K-popstudiolla tanssiharjoituksissa

Etelä-Koreassa on jotakin äärimmäisen suosittua, nimittäin K-pop.  Tämä K-pop hysteria juureutuu 90-luvulta, sen ajan suosikkibändi oli Seo Taiji and Boys. Seuraajia tälle ryhmälle on sittemmin löytynyt kymmenittäin, tavallisesti poikabändejä, mutta on joukossa tyttöbändejäkin. Näille popartisteille hyvin tärkeitä ovat idolilaumat jotka muodostuvat lähinnä teinitytöistä.  Esiintyjien koreografiat ovat äärimmilleen hiottuja ja esiintymisasut prameita, hiuksia varten on tietysti kampaajat, jotka työskentelevät studiolla.

Kaverini harrastaa tanssia ja hän oli jo kotimaassa tehnyt anomuksen pääsystä tanssistudiolle. Yllätykseksemme olimmekin saaneet kutsun studioille, jotka sijaitsivat Gangnamissa, muotitietoisten alueella. Matka sinne jännitti vähän, meidän tulisi olla hyvissä ajoin passi mukanamme koska meidät haettaisiin talon ulkopuolelta, kuinkahan kauan matka veisi, ehdimmekö ajoissa. No ehdimme, metrolla matka ei kestänyt tuntiakaan ja ehdimme vielä aamukahvillekin läheiseen kuppilaan. Kun olimme näyttäneet passimme ohjattiin meidät sisään. Ulos jäi kiltisti odottamaan lauma pikkutyttöjä jotka toivoivat näkevänsä vilahduksen idoleistaan.
Ohjelmassa oli tutustumista studioihin ja mikä parasta tanssiharjoituksia. Jokaisella tanssijalla oli assistentti mukanaan – turha mainitakaan, että minä olin se assistentti.

Saimme tutustua teini-ikäisten, mutta menestyneiden artistien pukeutumishuoneisiin ja äänitysstudioihin. Itseään voi kuvauttaa suurten pahvinukkien kanssa aitojen idolien puutteessa. Varmaankin monelle fanille tämä olisi ollut maanpäällinen taivas.
Kun olimme tutustuneet pukeutumistiloihin, ihastelleet loppumattomia vaaterekkejä täynnä tyylikkäitä takkeja ja housuja, katselleet maskeerausta ja istuneet kuuluisalla, punaisella samettituolilla oli lopultakin tanssiharjoitusten aika. Toisilla tanssijatytöillä oli avustajanaan ystävätär, toisilla oma äiti, avustajatkin saivat  halutessaan kuitenkin osallistua, niinpä
minäkin menin mukaan tanssiharjoituksiin. Ensin pysyinkin mukana liikkeissä ja opin kuviot, mutta sitten alkoivat nopeat maahan-alas-kieri-ylös-liikkeet ja kremppapolveni sanoivat hetimiten yhteistyösopimuksensa irti. Siirryin suosiolla kannustusjoukkoihin.

Pahvinen idolikin käy paremman puutteessa

Kappale oli Girls’ Generationin ”Catch Me If You Can”.

Jotkut olivat selvästi harjoitelleet sitä aikaisemmin – muutamia tunteja, jollei viikkoja.
Kun oli treenattu tarpeeksi  kuvattiin tanssi tabletilla, sen sai sitten ladata itselleen you tubesta. Tytöt, sillä tyttöjähän melkein kaikki muut olivat katselivat ruuduilta innostuneina suorituksiaan. Tätä filmiä ihailtaisiin vielä pitkään.

Menimme ulos kaupan kautta – nimittäin fanikaupan. Ohjaaja jutteli kanssamme treeneistä ja kysyi minulta mikä on minun suosikkibändini. Hups, nyt en ollut ihan omalla maaperälläni. Mutisin jotain päättämisen vaikeudesta.

Kaikki loppuu aikanaan ja niin loppui tanssituntikin. Tiemme vei kulttuuritalolle, siellä on mm. taidemuseo, tosin se oli kiinni koska Kulttuuritalolla järjestettiin suuret muotimessut, kauniita, tyylikkäitä ihmisiä riitti, tällaista on elämä Gangnamissa – ainakin toisinaan. Hetken voi tuntea itsensäkin rikkaaksi ja kuuluisaksi.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa ja Facebookissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close