Toukokuun toisella viikolla tuhannet turistit suunnistivat Lissaboniin, kerääntyiväthän siellä osallistujat, fanittajat ja muu yleisö kevyen musiikin vuoden kuuluisimpaan koitokseen, Euroviisuihin.
Me matkustimme paikalle jo sunnuntaina, tiistaina ja torstaina olivat semifinaalit, itse loppukilpailu tapahtui lauantaina.
Osallistuimme ensimmäiseen semifinaaliin tiistaina, harjoitukset ja esiintymiset pidettiin kaikki samalla Altice-areenalla jonne mahtuu 20.000 kuulijaa. Paikalle oli helppo löytää, metrolla pääsi Oriente-asemalle yhdellä vaihdolla ja sen jälkeen ei voinut suunnasta erehtyä, suuren, äänekkään lauman valuessa kohti areenarakennusta. Alue on Lissabonin uusia alueita, nimeltään Parque das Nações, rakennettu 90-luvun lopulla Lissabonin maailmannäyttelyä varten.
Turvatarkastukset olivat sangen mittavat, liput tarkastettiin kolme kertaa, laukut kerran, lisäksi meidät tunnusteltiin aseiden varalta. Ja ennen kuin kukaan ehtii vääntää jotain vitsiä niin lisään, että naisilla oli naispuoliset tarkastajat, miehillä miespuoliset.
Parhaat paikat olivat puoliympyrässä nimeltään Golden circle, se oli lähinnä esiintymislavaa, seuraavaksi paras tai ainakin kallein paikka oli permanto, muut paikat sijaisivat ylenevillä sivuston penkkiriveillä. Tosin minulle ainakin tuottaisi tuskaa seistä 3-5 tuntia. Tätä nimittäin valittivat henkilöt joilla oli kalliit Golden circle-paikat, he tulivat ajoissa eivätkä päässeet koko aikana poistumaan mihinkään, edes juotavaa ei voinut hakea.
Sen sijaan penkkirivistöillä oli rento meininki ja fiilis katossa. Fanit olivat varustautuneet erilaisin pukimin ja lipuin, monen lippu oli kokoa valtaisa, suosionosoitukset olivat korviahuumaavia, taputuksissa eikä kannustuksessa ei todellakaan säästelty. Meteli oli aika mahtava.
Koko viikon ajan oli avoinna Viisutori, sinne suunnistettiin jatkoille semifinaalien ja finaalin jälkeen, eikä jonottamiselta koskaan vältytty. Sielläkään ei alueen sisäpuolelle päässyt ilman turvatarkastusta.
Viisutorilla oli päivisinkin ohjelmaa, siellä oli erilaisia esiintyjiä ja myös yleisö sai esiintyä. Me mm. filmasimme dueton, vahinko ettei se jäänyt elämään nettiin.
No niin, tarkemmin ajateltuani oli ehkä sittenkin parempi ettei se jäänyt elämään.
Euroviisuissa Lissabonissa oli tunnelma korkealla
Seuraavat liput meillä oli vasta lauantain päiväesitykseen. Kello 12 esitys oli viimeinen kenraaliharjoitus. Kaikki muu oli lopullisessa muodossaan paitsi pistelasku, se suoritettiin, mutta jokainen maa sai vuorollaan 12 pistettä. Tässä feikkipistelaskussa voittajaksi selviytyi Moldova.
Muutenkin oli hauska nähdä näyttämöllä kiireellä suoritettavat kulissienvaihdot, joka esityksen välissä ryntäsivät miehet harjoineen lavalle pyyhkien sen vauhdikkaasti.
Pari sanaa siitä miksemme olleet illan finaalissa. Syy oli tietysti se, että finaaliin on erittäin vaikea saada lippuja. Lippuja myydään neljässä erässä, ensimmäinen erä myytiin jo viime vuoden puolella, seuraava oli tammikuun lopussa, sitten yksi maaliskuussa ja viimeinen huhtikuussa. Asiaan kuuluu ettei montaa päivää etukäteen tiedä milloin lippuja voi ostaa. Sen lisäksi lippuja voi ostaa vain sähköisesti siten, että kun lipunmyynti avautuu mennään jonottamaan virtuaaliseen odotushuoneeseen kello kymmeneksi (Portugalin aikaa). Jonotusnumeron saa arpomalla. Paras saamani jonotusnumero on ollut 33.000. Kun sitten on jonottanut muutaman tunnin ja oma vuoro koittaa ovat liputkin jo menneet. Jos niitä vielä on jäljellä voi niitä ostaa korkeintaan 4 kappaletta. Asiaan kuuluu tietenkin, että finaalilippuja sai ostaa vain viimeisessä erässä. Tätä taustaa vasten täytyy vain ihmetellä, että netissä myytiin erittäin runsaasti mustan pörssin lippuja ja hinta kipusi viimeisinä päivinä yli tuhannen euron.
