Selkämeren kolme majakkaa

Kiitos viime kesälle ja sen lämpimille, tuulettomille päiville jotka mahdollistivat upeat majakkavierailut. Aikaisemmin olen jo kertonut Ahvenanmaan Sälskäristä. Nyt vuorossa on Selkämeren kolme upeaa majakkaa.

Säppi

Säppiin lähdimme veneilemään Raumalta kauniina heinäkuun päivänä. Matka taittui kolmessa tunnissa. Perillä olikin vastassa yllättävän korkea laituri, mutta (olemattomalla) ketteryydellä siitäkin selvittiin.

Majakalle veivät pitkospuut ja seuraava yllätys odottikin jo pitkospuilla – sonnilauma. Ylämaan karjaa tiettävästi. Mukana ollut koira sai pienimuotoisen hepulin luullessaan niitä metsästettäviksi eläimiksi. Tajusivat elukanryökäleet oman parhaansa ja poistuivat sitten kauemmaksi.

Siinä se sitten seisoi, Säpin majakka, rakennettu 1873, yhä näyttäen valoaan urhoollisille merenkyntäjille, luotsaten nämä turvaan karikkoisilta vesiltä.

Majakassa oli tuttuja piirteitä. Kyllä vain, arkkitehtinä on häärännyt sama Axel Hampus Dahlström, joka suunnitteli myös Sälskärin majakan. Niinkuin Sälskärin majakkaa täytyi vahvistaa kun se rupesi huojumaan niin tämäkin vahvistettiin betonikuorella vuonna 1936. Majakkatorni on 28 metriä korkea ja sähkön tuottavat nykyisin tuuligeneraattorit ja aurinkopaneeli. Alunperin oltiin naurisöljyn, myöhemmin petroolin varassa.

Tottakai minun täytyi kiivetä ylös kaikki 140 porrasta kun ovi oli avoinna ja reitti selvä. Pettymyksekseni näköalan  ihailun esti sankka metsä ja pienet ikkunat ylhäällä. Vain yhdestä kohtaa oli metsää karsittu ja näköala merelle oli esteetön.

 

Ajan hammas on nakerrellut majakkavanhusta

Pihapiirissä oli runsaasti rakennuksia, onhan peräti kolme majakkamestaria ja majakanvartija perheineen asunut siellä aina vuoteen 1962. Nykyään Säpin majakkaa hoitaa Liikennevirasto, saaressa käydään vain joskus tarkistamassa, että kaikki on kunnossa.

Saarelta löytyy myös luontopolku joka vie metsän siimekseen. Metsässä lymyävät 50 Korsikasta tuotua Muflon-lammasta. Valitettavasti ne nimenomaan lymyävät siellä metsässä päivisin niin, että vierailijoiden suureksi suruksi ainuttakaan ei näkynyt. Ainoa havainto muflon- lampaasta oli radiohuoneen seinälle päätynyt yksilö.

 

Ohjeita kerrakseen – heikkohermoiset jo rupesivat epäröimään

Käärmeenkieltä ja ketonoidanlukkoa varjellaan tallautumiselta. Paitsi, että saarella kasvaa uhanalaisia kasveja, saarella pesii myös paljon lintuja.

Ihmiset olivat joukolla tulleet viettämään kesäpäivää saareen. Eväät onkin syytä ottaa mukaan mikäli saarella vierailee sillä kahvilaa tai muita palveluita ei saarelta löydy. Ainoat palvelut ovat laituri ja kuiva-wc.

Heinäkuussa järjestettiin sunnuntaisin Luvialta retkiä majakkasaarelle sekä Porista ainakin asuntomessujen aikana. Järjestettyjä matkoja on seuraavan kerran ensi kesänä, toki on aina mahdollista mennä saarelle omin avuin tai taksiveneellä.

Isokari

Toinen mukava majakka sijaitsee sekin Selkämeren alueella ja kuuluu Kustavin kuntaan. Isonkarin majakalla voi pistäytyä omalla veneellä tai osallistua retkille jotka lähtevät Uudestakaupungista. Saarella voi yöpyä majakkamestarin talossa  tai veneessä merivartioaseman laiturissa.

Isonkarin majakkasaari on yllättävän iso, 180 hehtaaria, sieltä löytyy kaikenmoista luontotyyppiä ja luonnon monimuotoisuutta voi tutkia vaikkapa luontopolulla. Täältäkin löytyy noita harvinaisia noidanlukkoja ja lintuharrastajat voihkivat ihastuksissaan kun pitkin rantaviivaa lentää ruokkeja ja kokonainen parvi punajalkaisia riskilöitä asuu laiturin kupeessa.

Itse majakka on venäläisten vuonna 1833  luotsimajuri Gustav Broddin mallin mukaan  rakentama,  mallia on otettu Tolbuhinin majakasta. Kivijalka on saaren harmaakiveä. Sitä oli kuitenkin saarella niin vähän, että suurin osa majakasta jouduttiin tekemään  tiilestä.

Majakan sisään pääsee opastetuilla retkillä. Me emme tällä kertaa olleet sisällä, toki olen aikaisemmin siellä käynyt. Majakan valo on kierrätystavaraa, se on tuotu Marjaniemen majakasta vuonna 1952  ja se valaisee yhä uskollisesti 19 meripeninkulman matkan aavalle merelle.

Alueella toimii parikin kahvilaa, nälkäiseksi ei täällä tarvitse jäädä. Metsässä kohoaa myös sodan aikana pystytetty vartiotorni, nykyään se on lintuharrastajien käytössä. Täällä laiduntavat myös lampaat, miltä kuulostaisi lammaspaimenen pesti. Lampaanhoidosta kiinnostuneet voivat  hakea keväisin viikon pestejä saarelle.

Rauman majakka

Kolmantena majakkana sai Rauman majakka kunnian olla vierailuni kohteena. Tämä oranssiksi maalattu teräsmajakka sijaitsee Rauman eteläisellä väylällä Outomatalan suulla. Se on pystytetty betonilla täytettyyn kehikkoon ja ankkuroitu meren pohjaan, joten rantaa eikä saarta sen ympärillä ei ole hitustakaan. Huolto onnistuu majakkaan kiinnittymällä. Huollon voi siis tehdä veneeltä käsin tai myös helikopterilla, majakan katolla on nimittäin helikopterikenttä, se on tosin   merimetsoparven valtaama.

 

Tähän on siis tultu, kaikki romantiikka ja sadunomaisuus majakoista on karissut; enää ei tarvita majakanvartijoita eikä muuta henkilökuntaa, ei tarvita edes saarta. Ehkä parempi niin, elämä ulkoluodoilla ei varmaankaan aina ollut perin romanttista, paremminkin yksitoikkoista työtä.

Rauman majakka on kuitenkin varsin suosittu käyntikohde sillä se kierretään usein erilaisissa purjehduskilpailuissa.

Onhan siellä Selkämerellä toki vielä yksi hieno majakka, nimittäin Kylmäpihlaja. Siitä olen kirjoittanut aikaisemmin. Jutun voit halutessasi lukea tästä

Seuraa Fammon vaeltelua myös muilla kanavilla. Blogit.fi  sekä Facebook