Pöytävuori Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa kuuluu maailman vanhimpaan vuoristoon, sen iäksi arvioidaan 520 miljoonaa vuotta, siis kuusi kertaa Himalajan ikä. Vuoresta näkyvät kuluneet miljoonat ja miljoonat vuodet, se on nimittäin nimensä veroinen, tasainen kuin pöytä.
Olosuhteet vuorella ovat usein sumuiset tai tuuliset, kun pilvet peittävät vuoren laen sanovat kaupunkilaiset, että vuoren päällä on pöytäliina.
Vuori on erittäin suosittu kiipeily- ja retkeilykohde, mutta kovalla tuulella sinne ei kannata kiivetä eikä kaapelihissikään silloin ole toiminnassa.
Kaksiviikkoisen vierailumme aikana riitti tuulisia säitä ja vaikka aamulla olisi ollut kirkasta niin jo iltapäivällä pilvet vyöryivät vuoren ylle.
Sitten vihdoin eräänä aurinkoisena ja tyynenä aamuna tilasimme taksin ja suuntasimme Pöytävuorelle. Kumma kyllä, moni muukin oli saanut täsmälleen saman idean, jonotus kesti näet puolisen tuntia. Valitsimme kaapelihissin hikisen, monen tunnin kiipeämisurakan sijaan. Kaapelihissi on rakennettu jo 1929 ja sen vaunuun mahtuu 65 ihmistä. Tuskin meidän vaunussamme niin montaa oli, paljon kuitenkin. Vaunu nousi keinuen yläilmoihin, tällainen non-stop hissi kuljettaa 800 ihmistä tunnissa. Hinta edestakaiselle matkalle oli 290 randia (17,50). Liput olisi voinut ostaa etukäteen netistä, mutta se ei olisi paljoakaan auttanut koska pahin jono oli hissille.
Pöytävuorelta avautuvat mahtavat näkymät
Taustalla häämöttää Lion’s Head
Ylhäältä vuorelta oli huikeat maisemat. Vuorenseinämät olivat välillä rapautuneet niin, että kiipeäminen olisi ollut mahdollista, välissä oli pystysuoria kallioita. No näiltä uskalikot tietysti laskeutuivat alas valjaiden varassa.
Vuoren laelle oli rakennettu muureja ja polkuja. Reittejä oli kolme erilaista, 15, 30, ja 45 minuutin mittaiset, polut on suunniteltu maisemien ja kukkien ihailemiseen. Kilometrimääriä oli vaikeata arvioida. Väkeä riitti jokaiselle reitille, olihan tämä ensimmäinen aurinkoinen ja tuuleton päivä viikkoon.
Pikkuiset dassiet asustelivat vuorella. Tällaiset murmelinnäköiset eläimet olivat kuin jättiläismarsuja. Tämä minulle aivan uusi tuttavuus on nimeltään tamaani ja sen lähin sukulainen on norsu – yhdennäköisyyttä ei kyllä heti huomaa. Tämän terävähampaisen eläimen ruokkiminen oli ankarasti kielletty.
Linnutkin olivat kovasti kesyjä, lienevätkö turisteihin tottuneita.
Vuorelta löytyi myös laajahko ravintola kunnon ateriavalikoimineen ja kun viinivaltiossa oltiin niin ateriat nautittiin viinin kera. Pöytävuorelle mentiin selvästikin jos ei koko päiväksi niin ainakin moneksi tunniksi. Olimme tyytyväisiä kun olimme muuttaneet suunnitelmiamme vuoren suhteen. Alkuperäinen suunnitelma kun oli ajella Hop-on, hop off-bussilla ympäri kaupunkia ja vain pistäytyä Pöytävuorella. Vuorelle piti ilmiselvästi varata koko päivä aikaa.
FAMMO MATKALLA 
Vau, upeita maisemia kyllä! Kuinka kauan olitte siis kaiken kaikkiaan Kapkaupungissa? Riittikö se? Voiko tuolle Lion’s Head -huipulle kiivetä, ainakin jokin polku sinne näyttää menevän?
Kyllä voi kiivetä sekä Lion’s headille jossa on kuulemma muutama jyrkempipudotus matkalla sekä Pöytävuorelle jonne menee montakin eri reittiä, helpoin vie pari tuntia. Me olimme Kapkaupungissa kymmenen päivää + kaksi päivää meni matkoihin, se aika riitti loistavasti, ehdimme kierrellä ympäristössäkin ja lomailla merenrannalla. Monet yhdistävät matkaan Johannesburgin ja Krugerin tai Rovos railin.
Onpa upeat näköalat. Aika moni on tänä syksynä matkaillut Kapkaupungissa. Se on alkanut kiinnostaa itseänikin.
Kapkaupunki on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, oli se minullakin kauan listalla, joka paikkaanhan ei vaan pysty lähtemään – ei ainakaanheti kun haluaisi
Pöytävuori on kyllä vierailemisen arvoinen Kapkaupungissa, ja sieltä avautuvat näkymät on ihan huikeat. Kapkaupunkissa riittää nähtävää ja koettavaa kyllä vaikka kuinka paljon, olisipa ihana päästä sinne joskus takaisin!
VastaaPoista
Onpa upean näköistä! Tuo 65 henkilöä vetävä koppi kuulostaa kyllä aikamoisen kokoiselta. Itse varmasti valitsisin kävelyn, jos siihen vain olisi mahdollisuus 🙂
Kiipeäminen olisi varmasti oiva vaihtoehto, tosin siinä helposti kuluisi muutama tunti kauniillakin säällä, rinne oli sen verran jyrkän näköinen etteivät minun polveni olisi siitä pitäneet.
Onpa hienoja maisemia! Tosi kiva nähdä näitä, kun en itse päässyt Kapkaupungin reissulla viime kuussa Pöytävuorelle lainkaan. Olimme menossa sinne yhtenä päivänä, mutta sen juurella totesimme, että taitaa olla liian pilvistä ja seuraavina päivinä hissi olikin suljettu tuulen takia. Jäi ainakin jotain todella upeaa sitten seuraavalle kerralle!
Minusta on aina mukavaa, että jotain jää seuraavaan kertaan, on syy miksi palata. On tosiaankin onnenkauppaa, ettei ole liian pilvistä tai tuulista, tuulella hissi ei todellakaan kulje.