään. Jotain 16 kuntaa puuttuu Suomesta vielä ja maita on hiukka alle 20, mukana kuitenkin aika eksoottisia. Viimeisin maa oli aika eksoottinen, Intia. Ilmeisesti et ensimmäisenä saanut käsiisi ohjetta ”Älä ryhdy geokätköilijäksi”, niin kuin en minäkään. Geokätköily nimittäin tuhoaa aika paljon vaatteita. Pluspuolena sitten kaukaisissa paikoissa olevat sukulaiset saavat pian vieraita. Lyhyistäkin matkoista tulee pitkiä matkoja, kun välillä pitää poiketa.

    Tykkää

    1. Kauheasti tuntuu olevan asioita joita en vielä hallitse niinkuin oman kätkön tekeminen ja nuo miitit ovat ihan vieraita. En ole ajatellut laajentaa hakua näiden lähikuntien ulkopuolelle, mutta kuka tietää…Paikkojahan riittää. Sinulla kun on enää 16 kuntaa niin seuraavaksi keräät sitten Ruotsin kunnat😉

      Tykkää

      1. Karjalan kunnat tekisi mieli kiertää, mutta tiedän, jo, että täydellinen kierros on mahdotonta. Mutta jos minulla olisi auto käytettävissä Karjalan tasavallassa, niin minua ei kyllä näkisi sen jälkeen vähään aikaan. Ruotsissa unohdin hakea kätköä Pajalassa ollessani, mutta on minulla Övertorneå ja Haaparanta. Ruotsi on kyllä vähän tylsän maineessa, kun sanottiin jo Petäjävedelläkin, että Ruotsin kirkotkin on rakennettu samalla kaavalla. Mutta hei, on sellainen haaste olemassa, että sata kätköä kolmesta Pohjoismaasta….

        Tykkää

      2. Sata kuulostaa minusta paljolta tai voisikos se olla vaikka 98+1+1😂

        Tykkää

  3. Useasti hakenut tietoa geokätköilystä, koska kai tuo kerää,inen ja jonkun saavuttaminen on jonkunlainen perustarve tietyllä ihmistyyppillä 😂 vielä olen jättänyt sen kirjalliseksi tutkimiseksi mutta ei sitä koskaan tiedä kuinka alan käy 😉

    Tykkää

    1. Kokeilla kannattaa aina, eihän muuten selviä kiinnostaako joku harrastus vai ei😃

      Tykkää

  4. Mäyräkoirien keräily kuulostaa tutulta – nyt niitä on yksi eikä sekään oikea mäyräkoira, mutta hyvä keräilykohde, oli sitten oikea mäyris tai mäyristavarat 🙂
    Kiitos tästä jutusta muutenkin, lapsia kovasti tää kiinnostaisi kun ovat lukeneet Geoetsiviä ja autottomana vähän houkuttelisi testata miten onnistuu pyörien ja julkisen liikenteen avulla.

    Tykkää

    1. Kumpiakin on aina ollut eläviä ja keräilymäyriksiä, kokoelmani lahjoitin jo eteenpäin ja keskityn nyt näihin eläviin.
      Pyörä on ihan paras kulkuväline geokätköilyn harrastamiseen mikäli ei laajenna reviiriään liian suureksi 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close