Entinen rangaistussiirtola hurmaa – Ushuaia ja Tulimaa

Aamu valkenee UshuaiassaNykyajan ihmiselle ei ehkä tule mieleen miettiä missä maailmanloppu sijaitsee, mutta portugalilaiset miettivät ja minäkin tiedän sen nyt; Tulimaan kärjessähän se on. Voin kuvitella kuinka ihmiset seisoivat Tulimaan kärjessä ja tähyilivät merelle, mihinköhän se vesi tästä virtaa, onko taivaanrannassa pahakin pudotus…

Tulimaa, Tierra del Fuego on Fernão de Magãlhaesin antama nimi. Purjehtiessaan niemen ohi hän näki valtavan määrän suuria nuotioita. Intiaanit polttivat niitä öisin karkoittaakseen pahoja henkiä ja varmasti myös lämpimikseen sillä he eivät käyttäneet vaatteita.
Tulimaa on osa  Patagoniaa ja Patagonia puolestaan tarkoittaa suurijalkaista. Nimi Patagonia on  myös Magalhãesin antama, hän näki rannalla valtavia jalanjälkiä ja otaksui, että asukkailla oli tosi suuret jalat. Intiaanit olivat aivan normaaleilla jaloilla varustettuja, mutta he käyttivät suuria saappaita, siitä väärinkäsitys.

Beaglensalmessa

Etelä-Amerikan risteilyllämme olimme kiertäneet Isla Hornosin ja saavuimme sitten Magellanin salmea pitkin Ushuaiaan. Kap Horn on Chilen puolella, mutta nyt olimme taas Argentiinassa.
Olimme kylmän ”hornankattilan” jälkeen aurinkoisessa 50 000 asukkaan kaupungissa, eikä missä tahansa kaupungissa vaan maailman eteläisimmässä kaupungissa. Se tuntui  paratiisilta.
Ushuaia onkin kasvanut erinomaisen suojaiseen paikkaan lahden pohjukkaan, vaikkakin Etelämantereen ilmasto vaikuttaa sielläkin ja aikaansaa nopeita säänvaihteluita.
Charles Darwinin tutkimusalus Beaglen mukaan nimensä saanut Beaglensalmi on maailmankuulu runsaasta linnustostaan ja muusta faunastaan ja sinnepä mekin suuntasimme katamaraaniretkelle. Vesi kimalteli tyynenä aamuauringossa, linnut kirkuivat, olosuhteet olivat ideaaliset.
Kuvattavaa riitti joka metrille, välillä laivanpartaalla oli ihan tungokseen saakka innokkaita räpsijöitä ja vaivat todellakin palkittiin hienoilla otoksilla.
Luodot olivat täynnä lintuja, varsinkin valkomustia pingviinin näköisiä lintuja, mutta oho, ne olivatkin lentokykyisiä ja  nimeltään ”cormorant” eli merimetsojahan ne olivat joskin oudon näköisiä.
Toinen runsaasti esiintyvä laji oli jättiläisulappaliitäjä, ne tappelivat vedessä merimetsosaaliistaan. Elämä on julmaa – myös merimetsolle.
Tiiroja lenteli parvittain, mutta nekin olivat erinäköisiä eteläamerikantiiroja ja maininnan ansaitsevat myös uljaat, kooltaan valtavat  albatrossit jotka liitelivät  veneemme yläpuolella suurina kuin liskolinnut.  Alueelta kuulemma löytyy myös arattipapukaijoja ja kondorikotkia, niitä tosin emme sinä päivänä nähneet.

Jollei löydy puita niin täytyy hyödyntää kallionkolot

Parvi eteläamerikantiiroja

Nämä heput uhkuivat testosteronia ja karjunta oli sen mukaista

Merileijonat olivat valloittaneet monta kallioista luotoa. Ne eivät mitenkään häiriintyneet uteliaista turisteista jotka tuotiin niiden lepäilypaikkaan. Kaverit lyllersivät kallioilla ja röhkivät tapellen luodon parhaasta paikasta. Paitsi, että pojat olivat äänekästä sorttia olivat ne myös muikeantuoksuisia.

Beaglen kanavaa koristaa myös vuonna1920 rakennettu majakka, Les Éclaireurs, joka on Etelä-Amerikan ehkäpä kuvatuin majakka. Se vilkkuu joka kymmenes sekunti ja näkyy merelle seitsemän merimailin päähän.

Ushuaian korea punavalkoinen majakka

                          Ushuaian  kaupungissa

Katamaraaniretki kesti kolmisen tuntia, olisin kyllä halunnut jäädä vielä kauemmaksikin. Tulimme kuitenkin maihin ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin.
Kahdeksan kilometrin päästä olisi lähtenyt maailmanlopun juna joka ajaa läpi Tierra del Fuego-kansallispuiston kauniiden maisemien – no tietenkin sinne maailmanloppuun asti. Samanverran kaupungista on matkaa myös toiselle nähtävyydelle Martial-jäätikölle.
Kaupungin satamasta lähtevät alukset Etelämantereelle, kuulemma suurin osan lähtee täältä, osa myös Punta Arenaksesta Chilen puolelta tai Falklandin saarilta.
Kaupungin ulkopuolella on reippailijoille myös hienoja patikointireittejä.

Itse kaupungissa on monenmoista katsottavaa sielläkin.
Tarjolla on kaksi mielenkiintoista museota. Ensin vierailimme merimuseossa, joka sijaitsee entisessä  vankilarakennuksessa. Alunperin Ushuaia oli  Argentiinan karkoituspaikka rikollisille, eihän kukaan sinne olisi vapaaehtoisesti muuttanut. Rangaistussiirtola oli ainoa keino saada asukkaita Ushuaiaan, se oli Argentiinan Siperia jonne tuotiin rangaistusvangit vuosien 1896-1947 aikana. Museossa on kaikenlaista merentutukimusvälineistöä mm.  Antarktiksen löytämiseen  ja tutkimiseen liittyvää. Puutarhaa koristavat valtavat muraalit jotka kertovat paikan karusta historiasta.

Toinen mielenkiintoinen museo on  Maailmanlopun museo.
Se keskittyy historiaan, antropologiaan ja Tulimaan eläimistöön. Mielenkiintoista on, että museo sijaitsi entisessä pankin talossa minkä puolestaan rangaistusvangit ovat rakentaneet vuonna 1905, nykyään se valloittaa myös kuvernantin talon. Rangaistusvangit ovat rakentaneet myös rautatien Tierra del Fuegon kansallispuistoon.

Laivayhtiö opasti meitä huolellisesti rantautumista varten. Se antoi mm. poliisin ja ambulanssin puhelinnumerot, kertoi, että taksikuskit puhuvat vain espanjaa, mutta ottavat vastaan dollareita ja kirsikkana kakussa oli lyhyt espanjankielen oppimäärä:
yes = si
no = no
please = por favor
thank you = gracias
Please, take me back to the pier = Por favor, lléveme de vuelta al muelle.

Kyllähän näillä ohjeilla pärjää!

Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa ja Facebookissa