Istun yön pimeään vaippaan kietoutuneena, etäältä kuuluu maaginen, rytminen rummutus, vieressä häämöttää karstivuoren huippu, se on niin lähellä, että mikäli haluaisin minun tarvitsisi vain ojentaa käteni ja koskettaa sen rosoista pintaa. Tämä hetki on ikimuistoinen ja tämä paikka on ehdottomasti yksi niistä kuuluisista kerran elämässä-kohteista.
Olemme saapuneet tänne Hanoista, sinne olemme päätyneet halutessamme testata Finnairin uutta, suoraa Vietnaminyhteyttä. Tänne, Halong baylle ostimme retken hotellimme netistä ja hyvinhän se toimi, seuraavana aamuna kaarsi jo auto hakemaan meitä. Meitä tarkoittaa tässä pienryhmäämme; minua, reissukaveriani ja samalle retkelle buukattua aussipariskuntaa. Halong bayn satamaan saapuessamme saimme oman oppaan, joka huolehtisi meistä koko matkan ajan. Satama on aika täynnä risteilyaluksia, meidät vietiin yhdelle niistä pienveneellä ja luotsiportilla laivan henkilökunta toivotti seurueemme tervetulleeksi. Harvat ovat elämässäni olleet ne hetket kun punainen matto on rullattu jalkojeni alle.
Ehdimme jättää reppumme hyttiin kun jo ohjelma alkoi. Laivan esittelyn ja lounaan jälkeen meidät kiidätettiin pienveneillä päivän meriretkelle. Iltapäiväksi oli nimittäin suunniteltu käynti tippukiviluolalle ja sen jälkeen olisi uimarannan vuoro. Tippukiviluolalla riitti portaita, se oli luolien keskitasoa, hienompia on nähty niinkuin myös vaatimattomampia. Tippukiviluolissa voi aistia pysähtyneen ajan ja tuhansien vuosien äärimmäisen hitaan muutoksen. Vuorelta on mahtavat näkymät alas lahdelle, risteilyalukset ovat ripoteltuina ympäri lahtea, taustalla kohoavat lukuisat, suipot karstivuoret.
Uimaranta on todellakin paljon mainostettu hiekkaranta, vaikkakin vaatimaton. Pahinta on, että jätimme uimapuvut risteilyalukseen koska ymmärsimme, että uimaan mentäisiin vasta myöhemmin. Kaverini ehdottaa oppaallemme naku-uintia, mutta tämä kauhistuu pelkkää ajatusta.
Palattuamme risteilyalukselle on illallisen vuoro, se on upea ja hyvin merellinen rapuineen ja mustekaloineen. Illallisen jälkeiseen ohjelmaan kuuluu istuminen laivan kannella pimeässä ja keskittyminen aistihavaintoihin. Kun siristää silmiään saattaa pimeydessä hähdä vuorten siluetit, laiva lipuu hiljaksellaan eteenpäin ja kiinnittyy jonkun vuoren viereen. Sitten alkaa rummutus, se tulee tippukiviluolilta. Opas kehoittaa meitä vain aistimaan paikan voimaannuttavan ilmapiirin.
Yön jälkeen seuraa aamu ja tämä aamu on hieman usvainen, laivan kannella alkaa tai-chi, mikäpä saisikaan veren kiertämään mukavammin kuin pienet venyttelyt. Todella moni on innostunut heräämään ajoissa ehtiäkseen tähän varhaiseen voimisteluhetkeen ennen aamiaista.
Sitten onkin taas jo retken vuoro. Tällä kertaa kohteenamme on kalastajakylä, eikä mikään aivan tavallinen kalastajakylä vaan veden päällä kelluva kylä joka on Unescon maailmanperintökohde. Nämä kelluvat kylät ovat katoavaa perinnettä,tämäkin 800 asukkaan kylä on määrätty siirrettäväksi mantereelle, montaa vuotta emme varmaankaan tule näitä kyliä enää näkemään.
Tämä kylä koostuu 800 asukkaasta jotka saavat elantonsa kalastuksesta ja osterinviljelystä. Makea vesi tuodaan lautoille mantereelta joten sitä on käytettävä säästeliäästi. Lapsilla on oma koulu koululautalla ja koulun opettaja on mantereelta. Liikuntaharjoitukset näillä lautoilla ovat rajoitettuja jollei sitten harrasta vuorikiipeilyä, soutua harrastaa varmasti jokainen. Saamme aurinkohatut päähämme ja liivit päällemme ja etenemme mekin vedessä lihasvoimaa käyttäen eli soutaen.
Kauppa on saapunut kylään
Vessa on mutta putkisto puuttuu.
Yksi kalastajista
Kylässä oli kaikki tarpeellinen, niin no ainakin koulu ja kapakka. Ostokset tehdään kauppaveneestä, kuinkas muuten. Asukkaiden koirat ja muut kotieläimet juoksevat lautoilla lasten kanssa, naiset valmistavat ruokaa, pyykki ja kalastusverkot kuivuvat naruilla tai riuuilla.
Suojaisessa poukamassa voi ihailla kyläläisten osteriviljelmiä.
Tultuamme takaisin osallistumme kokkauskurssille. Päivän ruokalaji on kevätkääryle. Filotaikinanyytit saavat uuden muodon kun innokkaat kurssilaiset muotoilevat niistä kääryleitä. Kättemme tulokset uppopaistetaan öljyssä ja pian nyytit ovat kadonneet jo nälkäisiin suihimme.
Riisipaperiin kääritään täyte jossa on hienoksihakattua lihaa, nuuudelia, sipulia, sieniä ja kaalia. Kääryleet friteerataan öljyssä
Kevätkääryleet eivät kuitenkaan ole ainoa lounaamme vaan tapaamme taas ruokasalin antimien ääressä. Ruoka on yhtä herkullista kuin edellisenäkin päivänä.
Nyt on kuitenkin valitettavasti jo kotiinlähdön aika sillä automatka vie muutaman tunnin. Tähän retkeen on pakko olla tyytyväinen.
Seuraa Fammon vaeltelua myös Instagramissa ja Facebookissa ja sivustolla Blogit.fi
FAMMO MATKALLA 