Puerto Montt ja Chacabuco 7
PUERTO MONTT
Jätettyämme Amalia-jäätikön taaksemme rantauduimme Puerto Monttiin. Olimme tulleet Chilen järvialueelle jonka 200 000 asukkaan satamakaupungissa 200.000 nyt olimme. Järvialue on kuuluisa runsaista kansallispuistoistaan ja huikaisevan kauniista luonnostaan.
Olimme lähdössä kokopäiväretkelle, tällä järvialueella sijaitsee paitsi kansallispuistoja myös kolme tulivuorta jotka toivoin näkeväni. Läheskään aina se ei nimittäin onnistu mikäli pilvet roikkuvat peittäen vuoret .
Bussi vei meidät ensin Puerto Varasin kauniiseen pieneen kaupunkiin, se sijaitsee Lago Llanquihuen rannalla. Järvi on Chilen neljänneksi suurin. Taustalla kohoavat kolme tulivuorta; Volcano Tronador, Volcano Puntiaguda ja hieman korkeampi, lumihuippuinen Volcano Osorno. Täytyy sanoa, että tällainen lattanan maan kasvatti ei väsy ihailemaan vuorten majesteettista kauneutta. Jo puolimatkassa Perez Rosalesin kansallispuistoon meidän oli ihan pakko pysähtyä kuvaamaan Osornoa, joka näyttäytyi koko komeudessaan vuoren huippu lumeen verhoiltuna. Samalla bongasimme pari laamaa.
Matkamme pääkohde oli Perez Rosalesin kansallispuisto. Tämän puiston halki virtaa mahtava Rio Petrohue, se on tunnettu erinomaisena kalastuspaikkana, mutta myös kajakointi- ja raftingpaikkana.
Petrohue-joki virtasi kohisten uomassaan jylhien vuorten ympäröimänä sukeltaen välillä kallioiden alle rynniäkseen sitten taas riehakkaasti esiin. Vesi näytti joessa niinkuin myös läheisessä Esmeralda-järvessä turkoosinvihreältä.
Kansallispuiston jälkeen ajoimme ylös vuorille. Talvella siellä voi hiihtää ja näin kesäisinkin hiihtohissi on käytössä. Siellä oli myös vaellusreittejä pitempiäkin matkoja varten. Musta laavamaisema antoi viehättävän kontrastin hohtavansiniselle taivaalle.
Llanquihuen rantaa
”Ruusujen kaupunki” on nimensä veroinen
Talojen seinät ovat paanutettuja ja pirteänvärisiä
CHACABUCO
Puerto Montt sijaitsee pohjoisempana Chilen rannikolla kuin Chacabuco ja jäi mysteeriksi miksi risteilijäaluksemme kävi siellä ensin ja palasi sitten pieneen, vuonon perukassa sijaitsevaan Chacabucoon. Yön aikana olimme kuitenkin palanneet takaisinpäin ja ankkuroiduimme Chacabucon lahdelle. Olin laivalla kuullut, että kylä olisi surkean pieni, että kestää kauemmin sanoa chacabuco kuin kävellä kylän ohi. Alku ei näyttänytkään lupaavalta, kylän infrastruktuurissa ei ollut kehumista, täältähän oli turha etsiä tavarataloa tai edes kahvilaa, asukasluku oli huikeat 1200. Niistäkin varmaan suurin osa oli kalankasvattajia, kalankasvatus kun näkyi olevan pääelinkeinona.
Meillä ei ollut valmiiksiostettua retkeä, pilvet enteilivät sadetta ja mietimmekin jo mitä ihmettä kylässä tekisimme. Eipä hätää, yksityinen retkenjärjestäjä tarjosi retkeään kansallispuistoon ja alueen pääkaupunkiin Coyahaquihin. Hinta oli 50 dollaria. Tartuimme oitis syöttiin. Bussi täyttyikin nopeasti oman risteilijämme matkustajista.
Älkää nyt luulko, että olisimme pettyneet, retki oli rahan arvoinen, alkumatkasta tosin hieman sateli, mutta edempänä jo kirkastui.
Oppaamme Patricio oli elokuvataiteen opiskelija ja Mika Kaurismäen suuri ihailija. Eipä ihan heti olisi arvannut Chacabucosta löytyvän sellaista miestä.
Jätimme heti jälkeemme Chacabucon kylän ja suuntasimme kohti itää, Aysen-jokea ja alueen pääkaupunkia Coyhaiqueta.
Matkamme vei siis ensin Aysen-joen yli ja sen jälkeen Rio Simsonin kansallispuistoon. Paikkakunnan ylpeys oli Chilen pisin riippusilta joka oli vasta valmistunut.
Kansallispuisto rakentui Rio Simsonin ympärille. Kirkas, valkoharjainen vesi kuohusi korkeiden kalliopaasien reunaamassa uomassaan, kasvisto oli sekametsää ja pampasta, villinä kasvavaa fuksiaa, jättiläismäistä raparperia ja calafate-marjaa. Mielenkiintoinen kasvi oli japanilainen bambu, joka kukki vain joka 20. vuosi aikaansaaden hiiri-invaasion. Nämä kun ovat hulluina sen hajuun.
Rio Simson
Patricio intoutui kertomaan raparperin käytöstä
Matkalla takaisin pysähdyimme vielä ihailemaan madonnalle omistettua vesiputousta. Täällä ihmiset kävivät rukoilemassa ja jättämässä kukkia madonnapatsaalle.
FAMMO MATKALLA 
Hienoissa maissa olette käyneet. Kiitos nyt vihdoin vastauksesta, jota olen risteilyistä kaivannut….ehtiikö päivässä näkemään paikasta mitä? Ilmeisesti ei aina.
Toisinaan ehtii hyvin, mutta ei aina. Jos paikka on mielenkiintoinen niin toki haluaisi jäädä pitempään.Tosin sama ongelma voi olla muunkinlaisilla matkoilla jos on jatkoyhteyksiä varattuna.
Upeita maisemia olette jälleen löytäneet! 🙂 kävittekö siellä riippusillalla? Millainen se oli?
Ajettiin siis pikkubussilla sen riippusillan yli, ei siis ollut sellainen viidakoista löytyvä riippuva kävelysilta vaan ihan maantiesilta.
Minusta alkaa tuntua, että Chilen kiertelyyn saisi helposti käytettyä yli kuukauden. Maa tuntuu olevan täynnä kiinnostavia kohteita. Jo pelkästään Patagoniassa viettäisi helposti yli kaksi viikkoa. Hitsit, kun olisikin niin pitkä aika käytettävissä.
Jompikumpi puuttuu aina aika tai raha, olisipa hienoa, että molempia riittäisi. Chilessä kuluisi kyllä pitempikin aika, minäkin pääsin vasta puoleenväliin maata.
Kohteena maailma / Rami25. huhtikuuta 2018 klo 11.17
Patagonia kuuluu niihin kohteisiin, jotka ovat tulleet itselle tutuiksi blogien kautta. Sinne olisi kyllä ehdottomasti päästävä, sillä nämä luontokohteet ovat mahtavan näköisiä!
Nimenomaan Patagonia on luontomatkailijan kohde, suurkaupunkien sykettä sieltä on turha etsiä.