Vuosi 2019 saapui lähes varkain ja on jälleen kerran aika vilkaista mennyttä vuotta ja muistella missä on tullut reissattua. Vuotta 2018 voi aivan syystä kutsua mahtavaksi matkailuvuodeksi, sisälsihän se ennenkokemattomia matkoja ennennäkemättömissä maissa tietenkään unohtamatta niitä tuttujakaan maita. Niihin tuttuihin maihinhan on tullut palattua juuri siitä syystä, että ne ovat jo osoittautuneet hienoiksi matkailukohteiksi.
Hiilidioksiidipäästöt ovat olleet loppuvuoden puheenaiheena ja siksi hienoa kuluneessa vuodessa olikin laiva- ja bussimatkailun suuri osuus, 154:stä muualla kuin kotona vietetystä yöstä peräti 34 yötä tuli vietetyksi laivalla tai veneessä ja 77,000:sta matkakilometristä 17,000 tuli vietettyä bussissa tai merellä. Myönnettäköön, että lentokilometrien osuus jäi vieläkin turhan mittavaksi, toisaalta tällaisena vähän varttuneenpana kansalaisena on aina vähän epävarmaa kuinka monta matkailuvuotta enää on edessäpäin.
Haluan nyt heittäytyä matkavuoden 2018 tunnelmiin sävelin syystä, että maita muistellessani nämä sävelet soivat päässäni korvamadon intensiivisyydellä. Vuoden aikana vierailin 18 maassa joista peräti 8 oli uusia kohteita. Kyseiselle maalle valitsemani sävelmän kuulet klikkaamalla maan nimeä.
Matkavuosi alkoi helmikuussa kun lensimme Buenos Airesiin risteilläksemme Etelä-Amerikan eteläkärjen ympäri. Argentiinan ja Chilen satamat kävivät pian tutuiksi, pistäydyimme myös Falkland Islandin saarella ja kiersimme Kap Hornin. Buenos Airesiin kuuluu ilman muuta sävelmä ”Don’t cry for me Argentina” Andrew Lloyd Webberin musikaalista Evita, kävimmehän myös tutustumassa Evita Peronin perhehautaan Recoletan hautausmaalla.
Argentina, Don’t cry for me Argentina
Ennen kuin poistuimme Buenos Airesista kävimme päiväristeilyllä Uruguayssa. Väitetään, että tango on alunperin kehitelty Uruguayssa ja La Cumparsita onkin urugualaisen 17-vuotiaan Gerardo Matos Rodriguen 1900-luvun alussa säveltämä tango. Se on myös Uruguayn kansallistango, tässä sen esittää Julio Iglesias.
Helpolle visiitille Uruguayhin
Kap Hornin ja Ushuaian jälkeen olimme jo Chilessä, siellä meidät valloittivat upeat luontokohteet Puntas Arenas, Puerto Montt ja Chacabuco. Risteilymme loppui San Antonioon ja matkasimme sieltä tutustumaan maan pääkaupunkiin Santiagoon.
Chilestä tulee väkisinkin mieleen Violetta Parra joka muokkasi 70-luvulla chileläisiä kansanlauluja uuteen uskoon. Tässä ”Elämälle kiitos” eli ”Gracias a la vida”.
Santiagossa ihailemme muraaleja ja otamme selvää mitä on Pisco sour
Alkuvuodesta tuli käytyä myös pari kertaa Tukholmassa. Siellä on aina mukava pistäytyä, sopivaa sävelmää vaan oli vaikeaa valita. Koska minulla on pitkäaikainen rakkaussuhde Tukholmaan päädyin erääseen ikivihreään balladiin Sven-Bertil Tauben esittämänä. Balladi on Evert Tauben sanoittama ”Min älskling”.
Toukokuussa teimme matkan Portugaliin, vietimme rantaelämää Estorilissä mistä muutimme sitten Lissaboniin kuuntelemaan Euroviisuja. Vuoden 2017 Euroviisujen voittaja Salvador Sobral saa esittää kappaleensa ”Amar Pelos Dois”.
Kesäkuussa sai mieskin vihdoin lomaa ja lähdimme seikkailemaan Kanadaan. Asuimme Torontossa, patikoimme kaupunkia ristiin, rastiin, vierailimme läheisillä saarilla ja kävimme sieltä päiväretkellä myös Niagara Fallsissa.
Justin Bieber on kanadalainen nuorisoidoli, mutta kyllä hänen musiikkinsa uppoaa vähän vanhempaankiin tätiin.
Kesällä oli aikaa lähteä myös 3G-lomalle Kreetalle, silloin lomailtiin lasten ehdoilla, mikä tietysti tarkoittaa paljon uimista ja paljon jäätelöä.
