Kulttuuri ei ole kirosana. Lapsetkin voi viedä museoon – varsinkin jos museo on yhtä hauska kuin Stockholms tekniska museum – tekniikan museo Tukholmassa.
Olimme jälleen kerran talvisella Ruotsin-risteilyllä, maissa ehtii olla kuuden tunnin verran ja kun ne tunnit hyvin suunnittelee niin ehtii paljon.
Mukana oli kolme sukupolvea joista yksi entinen esiteini, tänä vuonna siis jo ihan oikea teini.
Tytär kertoi jo satamassa, että nyt vietetään sitten terveysviikkoa, mitä muuta se voisi tarkoittaa kuin urheilua ja erittäin karsittua ruokavaliota. Niinpä suunnistimme teeman mukaisesti Värtanista jalkaisin oikotietä tekniseen museoon läpi sumun ja märkien niittyjen. Onneksi mentiin heti kymmeneltä ennen kuin paikalle myöhemmin ehti parisataa muuta tenavaa.
Siitä olikin aikaa kun viimeksi tässä museossa kävin, kaikkea uutta kivaa oli pitkän poissaoloni aikana kehitelty.Museo sijaitsee Djurgårdenissa osoitteessa Museivägen 7 Kaknästornin kupeessa, ylös nostettu poliisihelikopteri kertoi, että oltiin päästy perille.
Teinin mieleen olivat varsinkin simulaattorit. Museossa pystyi harjoittelemaan niin laskettelua, lumilautailua, taitoluistelua, kelkkailua kuin jääkiekkoakin. Jo niiden parissa olisi vierähtänyt muutama tunti.
Toinen suosikkilaite oli laite jossa sai heittää tennispalloja ikkunoihin. Sinne ikkunan taa sai vapaasti laittaa päänsä.
Oiva aggressioiden purkulaite.
Kellarikerroksessa esiteltiin kaivostoimintaa. Saimme selville, että teolliset maat kuluttavat eniten metalleja, köyhät Afrikan maat taas vähiten, sen sijaan niissä louhitaan ahkerasti erilaisia malmeja.
Äkkiä huomasin olevani pimeässä käytävässä mistä oli käsikopelolla hapuiltava ulos. Huh, selvitetty, vain joutuakseni sillalle joka täytyi ylittää valoefektien yrittäessä harhauttaa tasapainoaistejani.
Onneksi peilisali oli rauhoittava kokemus.
Alle kouluikäisiäkään ei oltu unohdettu. Heitä varten oli rakennettu temppurata suureen saliin. Oli myös huone jossa sai rakennella Brio-junaratoja, harrastaa seinäkiipeilyä ja kaikenlaista muuta mukavaa. Nälän yllättäessä museossa voi poiketa ravintolaan, tosin sinne oli pitkät jonot. Mikäli on ollut kaukaa viisas ja ottanut mukaan omat eväät voi niistä nauttia erillisessä eväshuoneessa.
Temppurata – tenavilla on kivaa
Peilisali – miltä haluaisit näyttää tänään?
Näistä palasista voi rakentaa iglun
Vähän isommille lapsille oli tarkoitettu osasto, jossa kerrotaan vedenkäytöstä Tukholmassa, veden puhdistuksesta ja siitä miten vettä tulisi käyttää säästeliäästi.
Viereisellä osastolla kerrotaan kierrättämisestä ja materiaalien uusiokäytöstä. Täällähän oppii kaikenlaista uutta!
Ruotsalainen kuluttaa 15 kiloa tekstiilejä vuodessa, niistä 4 jää vaatekaappiin, 3 kiloa menee kierrätykseen ja 8 kiloa heitetään menemään. Näistä puolet olisi voinut uusiokäyttää.
Sangen mielenkiintoinen oli osasto missä esitellään Slussenin aluetta. Niinkuin useimmat tietänevätkin Slussen on nykyisellään pelkkä suuri kuoppa. Monitorista voimme katsoa miltä alue tulee näyttämään tämän vuoden lopussa, missä bussit kulkevat, mihin jalankulkijoille ja yhä lisääntyville pyöräilijöille on varattu omat väylänsä.
Katarina-hissinkin pitäisi jälleen kulkea. Sitä onkin toivottu vuosikaudet.
Slussen rakennettiin kuningatar Kristinan aikana 1600-luvulla. Ongelmana oli Mälaren-järvi joka aikaisemmin oli ollut merenlahti, mutta maan kohoamisen seurauksena olikin nyt muuttunut järveksi, joka oli merenpintaa alempana. Laivat eivät voineet enää kulkea sieltä ilman vedenpinnan säätelyä -vastaus ongelmaan oli sulun rakentaminen. Jo aikaisemmin Slussenille oli rakennettu kaksi vartiotornia.
Slussen 1600-luvulla
Koko talo alkoi pikkuhiljaa täyttyä innokkaista lapsista ja heidän vanhemmistaan. Oli aika siirtyä eteenpäin. Bussi 69 vie kaupunkiin, sillä siis. Varoituksen sana kaikille turisteille. Busseissa ei täälläkään kelpaa enää käteinen, joten on pidettävä huoli siitä, että latauskortissa riittää katetta. Onneksi riitti, nippanappa.
