Medugorje -todellinen ihme vai taitavaa vedätystä

Medugorje – todellinen ihme vai taitavaa vedätystä

Aamun aikana on satanut reippaanlaisesti, mutta siitä muistona ovat vain lätäköt maassa. Aurinko pilkistelee jo pilvien lomasta. Kello on yksitoista ja olemme saapuneet Medugorjen kaupungin lähistöllä sijaitsevalle kirkolle. Vieressä kulkee kylänraitti joka on täynnä matkamuistomyymälöitä ja vaatimattomia kahviloita.
Kirkon takana on louhikkoinen rinne jossa on jo menossa seremonia. Kun kipuaa ylös polkua tai yli lohkareiden pääsee varsinaiselle seremoniapaikalle, siellä komeilee suuri Madonnapatsas ja vielä mittavampi risti. Hartaat uskovaiset ja muut uteliaat seisovat papin kanssa puoliympyrässä patsaan edessä. Papin johdolla lausutaan uskontunnustus, sitä seuraa yllättäen ”Happy birthday”-laulu englanniksi. Seurakunta yhtyy lauluun. Lopuksi lausutaan muutama Ave Maria ja kaikki alkaa taas alusta.
Rukousnauhoja hypistellään, katseet tapittavat hurmioituneina pyhää patsasta, huulet mumisevat rukouksia.
Minua hävettää kun en tunne minkään liikahtavan sisälläni vaikka tämä tuntuu toisille olevan iso asia.

Onko tämä pyhä paikka vai turistirysä?
Voiko 30 miljoonaa ihmistä olla väärässä?

Medugorjen pikkukaupunki sijaitsee Bosniassa, parikymmentä kilometriä Mostarin eteläpuolella. Nimi tarkoittaa vuorten välissä olevaa kylää eikä se ollut mitenkään erikoinen paikka ennen vuotta 1981 kun kaikki äkkiä muuttui. Koko taru alkoi siis vuonna 1981 kun kuusi poikaa näki vuorella ilmestyksen. Kirkkaan valon ympäröimä, ihmeen kaunis Neitsyt Maria ilmestyi heille. Pojat kertoivat asiasta kotona, mutta heidän vanhempansa eivät ihan nielleet näin hurjaa kertomusta. Mutta ilmestykset jatkuivat ja jatkuivat. Pian kylän ihmiset muuttivat mielensä ja pian huhu kantautui muuallekin. Sillä seurauksella, että nykyisin noin miljoona turistia vierailee tässä pikku kaupungissa vuosittain. Tähän mennessä 30 miljoonaa. Nykyään tänne pääsee bussilla Sarajevosta tai Kroatian puolelta, mutta sisällissodan jälkeen kun alueen tiestö ja muu infratruktuuri oli kärsinyt sodan rasituksista matka oli hankala ja vaarallinenkin.

Kolme näistä entisistä teinipojista saa vieläkin päivittäin näkyjä (siis 37 vuotta myöhemmin) ja loput kolme kuulemma vain kerran vuodessa.
Näiden kuuden näkijän lisäksi, jotka säännöllisesti saavat sanomia Neitsyt Marialta myös tuhannet muut pyhiinvaeltajat väittävät saaneensa sanomia, nähneensä merkkejä ja kokeneensa parantumisia ja kuulevansa Neitsyen äänen.

Tavallinen sanoma on, että Neitsyt Maria julistaa rauhan ja yhteyden aikakauden alkaneen. Sanoma on erinomainen, kunhan toteutuisikin ja onhan  tämä sanoma tietysti käynyt toteen silloin kun sisällissota vihdoin Bosniassa loppui vuonna 1995.

Ja mitä sanoo tästä kansainvaelluksesta ja ihmeestä roomalaiskatolisen kirkon ylin auktoriteetti, paavi?

– Jos en olisi paavi, olisin jo Medjugoressa

Koko kaupunki elää tästä pyhäinvaelluspaikasta. Tarvitaanhan turisteille oheistoimintaa, majoitusta ja ruokailua. Kaupungin keskusta on vähän etäämpänä, mutta samat matkamuistomyymälät samoine madonnapatsaineen ja avaimenperineen reunustavat kadunvartta.
Ja enhän tietenkään voi tehdä poikkeusta vaan ostan 1,50 maksavan avaimenperän madonnankuvineen lapsenlapselle, joka sattuu keräämään niitä.

 

Sade alkaa uudelleen ja väki alkaa valua alas pitkin louhikon rinnettä. Taksit täyttyvät ja porhaltavat kaupunkiin. Kylänraitti on aika autio näin puolilta päivin. Istun kahvilassa kuppi mustaakin mustempaa espressoa edessäni ja tuijotan tyhjää rinnettä. Voin melkein kuvitella kirkkaan hahmon astelevan rinnettä alas.

Seuraa fammon vaeltelua myös Instagrammissa
Facebookissa
Blogit.fi

 

13 kommenttia:

1. 1. Mari Jalava24. syyskuuta 2017 klo 9.40VastaaPoista
   2. Näissä pyhiinvaelluskohteissa on jotain mystisen mielenkiintoista – myös meille ei niin uskonnollisille. Minua on alkanut kiinnostaa koko ilmiö. Tästä paikasta en kyllä tiennyt aiemmin mitään.
   3. Terhi Strömman24. syyskuuta 2017 klo 12.06VastaaPoista
   4. Odotukset ovat varmaan korkealla. Säästetään, jotta voitaisiin kerran elämässä käydä pyhällä paikalla, kuulemma ainakin Irlannista ja Puolasta tulee paljon vierailijoita. Jotenkin hävettää siellä seisoessaan kun muut ovat niin hartaina ja kuulevat ääniä.
   5. Ansku BCN24. syyskuuta 2017 klo 23.50VastaaPoista
   6. Muistuttaa hieman Ranskan Lourdesia, joka oli ehkä yksi absurdeimmistä paikoista, joissa olen käynyt! Sieltä olisi saanut ostaa vaikka mitä matkamuistoja, Jeesus-paitoja ja muuta ”fanitavaraa”, ja markkinameininki yhdistyi kummallisesti hengellisyyteen. Erikoinen paikka!

Vastaukset

• Mari Jalava25. syyskuuta 2017 klo 8.51Poista
• Lourdes kuuluu ensi kevään Ranskan-ajelun ehdottomiin kohteisiin. Katsoin elokuvan Lourdes ja tosiaan tuli se oli, että tuonne on mentävä. Varmaan aika ristiriitainen paikka. Luinkin juuri postauksesi aiheesta.

Vastaa

2. Terhi Strömman25. syyskuuta 2017 klo 2.04VastaaPoista
3. Varmaankin käymisen arvoinen paikka. En nyt mitenkään asettele uskontoja paremmuusjärjestykseen, mutta suomalainen luterilaisuus on jotenkin raskassoutuista ja ankeata verrattuna vaikkapa roomalaiskatolilaisuuteen.
4. jonnahah25. syyskuuta 2017 klo 9.21VastaaPoista
5. Jotenkin kyllä hauska ilmiö tämä uskonnollisuuden ja ”fanitavaran” yhdistelmä, Paavillekin on varmaan enemmän oheiskamaa kuin monelle elokuvalle tai pelille 🙂. Aika kovat turistimäärät joka tapauksessa pienelle kylälle!
6. Terhi Strömman25. syyskuuta 2017 klo 12.27VastaaPoista
7. Varmasti kultakaivos pienelle kylälle. Työttömyys on todella korkea Bosniassa.