Finaalia menimme siis katsomaan messutorille, jossa oli jättiskriini. Sielläkin oli kuitenkin sellainen tungos, että tunnin jälkeen päätimme jo palata hotelliimme katsomaan pistelaskua. Hotellimme sijainti oli loistava, se sijaitsi parin korttelin päässä (koska oli jo syksyllä varattu). Täytyy myöntää, että sen minkä tunnelmassa menetti voitti pistelaskun selkeydessä.
Jonotusta
Suurin osa faneista oli lähimaista. Espanjalaiset olivat tulleet suurella joukolla, britit ja irlantilaiset olivat hyvin edustettuina. Israelilaisia oli vahva kannustusjoukko ja tapasimmepa australialaisiakin faneja.
Israelilaisten kannustus oli aivan omaa luokkaansa, mutta Suomen Saara Aaltokin sai salissa mahtavat aplodit, hän oli yksi yleisön suosikeista, se ei välttämättä välittynyt tv:ssä. Suurimmat aplodit sai kuitenkin ylivoimaisesti Israel, salikannustuksen vuoksi en ihmetellytkään Israelin voittoa.
Mitä mieltä sinä olet Euroviisuista. Ovatko ne
a) hauskaa viihdettä
b) aikansa eläneet
c) kerran elämässä koettava kansanjuhla
Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa ja Facebookissa sekä sivulla blogit.fi/fammomatkalla
FAMMO MATKALLA 
Euroviisut on ehdottomasti hauskaa viihdettä, jota ei pidä ottaa turhan vakavasti. Olemme pitäneet jo vuosien ajan viisukatsomoa kotonamme asiaankuuluvine pisteiden antoineen ja esitysten arvosteluineen. Haaveena on ollut päästä joskus seuraamaan viisuja paikan päälle, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että se haave on hieman himmentynyt ajan myötä ja nykyään kotikatsomo riittää varsin hyvin. Oli kuitenkin kiva lukea millaista Lissabonissa oli tänä vuonna. Ehkä minäkin löydän sittenkin itseni vielä jonain vuonna seuraamasta Euroviisuja paikan päällä. 🙂
TykkääTykkää
Euroviisut on hyvä syy lähteä matkaan niin kuin vaikka jalkapallon EM-kisat tai formulakisat. On mielenkiintoista olla tapahtumapaikalla, vaikka vain kerran elämässään.
TykkääTykkää
Varmasti hienoa kokea tuo paikan päällä, upea tapahtuma, johon satsataan paljon. Itse seuraan Euroviisuja vain pintapuolisesti, eli suunnilleen tiedän kuka siellä Suomea edustaa ja saatan katsoa kyseisen esityksen telkkarista. Muutama kaveri matkustaa aina paikan päälle ja heidän päivityksiään on kyllä mukava seurata.
TykkääTykkää
Vuosikausia tuskin tiesin kuka edusti Suomea kisoissa, se kun näkee muiden innostuksen tempaa mukaansa. Ehkäpä menen taas jonakin vuonna.
TykkääTykkää
Olipa kiva lukea Euroviisuista, sillä olin Lissabonissa juuri ennen niitä ja pakenin paikalta jo tiistaina. Tosin silloinkin siellä oli aistittavissa viisutunnelmaa ja ensimmäiset viisuturistit tulivat kadulla vastaan. Kävin myös kiertämässä viisukylän ja jotenkin siinä nousi tunteet pintaan, kun näki Suomen plakaatin siellä kaikkien muiden voittajien joukossa. Viisut on ehdottomasti hauskaa viihdettä, jota en varsinaisesti seuraa, mutta joinakin vuosina vilkuilen. Tänä vuonna tuli katsottua Suomen karsintaesitys. 🙂
TykkääTykkää
Minusta oli hienoa katsoa fanien suurta innostusta, harvoin näkee sellaista mukana elämistä ja kannustusta.
