Moskovasta Kurganiin

VENÄJÄN HALKI  OSA II

Tässä osassa kerron bussimatkamme osuudesta Venäjän pääkaupungista Moskovasta Siperiaan, Kazakstanin rajalle.

 

Nizny Novgorod

Jätimme sateisen ja ruuhkaisen 12 miljoonan asukkaan kaupungin Moskovan taaksemme ja ajoimme 400 kilometriä tullaksemme Nizny Novgorodiin joka sijaitsee kahden joen, Volgan ja Okan yhtymäkohdassa. Nizny Novgorod on pikkukaupunki Moskovan rinnalla, siellä asuu vain runsaat miljoona ihmistä, mutta niinpä vain kaupungissa oli metrokin. Me olimme kuitenkin liikkeellä jalkaisin nähdäksemme mahdollisimman paljon kaupunkia. Suunnistimme alas jokisuistoon, sinne vei leveä bulevardi jonka varrelta löytyi kaikennäköisiä erikoisia patsaita. Vain Gorkin patsas samannimisessä puistossa edusti klassista tyyliä.

Rannasta löytyi kreml, kirkkoja ja Tšakalovskin portaat. 560 porrasta veivät korkealta rantatöyräältä alas Volgalle, mutta niiden kahdeksaisen muodon näki parhaiten lintuperspektiivistä. Alhaalla portaitten juurella oli Geroi-laiva (sankari). Portaiden yläpäässä  pönötti patsas, hän oli Valeri Tšakalovski itse,  lentäjä joka ensimmäisenä lensi Venäjältä Amerikkaan ilman välilaskua. Volga oli mahdollista myös ylittää, ei lautalla lautturin kanssa vaan vaijerihissillä!

 

 

 

Kazan

Puoleltapäivin jätettiin Nizny Novgorod ja lähdettiin kohti uusia seikkailuja.  Osavaltiokin muuttui, tulimme Tatarstaniin ja illaksi saavuimme Kazaniin. Joskus sitä vaan heti tietää, että tämä on paikka missä viihtyy, Kazan oli juuri sellainen paikka. Kaupunkia halkoo leveä kävelykatu jonka reunoille on keskittynyt niin kaupungin huvielämä kuin ravintolatkin. Katu oli täynnä erilaisia patsaita, se loppui rantaan jossa oli se tuttu kreml runsaine kirkkorakennuksineen. Uutena tulokkaana oli mahtavankokoinen valkoinen moskeija turkooseine kupoleineen.

Yllättäen MIG-hävittäjät rupesivat kiertelemään ympäri aluetta, melu oli korviahuumaava ja ihmiset tulivat ulos rakennuksista katsomaan mitä oli tapahtumassa. Saimme sitten selville, että koneet harjoittelivat seuraavan päivän ilmailunäytöstä varten.

Kaupungin ruutukaava oli sangen yksinkertainen, pari korttelia kauempana oli Itsenäissyysaukio ja Puskinin operetti- ja balettiteatteri, jonne liput illaksi oli loppuunmyyty, mutta käsittämättömällä tuurilla saimme ostaa kolme ”ylimääräistä” lippua teatterista tulevalta naiselta. Paikkamme olivat parvella eivätkä parhaat mahdolliset, mutta Esmeralda-baletti oli taidokas ja väliajalla  vain kuljimme ihastelemassa teatteritalon upeutta.

 

 

 

Ufa

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa ja saavuimme Baškortostanin osavaltioon jota myös Uralin sieluksi kutsutaan. Se on suvereeni valtio Venäjän federaation yhteydessä. Alueella on yli miljoona asukasta ja sen pääkaupunki on Ufa. Alueella virtaa kaksi jokea Belaja ja Ufa, ne saavat alkunsa Uralilla yli tuhannen kilometrin päässä ja yhtyvät Ufan kaupungin kohdalla. Väestöstä on kolmasosa baškiireja,  kolmasosa venäläisiä ja kolmasosa tataareja.

Matkalla pysähdyimme lounaspaikalle missä oli hulvattoman hauska museo neuvostoajan aarteita.

Perillä Ufassa oltiin vasta myöhään illalla.

