Kazakstanista pääsee kätevästi Kirgisiaan, viisumiakaan ei tarvita ja tällä kertaa rajanylityskin meni jouhevasti. Rajana oli pieni joki jonka ylitettyämme olimme Kirgisian puolella.
Kirgisiasta ei löydy öljyä joten se on naapuriaan huomattavasti köyhempi maa. Öljyn sijaan löytyy vanha nomadikulttuuri johon kuuluvat vaelteleva elämä hevosineen, jurttineen ja neidonryöstöineen. Tosin nyt kun talvi jo tekee tuloaan ei enää jurttia vuoristossa näy, vain laiduntavia lampaita, hevosia ja muuta karjaa. Eikä niitä nomadeitakaan ole enää kuin muutama prosentti 5-miljoonaisesta kansasta.
Illansuussa saavuimme maan pääkaupunkiin, sen nykyinen nimi on Bishkek, neuvostovallan aikana se oli Frunze, kuuluisa puna-armeijan komentaja kun on syntynyt kaupungissa. Bishkekissa on puolisen miljoonaa asukasta ja melkein yhtä paljon patsaita. Osa patsaista kertoo Kirgisian historiasta, osa taas on neuvostovallan aikaisia muistomerkkejä.

Kaupunki on sekoitus erilaisista rakennustyyleistä, on klassista kivikolossia, neuvostoaikaista laatikkoa ja modernia lasipalatsia sulassa sovussa. Hotellimme lähettyvillä kohosi vaatimattomien talojen seurana yllättäen uusi, pramea ostoskeskus jossa ylätasanteella oli lapsille huvipuisto ja alakerrassa upea ruokaosasto kaikkine herkkuineen.
Iltapäivä oli omistettu Ala Archan luonnonsuojelualueelle. Vuoret ovat tärkeä osa Kirgisian luontoa, ne kohoavatkit täällä lähes 4000 metrin korkeuteen, Kirgisian korkein vuori kohoaa peräti 7439 metrin huimiin korkeuksiin. Bussimme kuljetti meidät uskollisesti pitkin kiemurtelevaa tietä ylös vuorille. Perillä odotti vastasatanut lumi ja kirkas auringonpaiste, kirkkaat vuoripurot ja huikaisevat näkymät lumipeitteisine vuorineen. Moni muukin oli tullut viettämään viikonloppua raikkaaseen vuoristoilmaan. Teimme eripituisia lenkkejä ihmetellen lukuisia eläinten jättämiä jälkiä ja valokuvaten seudun runsasta ja kesyä oravapopulaatiota. Alueen kahvilasta sai ruokaa ja virvokkeita.
Alas tultaessa ilmeni pientä ongelmaa jarrujen kanssa, mutta siitäkin selvittiin, seuraavana päivänä jarrut tarkistettiin.
Kirgisiassa kasvissyöjä on ahtaalla sillä maa on lihansyöjien paratiisi. Shaslikvartaat tirisevät grillissä tungettuina täyteen lammasta, nautaa ja jauhelihaa, hevosenliha on kallista herkkua. Sanotaan, että lihakimpale laitettiin ratsastajan satulan alle murenemaan ja kun oli ratsastettu koko päivä oli liha sopivan mureaa ja maustunut sopivasti hevosen hiestä. Nykyään on ehkä toiset marinointimenetelmät.
Myös leipä on kirgiiseille tärkeää, sitä tarjotaan jokaiselle taloon saapuvalle vieraalle. Leivästä murretaan vain sen kokoinen pala kuin jaksetaan syödä. Leivät ovat pyöreitä, littanoita ja tuoreina uskomattoman maukkaita.

Vietettyämme pari päivää Bishkekissä suuntasimme takaisin Kazakstaniin ja jatkoimme sieltä Uzbekistaniin ja Tadzikistaniin. Sen jälkeen tulimme takaisin Kirgisiaan. Nämä kiemurat toivat lisää aikaavievää rajanylityksiä, mutta mahdollistivat paremmat tiet ja loivemmät nousut. Nyt olemme saapuneet Oshiin, Kirgisian toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Tällä seudulla on 1991 itsenäistymisen jälkeen ollut ajoittain levotonta, lähinnä kyse on ollut kirgiisien ja uzbekkien välisistä kahakoista, viimeisin sattui vuonna 2010. Nähtävyyksiä ovat moskeija, kuinkas muuten, onhan 90% asukkaista muslimeja sekä Sulaiman Too näköalavuori. Kaupungissa on myös sellainen harvinaisuus kuin kolmikerroksinen jurtta ja parin korttelin mittainen basaari. Huomenissa matka jatkuu kohden Kiinan rajaa, tässä kaupungissa kuitenkin minä aion poistua kyydistä.