TykkääTykkää
Kunhan meidän perheen suurimmat Euroviisu-fanit eli tyttäreni ovat riittävän vanhoja, menemme varmasti paikan päälle juhlimaan :D. Järjestettäisiinpä ne silloin Suomessa…
TykkääTykkää
Sitä odotellessa, tuskinpa viisut ihan heti tulevat matkansa päähän.
TykkääTykkää
Heh, että oikeasti, joku käy näissä ihan paikan päällä! Itse en tapaa näitä edes televisiosta enää katsella, eli olisiko se sitten vaihtoehto ”aikansa eläneet”. Tai sitten minä vaan olen jämähtänyt Abban aikaan. Mutta Lissabon on kuitenkin hyvä kohde, euroviisujen kanssa tai ilman!
TykkääTykkää
Olin tuota mieltä vielä pari vuotta sitten, mutta sitten ystäväni sai minut innostumaan ja olihan siellä ne 30.000 muutakin etupäässä nuoria ihmisiä, joten ihan yksin ei tarvinnut olla😊Ja kyllä vain, Lissabon on ihan kaupunkien parhainpia.
TykkääTykkää
Minusta viisut on hauskaa viihdettä😊 Olen lapsesta saakka kuunnellut innoissani eri kieliä ja nauttinut siitä kirjavuudesta, vaikka musiikki ei yleensä ole ihan lemppariani😉 Lystiä aina kuitenkin on ja nyt ovat lapsenikin innostuneet. Kävin Helsingin viisuissa katsomassa jotain harjoituksia ja olihan sekin hauska kokea, vaikka tv:stä on helpompi seurata.
TykkääTykkää
Täytyy myöntää, että voi olla helpompaa seurata kotitelkusta, mutta tunnelma kisapaikalla on kokemisen arvoinen.
TykkääTykkää
Useampi Facebook-ystäväni oli tänä vuonna katsomassa viisuja paikan päällä. Samanlaisia tunnelmia luin heidän päivityksistään kuin tästäkin postauksesta. Ehkä vaihtoehto a eli hauskaa viihdettä ja voisin harkita myös c eli kerran elämässä koettava kansanjuhla.
TykkääTykkää
Kiitos kommentista. Kyllähän se hyvästä viihteestä kävi ja niin kuin jossain jo mainitsinkin, tunnelma vie todella mennessään.
TykkääLiked by 1 henkilö
Olisipa hauskaa päästä joskus seuraamaan Euroviisuja paikan päälle. Vaikka olenkin vähän kyllästynyt siihen pisteidenjakosysteemiin jossa pisteitä annetaan lähinnä naapureille, ei suinkaan sen mukaan mikä kappale on paras. Mutta en olisi minäkään halunnut olla noilla Golden Circle paikalla. Aika kummaa ettei sieltä päässyt edes hakemaan virvokkeita.
TykkääTykkää
Niin olihan nyt lopuksi yleisöpisteet, jotka muuttivat kaikki tulokset päälaelleen. Jos ei olisi ollut paikalla ei olisi ymmärtänyt miten paljon yleisökannustus vaikutti.
TykkääTykkää
Mun mielestä viisut ovat hauskaa viihdettä! Aina kavereiden kanssa on perinne kokoontua yhteen kannustamaan omaa suosikkia. Ehkä niissä tapaamisissa itse viisut ovat toissijaiset ja se yhdessäolo on tärkeintä. Olipa hauska lukea ”kulissien takaisesta” viisumaailmasta. En osannut ajatella, että lippujen osto on noin hankalaa 😀
TykkääTykkää
Vähän hankalaa tosiaan saada lippuja finaaliin, semit onnistuivat helpommin. Ja aina kannattaa löytää hyvä syy juhlintaan kavereiden kanssa😉
TykkääTykkää
Ehdottomasti hyvää viihdettä! Olen ollut itse paikalla kahdesti: Helsingissä ja Düsseldorfissa. Viisuhuumaa ei voi selittää, se täytyy itse kokea. Varsinaisiin semifinaaleihin tai finaaliin emme mekään lippujen hintojen takia ole osallistuneet, mutta fiilis on korkealla myös kenraalissa ja ns. pukuharjoituksissa. Monesti kaupungissa on sitten isot ulkoilmakatsomot, jossa varsinaista kilpailua voi seurata. Kiva postaus, kiitos!
TykkääTykkää
Ihan samaa mieltä, tärkeintä on tunnelma ja fiilis tempaa todella mukaansa.
TykkääTykkää