Elokuun lopussa ehdin myös Tanskaan, nautiskelin pari päivää Kööpenhaminan atmosfääristä. Kööpenhamina on yksi suosikkikaupungeistani rentoutensa ja mannermaisuutensa ansiosta. Valitsemani musiikki on vähän uudempaa tuotantoa, nimittäin Tanskassa erittäin suositun Burhan G:n Karma.
Lempipaikkojani Kööpenhaminassa
Rosenborgin linna Tanskassa on varsinainen aarreaitta
Baltia kutsui jälleen syyskuussa, silloin onkin mielestäni paras aika vierailla siellä. Lensin Dubrovnikiin ja busseilin sieltä minulle ennalta tuntemattomaan Montenegron pääkaupunkiin Podgoricaan jossa viivyin pari yötä.
Euroopan pääkaupungit tutuiksi, vuorossa Podgorica
Matka jatkui junalla upealla maisemareitillä Belgradiin. Serbialainen musiikki on balkanilaista joka usein on mustalaismusiikkia.
Serbia, Boban & Marko Markovic
Onko tämä Euroopan kaunein junamatka?
Belgrad – idän ja lännen rajalla
Lokakuussa alkoi pitkä bussimatkani Pikavuoro Bangkokiin-bussin kyydissä. Astuin bussiin Helsingistä ja matkasin pitkin Venäjää Siperiaan asti. Venäjällä pysähdyimme useaan kaupunkiin, Moskova jäi mieleen valtaisana metropolina ruuhkaisine sisääntuloväylineen ja miljoonine asukkaineen. Sävelmänä tässä esittäytyy ”Hiljaiset illat” 60-luvulta.
Venäjältä matkamme jatkui Kazakstaniin ja Astanaan. Kazakstanilaiset haluavat erottautua Venäjästä, suuren suosion maassa onkin saavuttanut Q-pop eliQazag pop. Tässä esiintyy Ninety one-yhtye ja ”All I need”.
Ajettuamme Kazaksatanin poikki tulimme Kirgiisiaan joka on tunnettu korkeista vuoristaan, hevosistaan ja paimentolaisista jotka asuvat kesäisin jurtissa. Tutustuimme kahteen kaupunkiin, maan pääkaupunkiin Bishkekiin ja maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Oshiin.
Seuraava maa odotti jo vuoroaan, Uzbekistan ja vanhat Silkkitien solmukohdat Tashkent ja Samarkand. Onneksi nämä Samarkandin mittaamattoman arvokkaat ja simäähivelevän kauniit mausoleumit on kunnostettu jälkimaailmankin ihailtaviksi.
Uzbekistanilaista kansanmusiikkia
Tadzikistanin ja Uzbekistanin kansanmusiikille on tyypillistä luuttu. Se polveutuu arabialaisesta ja turkkilaisesta kulttuurista. Kansanmusiikkia kutsutaan falakiksi ja sitä soitetaan aina suurissa juhlissa kuten esimerkiksi häissä.
Uzbekistan – silkkitien ytimessä
Samarkand – Keski-Aasian lumoava kaunotar
Viimeisenä Keski-Aasian maista vierailin Tadzikistanissa, joka on naapureitaan köyhempi maa, mutta osoittautui erittäin vieraanvaraiseksi. Tulevaisuudessa turismi varmaankin lisääntyy ja tuo maahan kaivattua valuuttaa, eri asia on miten kansa muuttuu lisääntyvän turismin myötä.
Tadzikistan, ehkä köyhä, mutta ystävällinen
Vuoden viimeinen matka suuntautui Teneriffalle. Päätimme tänä vuonna hyödyntää RCI-huoneistoamme. Lähinnä viikko kului uiden ja syöden, Atlantin kalaruuat kun ovat ah, niin herkullisia. Joulukuun liukkaat tiet ja pimeät, pitkät päivät katkaisikin mukavasti viikon breikki.
Espanjaa saa edustaa tämä Juanesin kappale ”Para Tu Amor”. Juanes itse saattaa olla Kolumbiasta, mutta laulu espanjaksi ja kaunis, ei kai siinä muita perusteluja tarvita.
Kommentoimalla tätä kirjoitusta olet mukana myös Helsingin matkamessujen 18. – 20. 1. lippuarvonnassa. Liput ovat kahdelle ja ne tullaan lähettämään voittajalle sähköisesti 14.1.