Ufasta, alueen 450-vuotiaasta pääkaupungista  ei kuitenkaan jäänyt mieleen mitään erityisen hohdokasta. Koska herättiin suhteellisen aikaisin ehdittiin kävelylle kaupungille. Avoinna olivat vain leipämyymälät ja jokunen kahvila. Juuri aamiaispöydästä nousseena eivät kummatkaan erityisemmin houkuttaneet. Kymmenen jälkeen matkamme jo jatkui, nyt maasto olikin jo erilaista, kumpuilevaa maastoa missä hevoset ja lehmät laidunsivat. Peltoakin aukeni jo silmänkantamattomiin. Ylitettyämme Ural-joen olimme saapuneet Siperiaan. Päivämatka oli pitkä, vasta kahdeksan jälkeen illalla saavuimme Tšeljabinskiin ja majoituimme Malakhit-hotelliin.

 

Tankkaustauko oli kylässä jossa joka toinen kauppias myi tislaustarvikkeita. Mihinköhän asukkaat niitä tarvitsivat?

 

Tšeljabinsk

Mistä Tšeljabinsk tunnetaan? Nuorempi sukupolvi tietää varmasti jääkiekkojoukkueen Traktor Tšeljabinsk, vanhemmat muistelevat, että Suomestakin vietiin sinne aikanaan ydinjätteitä.

Itse asiassa Tšeljabinskin läänissä sijaitsee vieläkin ydinpolttoaineen jälleenkäsittelylaitos Majak joka otti vastaan Loviisankin ydinjätteet aina vuoteen 1996. Sen jälkeen se suunnitteli ottavansa vastaan koko Länsi-Euroopan jätteet. Ympäristöaktivistit vastustivat kuitenkin hanketta. Ikävä tosiasia on, että ydinjätteitä upotettiin aikoinaan myös läheiseen järveen. Järven kuivuessa saastunut maaperä pölyää ympäristöön.

Yli miljoonan asukkaan kaupunki Tšeljabinsk on myös suuri metalliteollisuuden keskus ja vireä yliopistokaupunki joka kerää Etelä-Uralin opinhaluiset. Tänne siis saavuimme taas kerran illalla pimeän jo langettua.

Yöllä oli sadellut räntälunta joka aamulla auringonpaisteessa sulaili vähitellen. Hotellimme oli kätevästi melkein keskustan kävelykadun vieressä joten pian enemmistö meistä jo parveili etsimässä kaupungin parhaita nähtävyyksiä ja löytyihän sieltä kaikenmoista. Löytyi tietysti komea ortodoksikirkko, mutta löytyi myös moskeija, ortodoksisuus ja islam tuntuivat viihtyvän kaupungissa rinnakkain.  Stalinin aikana kirkkoja hävitettiin ja käytettiin uusiin tarkoituksiin, mutta nykyään niitä taas kunnostetaan ja rakennetaan jopa lisää.

Löytyi  kauppatori katettuine kojuineen ja katettu basaari vaatteineen ja turkishattuineen. Kirovka-kävelykadulla oli kivijalkaputiikkeja ja pieniä kojuja joista sai ostaa tavan mukaan peruna- ja kaalipiirakoita, mutta myös hodareita. Tyypillinen venäläinen hodari on sellainen mihin nakki on leivottu sisään. Kirovkalla oli jälleen nykytavan mukaisia patsaita, ihmettelimme myös saksalaista kenkäkauppaa, mutta kuulimmekin sitten, että Tšeljabinskissä on saksalaisasutusta jäänteenä sodan ajalta.

Kaupungin symboleita ovat malakiitti, sisilikot ja yllättäen  –  dromedaari.  Noihin kahteen ensimmäiseen symboliin en tiedä selitystä, mutta kameli on ollut kaupungin vaakunassa jo 1700-luvulta asti kun karavaanit idästä vielä kulkivat alueen kautta.

 

 

Kurgan

Kurgan kuuluu vanhoihin siperialaisiin kaupunkeihin. Siellä asuu melkein miljoona ihmistä sielläkin, kaupungin läpi virtaa Tobol-joki.

Kurganiin saavuttiin pimeän jo laskeuduttua, syksyllähän se saapuu jo aikaisin.  Ajateltiin ottaa kaupunki haltuun kävelemällä ja ehdittiinkin pyöriskellä pari tuntia kaupungilla. Itse asiassa ei oltaisi niinkään kauan oltu, mutta  eksyttiin katsottiin hotellin sijainti väärin kartalta.

 

Kurganista olikin lyhyt matka Kazakstanin rajalle , sinne päästiinkin helposti ilman mainittavia passi- ja tullitarkastuksia. Viisumiakaan ei Kazakstaniin tarvita. Matkasta Kazakstanissa  löytyy juttua erikseen.

 

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja portaalissa Blogit.fi