Seuraa Fammon vaeltelua myös
ja portaalissa Blogit.fi
Kiehtova matkakohde, haluaisin itsekin joskus matkustaa näille seuduille. Pitää lueskella lisää!
TykkääTykkää
Kirgisiaan olen kyllä halunnut matkustaa niin kauan kuin muistan.
TykkääTykkää
Mitkä vuoret, vau!!Mielenkiintoista lukea näistä paikoista, joista ei itse tiedä oikeastaan yhtikäs mitään 🙂
TykkääTykkää
Kyllä vain, tällaiselle tasamaan tallaajalle ovat vuoret aina elämys. Elämystähän täällä on tosin kaikki muukin.
TykkääTykkää
Mielenkiintoista lukea samoista maisemista missä itse kävimme kesällä.
https://matkataanmutkitellen.wordpress.com/2018/09/02/pieni-pala-silkkitieta-kirgisia/
Naureskelin elokuussa kun lämpötila ulkona oli +35C ja kaupoihin aseteltiin esille talvivaatteita? mutta ilmeisesti talvi tulee nopeasti. Kaunista siellä näyttää olevan talvellakin.
TykkääTykkää
Kyllä se talvi oli jo saapunut vuorille eikä alhaallakaan ollut tietoakaan hellelämpötiloista. Hauska kuitenkin katsoa millaista vuoristossa oli kesällä.
TykkääTykkää
Aikamoisia ovat lämpötilaerot, jos elokuussa on ollut vielä +35 astetta! Varmaan nuo vuoret ovat olleet upea nähtävyys. Onneksi autonne jarrut eivät kokonaan hajonneet. Olisi varmaan ollut melkoista lasketella alas ilman niitä….Nytkö se sinun matkanteko loppui? Tuletteko nyt Suomeen vaiko minne?
TykkääTykkää
Minä tulin ja kuusi muuta, auto jatkaa nyt jossain Kiinan arolla.
TykkääLiked by 1 henkilö
Ai sinä olet hypännyt Pikavuoron kyytiin! Mahtavaa!
Kaikkein laajimman määritelmän mukaan Kazakstan kuuluu vielä Eurooppaan ja on ainoa Euroopan maa, jossa en ole käynyt. Se suinkaan ei ole ainoa syy vaan tuon alueen maat kiehtovat muutenkin. Yhdistelmä Kazakstan + Kirgisia voisi olla hyvinkin lähivuosien kohde. Mielenkiintoista, todella mielenkiintoista!
TykkääTykkää
En kyllä mitenkään mieltäisi Kazakstania Eurooppaan kuuluvaksi ja Kirgisiaa vielä vähemmän. Meno on niin aasialaista, uskonto on pääasiassa islam ja kulttuuri mitä neuvostoaika hieman muutti etsii nyt uusia uomia, ikivanhat tavat eivät ole unohtuneet.
TykkääTykkää
Mielenkiintoista! Meidän luona asui pari päivää kirgisialainen mies joskus kymmenen vuotta sitten. Majotettiin tuohon aikaan paljon couchsurffareita. ja huh, sitä kulttuurien törmäyksiä hänen kanssaan 😀 ei esim puhunut minulle ollenkaan jos mieheni oli kotona, sillä varatulle naiselle ei tule puhua hänen miehensä läsnä ollessa. Hän oli myös ihan kauhuissaan kun mieheni laittoi ruokaa, että miten hän osaa 😀 Aika hauska kokemus kylläkin.
TykkääTykkää
Naiset ovat kyllä siinä kulttuurissa ahtaalla. Vanhemmat päättävät esim aviopuolison valinnasta. Tosin paikallisoppaamme (mies) sanoi että hän saa itse valita, mutta mikäli hän ei löydä puolisoa niin sitten he auttavat. Tadjikistanin oppaalle vanhemmat olivat valinneet vaimon.
TykkääTykkää
Olipas mielenkiintoista lukea näistä kohteista joista itselläni ei ainakaan ollut oikeastaan mitään tietoa entuudestaan 🙂 Suomenkieliset tekstit bussin kyljessä hämmästyttivät, Suomestako asti lähditte bussilla matkaan?
TykkääTykkää
Kyllä vain, bussi on suomalainen ”Pikavuoro maailman ympäri”ja ajaa Salosta Bangkokiin kahdessa kuukaudessa. Matka on kulkenut Venäjän kautta Siperiaan ja sieltä edelleen Kazakstaniin ja muihin stan-maihin. Olin mukana 7700km, teiden kunto vaihteli loistavista täysin surkeisiin.
TykkääTykkää
Jopas on seikkailu tuollainen todellinen pitkänmatkan bussireissu! 😀 Kirgisia ja muutkin Keski-Aasian maat kiehtovat, ei vähiten vuoristoidensa ansiosta. Setäni asui pitkään Kazakhstanissa, joten siltä suunnalta olen kaikenlaisia tarinoita kuullut, mutta Kirgisiasta mielikuva on hatarampi. Kiinnostava kirjoitus, kiitos!
TykkääTykkää
Ovathan nuo Keski-Aasian maat todellakin vähän erilaisia ja me olimme siellä yleisen mielenkiinnon kohde😁
TykkääTykkää
Oho, sielläkin jo lunta! Joskin Bishkek taitaa sijaita jonkin verran merenpinnan yläpuolella. Kiva kuulla, että viisumia ei tarvita Kazakhstanista tullessa. Helpottaa mahdollisen matkan suunnittelua.
TykkääTykkää
Bishkekissa ei ollut vielä lunta, sen sijaan kun lähdettiin tuonne vuoristoon niin siellä jo oli eikä ihan vähänkään.
TykkääTykkää
Näistä Keski-Aasian seikkailuista on tosi mielenkiintoista lukea! Ja tuo bussilla reissaaminen noinkin pitkän matkan verran on varmasti mielenkiintoinen kokemus. Itsekin tykkään taittaa matkoja maateitse, tosin noin pitkää pätkää en ole koskaan mennyt. 😄 Toivottavasti pääsisi kokemaan nuo karunkauniit ja jylhät maisemat joskus itsekin! Kerran meillä oli jopa työhaastattelu Bishkekiin.. kovin olisi varmaan arki erilaista…tosin on se täällä Kiinassakin omalaatuista.🙂
TykkääTykkää
Kyllä varmasti arki Kiinassa on kovasti erilaista ja onhan sielläkin niitä komeita vuoria. Tuo Pamir highway näytti olevan aika mahtava (Pikavuoron bussi ajoi juuri sen).
TykkääTykkää