Huojuvia palmuja, valkoista hiekkaa, drinkkejä auringonlaskussa, brasilialaisia tyttöjä narubikineissä. Kaikki tämä siintää turistien silmissä kun he ryntäävät Copacabanalle. Totta vai tarua? Sekä että. Kaikkea tuota varmasti löytyy, mutta löytyy myös se pimeä puoli; tuotteitaan tyrkyttäviä myyjiä, katulapsia ja narkkareita.
Copacabanan asemesta voi valita Ipaneman, se on kaikkea sitä mitä toivotkin; rauhallinen ranta missä on leppoisa tunnelma.
Ipaneman hitaat aamut
Talvilomaviikko kului 35 asteen helteessä Rio de Janeirossa. Rantaviivaa on Riossa kilometrikaupalla. Copacabana vaihtuu Arpoadorin rannaksi ja Arpoador puolestaan Ipanemaksi. Ympärillä kohoavat vuoret. Two brothers, Cordovado, jolla komeilee 20-metrinen Kristus-patsas, toisella puolen kaupunkia Paô de acucar, Sokeritoppavuori. Silmäähivelevän kaunista.
Joskus sitä vaan pääsee istumaan aitiopaikalle. Aitiopaikka tässä tapauksessa oli Arpoadorin ranta ja tarkemmin sanottuna hotelli Arpoadorin baari. Viivyimme kyseisessä hotellissa 8 yötä eikä itse hotellista ole sen kummoisempaa kerrottavaa, varsinkaan kun eivat kaikki onnistu saamaan merinäköalaa huoneeseensa. Ensimmäiset päivät tuijotimme ilmanvaihtokanavaa ja senkin jälkeen kun olimme saaneet vaihdettua huonetta tuijottelimme sisäpihaa. Mutta hei, eihän sinne oltu tultu huoneessa kökkimään, näköalan puutteen korvasi kymmenkertaisesti hotellin kahvila, joka sijaitsi sopivasti rannalla. Keskellä kävelykatua, muutama metri aalloista, keskellä elämää ja jottei elämä kävisi liian jännittäväksi; oma vartija oli istumassa vieressä tarjoilijan kulkiessa kaatamassa lisää kahvia. Siinä istui todellakin keskellä tapahtumia.
Silläaikaa kun nautiskelimme raikasta aamiaista katukahvilassa ranta heräili.
Tuiki tärkeää vartiointitehtävää suorittamassa
Hotellin keittiöhenkilökunta tuli välillä taukojumpalle
Kylmä juotava on taattu jos se tästä pojasta riippuu
Rantatuolit kulkevat kätevästi pyörillä
Hölkkääminen on parasta suorittaa aamulla ennenkuin on liian kuumaa.
Jäänkuljetus on Riossa elinkeino. Kuljetuksen on parasta olla nopea ennenkuin sulaminen on päässyt vauhtii
Reippahasti käypi askeleet
Ranta heräili pikkuhiljaa. Aamun tunteina oli hyvä harrastaa ruumiinkulttuuria kun oli vielä vähän viileämpää. Voi hölkätä, pyöräillä, ulkoiluttaa koiraa tai tavata tuttuja.
Rantakin alkoi heräillä, esille kärrättiin taas rantatuoleja ja aurinkovarjoja, myyntikojuja laitettiin kuntoon, haettiin jäätä pitämään erilaisia tuotteita viileänä.
Kun on nauttinut ihanasta, kiireettömästä aamusta ja saanut silmäkarkkia koko päivän tarpeisiin voikin sitten lähteä päivän seikkailuihin.
Maanantain seikkailu oli illallinen churrascariassa ja senjälkeinen sambaesitys. Oletteko syöneet joskus churrascariassa? Minä en ollut, se oli jotakin mitä en aikaisemmin ollut kokenut; ravintola ihmisille jotka rakastavat lihaa. Kalansyöjänä se ei ehkä ollut minun paikkani, mutta churrascaria on aito brasilialainen instituutio, niinpä se täytyi kokea. Lippuumme kuului kuljetus, joten odottelimme hotellin aulassa hyvissä ajoin ja nälkäisinä. Lounas oli jäänyt väliin koska olimme kuulleet churrascarian runsaista valikoimista. Pian pikkubussi nappasikin meidät mukaansa
ja kiidätti kyseiseen ravintolaan, Norte Grilliin. Opas toi meidät kohteliaasti sateenvarjonsa alla pöytään asti sillä hiostavan sään oli juuri katkaissut lyhyt, mutta sitäkin runsaampi sadekuuro.
Ohjeina saimme vain kellonajan milloin meidät taas haettaisiin. Puolitoista tuntia aikaa nauttia pöydän antimista.
Aloitimme varovaisesti salaatilla. Ja sitten sitä alkoikin tulla. Siis grillattua LIHAA, joka on churrascarian idea lyhyesti ja ytimekkäästi. Tarjoilija tarjoilijan jälkeen pyörsi pöytään paistilautasen, paistinvartaan ja valtaisan veitsen kanssa. Oli nautaa, oli sikaa, oli lammasta, oli maksaa, oli kanaa, oli pihviä, oli kyljystä, oli makkaraa, oli entrecota ja sitten kierros alkoikin jo alusta. Hyvin pian täytyi kieltäytyä kaikesta. Tämä oli siis ilmiselvästi lihansyöjän taivas, harmitti kun en ole perso lihalle enkä edes makustelija. Mutta tuntui niitä löytyvän tässäkin ravintolassa, annokset olivat mahtavia ja liha tuntui jokaiselle maistuvan. Kyytipoikana juotiin litratolkulla olutta, viiniä ja viskiä.
Tarjoilijat esittivät ylpeinä osaamistaan.
Tuskin olimme saaneet viimeiset lihapalat kakisteltua alas ja siemaisseet kupilliset jälkiruokakahvia kun kuljetuksemme saapui ja oli aika jatkaa matkaa illan sambaesitykseen.
Esityspaikka muistutti lähinnä nuorisoseurantaloa, mutta esitys oli sitäkin loisteliaampi. Nautimme sambatansseista ja nuoret, notkeat capoeira-tanssijat veivät täti-ihmisten sydämet mennessään.
Vauhtia ja kuumia rytmejä…
Pukuloistoa ja paljetteja
Duettoja
Komeita uroksia ja lumoavia leidejä
Oli myös suosittua valokuvauttaa itsensä sambatähtien kanssa.
Kaikki hyvä loppuu aina liian nopeasti, eikä tämä ilta ollut suinkaan poikkeus, show loppui ja jäimme fiilistelemään samban rytmi suonissamme. Löysimme sitten ulkoa kuljetuksemmekin. Takaisin Ipanemalla olimme jo puolenyön jälkeen.
.
FAMMO MATKALLA 