Jatkoimme keskustasta metrolla Slussenille, sieltä löytyy mukava museo, Fotografiska. Nerokkaan suunnitelmamme toinen osa oli, että kun teini on tyytyväinen on vanhempien vuoro.
Nyt todellakin huomasi, että suuret suunnitelmat olivat vallanneet koko Slussenin, ne pakottivat meidät kiertotielle, mutta perille päästiin kuin päästiinkin.
Perillä Fotografiska-museossa
Talo näyttää niin pieneltä, mutta sisällä on viisi kerrosta ja neljä valokuvanäyttelyä. Saimme tutustua näyttelyihin Hygiene – A circle of Life ja Åsa Sjöströmin Silent Land, joka sisältää kuvia Moldovasta monen vuoden ajalta.
Mielenkiintoinen tuttavuus oli Chen Man – nimestään huolimatta nainen – jonka Fearless and Fabulous-näyttelyn teokset saavat miettimään tarkoitusta materian taustalla.
Chen Manin näyttelystä Fearless and Fabulous
Eniten minun mieleeni oli kuitenkin englantilaisen Nick Veaveyn näyttely Inside Out. Veavey on nostanut valokuvauksen uudelle tasolle, hän kuvaa nimittäin röntgenkameralla. Veavey on rakentanut tontilleen betonibunkkerin missä on lyijyteräsovi. Sisällä hän kuvaa ja kehittää filmit. Jos hän haluaa käyttää elävää mallia ei hän halua altistaa ketään säteilylle vaan kuvaa luurankoja.
Toisinaan hän värittää kuvan, useimmiten ne jäävät mustavalkoisiksi. Jos objekti on suuri, on se täytynyt kuvata useassa eri osassa.
Nick Veaveyn näyttelystä Inside Out
Aika on armoton käsite ja niinpä nytkin määräaikamme oli kulumassa umpeen, joten oli aika lähteä takaisin laivalle. Myöhäisen lounaan ja nopean kaupassa pistäytymisen jälkeen laiva jo kutsui ja palailimme takaisin Värtaniin. Askelmittari näytti 14 kilometriä joten uupumus painoi jo sen verran, että kävelimme suoraan Riian laivalle. Uskomatonta, mutta totta. Onneksi erehdys oli helppo korjata ja pääsimme jatkamaan matkaa Helsinkiin.
FAMMO MATKALLA 
Mielenkiintoisia vinkkejä! Meillä on tullut viime aikoina käytyä usein Tukholmassa, kun siellä asuu sukulaisia, ja vinkit huonomman sään varalle tulevat aina tarpeeseen. Ensi kesänä mennään taas Tukholmaan muutamaksi päiväksi 🙂
Tuo Tekninen museo on kyllä oiva kohde lapsille ja nuorille. Tukholman vastaus Heurekalle (tai toisin päin), kuitenkin ihan erilainen. Mekin vietämme kesäisin pitkiäkin aikoja Ruotsissa, mutta tavallisesti veneillen.
Piti tsekata tämä juttu kun vähän on ollut ajatuksissa pistäytyä lähikuukausina ehkä taas kerran Tukholmassa.
Tekniskaan emme ehkä jaksa innostua kahden aikuisen kokoonpanolla, mutta tuo Fotografiska on kyllä hyvä, vaikka siellä kerran jo olemmekin käyneet. Myös niiden ravintola on ihan hyvä. Eli hyvä muistutus!
Etupäässä siitä ravintolasta saa kevyitä annoksia lounaaksi. Fotografiska on yksi lempimuseoistani. Näyttelyt vaihtuvat aika usein, yleensä esillä on kuuluisia nimiä, riippuu tietysti siitä millaisesta taiteesta pitää. Muistelisin, että siellä pidetään myös konsertteja.
Heissan Terhi, kiva matka on teillä ollut ja tosi paljon kerkesitte Tukholmassa, koska olen vasta alle vuoden ikäisen prinsessan mamma, niin tuo ensimmäinen kohde ei niin mielenkiintoinen vielä, mutta tuo Fotografiska sitäkin enemmän, pitääpä pistää muistiin. Iloa päiviisi 🙂
Prinsessoilla on tapana kasvaa vauhdilla. Ennen kuin huomaatkaan niin hän on tarpeeksi iso tekniseen museoon.
Kiitos vinkeistä. Oli mukava huomata, että Tekniskassa olisi tekemistä myös pienemmille.
Kyllä vain tekemistä löytyy vauvasta vaariin.
Olen kuullut lapsiperheellisiltä kehuja, että ruotsalaiset osaavat ottaa lapset hyvin huomioon museoissa kuten tekniikan museossa.
Ja fotografiskassa tuntuu olevan aina mielenkiintoisia näyttelyitä!
Pitää kyllä paikkansa. Lapset ovat aina tervetulleita ja paljon sitä pikkuväkeä näkeekin.