Mingun ja Inwa, retkisaaret Mandalayn kupeessa

Kirjoitus on osa kokonaisuudesta: Matka Myanmariin

MINGUN

Mandaley sijaitsee Iravadi-joen rannalla, joessa on useita saaria, vietimme päivän kahdessa eri saaressa; Mingunissa ja Inwassa.

Aloitimme retkipäivän suunnittelun vilkuilemalla valmiita retkiä netistä ja huomasimme, että retket olivat aivan mainiosti toteutettavissa itsenäisesti. Päätimme lähteä aamulla Minguniin, jossa tarjolla olisi mm. upea Hsinbyumen pagoda.

Ainoa paikallislautta lähtisi aamulla yhdeksältä, joten sovimme tutuksi tulleen taksinkuljettajamme kanssa, että hän veisi meidät aamulla Mingun Jetty-satamaan. Näin tapahtui, yllätys oli, että lipunostossakin tarvittiin passin numero. Lauttaliput maksoivat  edestakaiselta matkalta 5000 kyatia (2,90€).

Hetken odoteltuamme  ja seurattuamme paikallisen kulkukoiraperheen arkistä elämää lautta saapui ja taiteilimme lautalle jyrkkää rinnettä ja lankonkeja pitkin neljän muun aluksen yli.

Merimatka kesti kolme varttia, se sujui kannella istuen ja maisemia ihaillen. Tosin rannat olivat aika autiot, hiekkatörmiä ja pientä pensasta.

 

Perillä härkätaksit halusivat tarjota palveluksiaan, mutta tiesin, että matka ei ollut kuin muutama sata metriä, joten en nyt turvautunut härkätaksiin vaan ostin ainoastaan lipun saaren nähtävyyksiin, sekin maksoi 5000 kyatia. Sain tarran hihaani ja olin valmis nähtävyyksien katseluun.

Aloitimme kaukaisimmasta nähtävyydestä eli Hsinbyumen  pagodasta jota kutsutaan myös Mingunin Taj Mahaliksi, varmastikin koska se on hohtavan valkoinen kuten esikuvansa. Täällä kuten muuallakin oli kengät jätettävä pagodan ulkopuolelle, onneksi lattialaatat olivat valkoista marmoria sillä keskipäivällä tummat laatat ovat polttavan kuumia. Paikalliset olivat tulleet pagodalle kunnioittaakseen buddhaa  tuoden sille kukkia ja suitsukkeita.

Prinssi Badyidaw rakennutti tämän pagodan vuonna 1816 ja se on omistettu prinssin puolisolle ”Valkoiselle elefanttiprinsessalle”, joka menehtyi lapsivuoteeseen. Vuonna 1839 saarta kohtasi suuri maanjäristys ja rakennus vahingoittui pahasti, mutta korjattiin myöhemmin entiselleen.

Pagoda on todellakin häikäisevä näky, se eroaa arkkitehtuuriltaan kaikista muista pagodoista, se on kokonaan hohtavan valkoinen, suunnatoman iso ja sen terassimaiset kerrokset kuvaavat pyhää Merun vuorta ympöivää seitsemää vuorta.

 

Mingunin toinen nähtävyys on suunnattoman kokoinen kuutiomainen, vuonna 1790 rakennettu Pahtodawgyi-stupa joka halkesi samaisessa vuoden 1839 maanjäristyksessä. Sen sivulla on portaat, ylös asti ei pääse kiipeämään, puoleen väliin kyllä. Myös etupuolella on portaat ja portaiden päässä pieni rukoushuone tavanomaisine buddhanpatsaineen.

 

Näimme myös valtavan pronssisen kellon, väitetään, että se painaa 90 tonnia.

Kauheasti ylimääräistä aikaa ei jäänyt sillä lautta lähti paluumatkalle jo kahdeltatoista. Tällä kertaa matka joutui hippasen nopeammin sillä lautta kulki myötävirtaan.

INWA

Satamassa taksinkuljettajamme odotti meitä sillä hän oli luvannut kuljettaa meidät takaisin hotellille. Hän kuitenkin rupesi ehdottelemaan Inwan-matkaa koska pääsisimme temppeleihin edellispäivänä ostamallamme combo-lipulla. Suostuimme hetken pähkäiltyämme. Matkaa oli parisenkymmentä kilometriä, mutta se tuntui  pitkältä koska rantatie oli aika huonossa kunnossa. Viimein tulimme kuitenkin joen ylityspaikalle. Inwa, aikaisemmin Ava oli  maan pääkaupunki  ja kuninkaan asuinpaikka 1300-1800-luvulla. Se sijaitsee oikeastaan keinotekoisessa saaressa, joka on tehty kaivamalla kanava 1200-luvulla. Söimme ensin lounaan viereisessä kuppilassa ja ostimme sitten liput kuljetusalukseen. (750 kyatia). Matka oli lyhyt ja kuljetusalus tavallinen ulkolaitamoottorivene, tosin moottorit ovat vähän erinäköisiä kuin meillä ja venettä ohjataan pitkällä vivulla..

Perillä odotti yllätys, jokaisen kävijän piti vuokrata hevonen ja kärryt, hinta 5000 K/hlö. Saimme kuitenkin tingittyä hinnan puoleen. Kierrokseen kuului neljä kohdetta jotka olivat aika kaukana toisistaan niin, että kulkuneuvoa kyllä tarvittiin, mutta itse olisin valinnut tuktukin, niitäkin siellä näkyi olevan, vaikkakaan ei satamassa.

Ensimmäisenä kohteena oli  Bagaya Kyaung-luostari joka on rakennettu 1700-luvulla. Luostari oli kokonaan tiikistä ja sitä kannattelivat jättimäiset, tiikkipylväät. Sisältä löytyi kauniita eläinaiheisia kasviornamentteja. Jäljellä luostarissa oli myös luokkahuone uninen munkki vartijanaan.

Seuraavana kohteena lähellä  luostaria oli Yadana Hsemeen pagodiryhmä. Pagodat on täällä rakennettu tiilestä ja niihinkin on ajan hammas purrut.

Kolmantena kohteena oli valvontatorni, 27 metrin korkuinen rakennus. Sekin romahti vuoden 1839 maanjäristyksessä, mutta korjattiin entiselleen, tosin se on nyt vähän vinossa eikä sisälle pääse. Pihalla oli myös hylätty kuningattaren uima-allas. Maanjäristys tuhosi suurimman osan kaupungista ja kuningas päätti siirtää hovinsa lähellä sijaitsevaan Amapuraan.

Viimeisenä kohteena oli uudempi luostari, Maha Aung Mye Bonzan-luostari, yksinkertaisempana nimenä sillä on Tiililuostari.  Kuningatar Me Nun rakennutti sen asunnoksi hovin apotille, rakennukset ovat täynnä puuleikkauksia, stuccoja ja Buddha-patsaita. Ulkona vartioi kaksi  jättiläismäistä, kivistä leijonaa.

 

 

Nähtävyydet olivat ripoteltuina laajahkolle alueelle, välissä oli kyläläisten viljelyksiä. Palasimme sitten joelle ja pääsimme sen yli  kommelluksitta. Paluumatkalla ajoimme toista, parempaa tietä, eihän se 20 kilometriä enää niin pitkältä tuntunutkaan.

 

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja portaalissa  blogit.fi