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja portaalissa Blogit.fi
FAMMO MATKALLA 
Aina näitä sun juttuja selatessani oppii uutta . En tiennyt , että La Cumparsita on uruguaylainen sävelmä💃
TykkääTykkää
Eipä ihme, on niin vanha kappale, että isoäitimmekin on sitä kuunnellut 🙂
TykkääTykkää
Olihan taas paljon tietoa ero kohteista. Haluaisin matkamessuille ystävättäreni kanssa.
TykkääTykkää
Kiitos kommentista!
TykkääTykkää
Intressanta resor Du varit med om! ”Matkailu avartaa!”
TykkääTykkää
Kiitos kommentista!
TykkääTykkää
Kyllä on ollut melkoinen reissuvuosi! Tuota bussimatkaanne tuolla silkkitien varrella tulinkin seuranneeksi. Mukavaa alkavaa reissuvuotta 2019!
TykkääTykkää
Kiitos! Tuskin ihan heti lähden uudelle bussimatkalle.
TykkääLiked by 1 henkilö
Ai jaa oliko se rankka reissu?
TykkääTykkää
No ei sinänsä rankka, mutta bussimatkat vievät kauan aikaa eikä aina pysty irrottautumaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
Mielenkiintoinen kokonaisuus, johon musiikki tuo oman makunsa. Hyvä idea! Hyvää matkailuvuotta 2019!
TykkääTykkää
Kiitos! Kuin myös! Noita kappaleita oli ihan hauska etsiä.
TykkääTykkää
Sulla ollut monipuolinen reissuvuosi. Erityisesti loppuvuoden kohdepostauksia tuli luettua, kun niistä ei kovin usein ole mitään juttua. Itse oon menossa Torontoon alkukesästä 12v tyttären kans. Ollaan pari päivää myös Niagara fallsissa ja tuo vaijeriliuku ois mukava. Oon suunnitellut tyttäreni pään menoksi ja iloksi jo whirlpool jetboat – ajelun Niagaran koskessa 🙂 Hyvää reissuvuotta 2019 sinulle.
TykkääTykkää
12-vuotias varmasti pitää vaijeriliuusta, meikälle se on vähän extremeä. Pienenä vinkkinä, Skylon-tornista on mahtavat näkymät koko alueelle, helikopteri on 10 kertaa kalliimpi. Jos haluaa käydä myös Yhdysvaltojen puolella nin etäisyydet ovat yllättävän pitkiä vaikka näyttävät lyhyiltä. Aikaa on varattava runsaasti, mutta eiköhän kaksi päivää riitä.
TykkääTykkää
Etenkin tuo reissu eteläkartiossa on pakko olla ollut hieno, paiskata tassua pingujen kanssa. Sen ainoan kerran pingun kanssa luonnossa ne olivat letargisia. Ehkä se johtui siitä, että olimme niin lähellä päiväntasaajaa. Se on ihan kyä niin, että kun ikää on enempi, pitää reissata, kun ei tiedä, kuinka pitkään voi. Näin on minun vanhempani, esimerkiksi, etteivät ne enää pysty menemään minnekään. Itsekin olen melko vaivainen. Pakko kuitenkin myöntää, että minua kiinnostaa pingu enemmän kuin mistä tango on kotoisin ja toivoisin olevani kaukana sinä hetkenä, kun tango pistetään soimaan.
TykkääTykkää
Minua kiinnostavat molemmat, pingut ja tangot ja molempia oli runsaasti tarjolla. Hienoin paikka pingviinien ihailuun oli Falklandin saaret, siellä oli runsas lajisto( ja pirteitä kaikki).
TykkääTykkää
Vau miten tiivis reissuvuosi, olet ehtinyt näkemään tosi paljon ja kiinnostavia kohteita! Etelä-Amerikka kiinnostaa kovasti itseäkin, olisi ihana kun saisi vähän pidemmän loman järkättyä ja voisi kierrellä maasta toiseen vähän pidemmän aikaa.
TykkääTykkää
Utelias luonteeni ajaa minua uusiin kohteisiin 😉 Pidin kyllä Etelä-Amerikasta, pitäisi vain jatkaa edemmäs pisin Chilen rannikkoa.
TykkääTykkää
Onpa hauska (musiikki)yhteenveto hienosta vuodesta. Etenkin Etelä-Amerikka ja bussimatka jäivät mieleeni.☺️
TykkääTykkää
Kiitos! Nepä ne kohokohdat taisivat ollakin.
TykkääTykkää
Jestas mikä valikoima erilaisia kohteita, kyllä oot monipuolisesti ehtinyt reissata ☺️
TykkääTykkää
Kieltämättä parempi vuosi kuin edellinen jolloin olin 3 kuukauden matkustuskiellossa.
TykkääTykkää